Browsing by Subject "oikeistopopulismi"

Tarkastelen tutkielmassani sitä, millä tavoin Suomen translain uudistamista vastustaneet kansanedustajat perustelivat mediassa näkemyksiään laista. Suomen nykyinen translaki, viralliselta nimeltään laki sukupuolen vahvistamisesta (295/2023), tuli voimaan huhtikuussa 2023. Laissa erotetaan toisistaan juridinen sukupuolen vahvistaminen ja lääketieteelliset hoidot. Tässä jälkistrukturalistiseen ja feministiseen tutkimusperinteeseen sijoittuvassa tutkielmassani selvitän, millaisia yhtäläisyyksiä antigender-liikehdintään translakiuudistusta vastustavien kansanedustajien näkemyksissä on havaittavissa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia on viime vuosikymmenen aikana vastustanut äänekkäästi useissa Euroopan maissa sekä esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Brasiliassa virinnyt antigender-liikehdintä. Liike vastustaa esimerkiksi jälkistrukturalistista, essentialistista sukupuolikäsitystä kyseenalaistavaa tutkimusta sukupuolesta ja pyrkii rapauttamaan sen uskottavuutta. Suomessa antigender-liikehdintä ei ole ollut yhtä voimakasta, mutta myös täällä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä sekä tasa-arvosta käytävässä keskustelussa on virinnyt uusia konservatiivisia ääniä. Esimerkiksi perussuomalaisten poliitikkojen sukupuolesta käyttämään retoriikkaan on viitattu sukupuolipopulismina, jossa toistetaan yksinkertaistavaa käsitystä sukupuolesta dikotomisena ja luonnollisena järjestyksenä. Tutkielmani aineisto koostuu Helsingin Sanomissa, Iltalehdessä, Ilta-Sanomissa sekä Ylellä julkaisuista, translain uudistamista käsittelevistä artikkeleista. Lähestyn aineistoani teoriaohjaavan temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Hahmotin teoriaan tukeutuen kansanedustajien translakia vastustavista puheista ja näkemyksistä viisi pääteemaa. Näitä olivat biologisen sukupuolikäsityksen suojelu, sukupuolikategorioiden rajojen säätely, naisten turvallisuus ja oikeudet, lasten ja nuorten suojelu sekä yhteiskunnallinen turvallisuus ja vakaus. Lakimuutosta vastustavissa perusteluissa vedottiin biologiseen sukupuolikäsitykseen ja sen tärkeyteen. Vastustusta perusteltiin myös huolilla, jotka liittyivät sukupuolikategoioiden rajankäynnin säätelyn vähenemiseen lakiuudistuksen seurauksena. Lakimuutos nähtiin myös uhkana naisten turvallisuudelle, lasten kasvulle sekä yhteiskunnalliselle vakaudelle ja turvallisuudelle. Tutkielman tulosten mukaan lakiuudistusta käsittelevässä keskustelussa on nähtävissä antigender-liikehdinnälle tyypillisiä piirteitä. Näitä ovat esimerkiksi jälkistrukturaalisen sukupuolikäsityksen merkityksen vähättely, kaksijakoisen sukupuolijärjestyksen painoarvon varjelu sekä lasten suojelemiseen vetoaminen. Osassa translakia vastustavissa, naisten turvallisuudesta huolestuneissa näkemyksissä on myös yhtäläisyyksiä ”gender-kriittisen” feminismin näkemyksiin sukupuolen itsemäärittelystä.

Tässä tutkielmassa tarkastelen perussuomalaisten kansanedustajien Helsinki Pride 2020 -viikon aikaan kirjoittamia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä sosiaalisen median kirjoituksia. Kysyn, miten sukupuolipopulismi näkyy perussuomalaisten kansanedustajien sosiaalisen median kirjoituksissa. Sukupuolipopulismilla tarkoitetaan populistista retoriikkaa, joka keskittyy sukupuoleen, yksinkertaistaa sukupuolta eikä tunnista sukupuolen moninaisuuden olemassaoloa. Myös heteronormatiivisuus kytkeytyy sukupuolipopulismiin. Sukupuolipopulistiseen retoriikkaan kuuluu vastakkainasettelua, jaottelua meihin ja muihin, uhkakuvien luomista, mustavalkoisia argumentteja ja ihmisten jaottelua oletettujen sukupuolierojen perusteella. Aiemman seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja perussuomalaisia koskevan tutkimuksen mukaan perussuomalaiset on radikaalina oikeistopopulistisena puolueena kriittinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä vähemmistöjen oikeuksien parantamista kohtaan. Tämän lisäksi on tutkittu, että sukupuolipopulismi kuuluu osaksi puolueen politiikkaa. Koska sosiaalinen media mahdollistaa puolueille uudenlaisen, vapaamman tavan viestiä ja harjoittaa politiikkaa välittämättä perinteisen median portinvartijuuksista, tarkastelen sukupuolipopulismin ilmenemistä juuri sosiaalisessa mediassa, jossa populistit ovat saaneet vahvan jalansijan. Analysoin aineiston kriittisen diskurssianalyysin avulla ja selvitän, millaisia diskursseja aineistosta löytyy ja miten valta-asetelmia aineistossa rakennetaan. Osoitan analyysissäni, että kirjoituksista löytyy kaikkia sukupuolipopulismille tyypillisiä piirteitä. Löysin aineistosta kolme diskurssia: uhkadiskurssin, sananvapausdiskurssin ja toiseuttamisdiskurssin, joilla sukupuolipopulismia tuotetaan. Uhkadiskurssille tyypillistä on, että kansanedustajat näkevät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja vähemmistöjen oikeuksien parantamisen olevan uhka lapsille, lasten kasvulle ja kehitykselle sekä ”perinteisille perhearvoille”. Sananvapausdiskurssiin kuuluu se, että kansanedustajat kokivat sananvapauden olevan vaarassa, kun vähemmistöjä koskevaa keskustelua halutaan rajoittaa. Toiseuttamisdiskurssissa kansanedustajat rakentavat valkoisesta valtaväestöön kuuluvasta heterosta normin, jota vasten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä verrataan, ja samalla tuottavat valta-asetelmaa enemmistön ja vähemmistöjen välille. Toiseuttamisen ja vastakkainasettelun avulla kansanedustajat muodostavat populismin ytimeen kuuluvaa käsitystä kansasta, johon vähemmistöt eivät kuulu. Vähemmistöistä tuotetaan kuvaa epänormaaleina, sillä vähemmistöt eivät kansanedustajien mukaan sovi yksinkertaistettuun, biologiaan vetoavaan, binääriseen ja heteroseksuaalisuuteen kytkeytyvään sukupuolijärjestelmään. Kirjoitukset uusintavat ja tuottavat heteronormatiivisuutta sekä binääristä sukupuolijärjestelmää. Väitän, että sosiaalisessa mediassa tapahtuvalla viestinnällä osana perussuomalaisten politiikkaa voi olla konkreettisia seurauksia, jotka voivat vaikuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien elämiin, etenkin kun radikaali oikeistopopulistinen puolue on saanut Suomessa suuren puolueen aseman. Lisäksi analyysini osoittaa, että eniten huomiota keränneet perussuomalaisten kansanedustajien kirjoittamat sosiaalisen median päivitykset olivat kielteisiä, tunnepitoisia, kärkkäitä ja vastakkain asettelevia. Tulos on linjassa aiempien tutkimusten kanssa, joiden mukaan tunteilla on suuri merkitys sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa viestinnässä, ja joiden mukaan kielteisyydellä ja yksinkertaisuudella pärjää hyvin sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa poliittisessa keskustelussa.