Browsing by Subject "osallistujarooli"

Tutkielma käsittelee osallisuuden ja vuorovaikutuksen rakentumista Let’s Play (LP) -videoissa selvittämällä, millä kielellisillä keinoilla kolme suomalaista LP-videoiden tekijää viittaa itseensä, katsojiin ja pelihahmoihin pelivideois-saan. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia deiktisiä eli viittaavia elementtejä pelaajat käyttävät ja millaisissa funkti-oissa. Taustalla toimii ajatus LP-videosta vuorovaikutus- ja esitystilanteena, jossa pelaaja erilaisia rooleja ottamalla ja antamalla sekä erilaisia kasvoja edustamalla toimii vuorovaikutuksessa pelihahmojen ja pelivideon katsojien kanssa. Tutkielman teoreettisena taustana toimii systeemis-funktionaalinen kieliteoria, joka tutkii kieltä aidoissa kielenkäyttö-tilanteissa ja näkee kontekstin vuorovaikutustilanteen osapuolten yhdessä luomana konstruktiona. Viittaamiseen pelivideoissa vaikuttavat paitsi pelaajan tiedot ja taidot, myös katsojien oletettu tietämys pelistä. Tutkielmassa hyö-dynnetään osallistumiskehikon ja osallistujaroolien sekä kasvojen ja esittämisen käsitteitä, joiden avulla analysoi-daan aineistosta esiin nousevia deiktisiä elementtejä: persoona- ja demonstratiivipronomineja, passiivia, nollaper-soonaa, geneeristä sinää, epäspesifiä monikon ensimmäistä persoonaa sekä erilaisia puhuttelusanoja. Tutkimusai-neistona on yhdeksän LP-videota kolmelta vaihtelevan suosion saaneelta pelivideoiden tekijältä. Tutkimuksessa havaitaan, että LP-videoissa viitataan monipuolisesti erilaisilla viittaustavoilla. Viitatessaan itseensä pelaaja käyttää yksikön ensimmäistä persoonaa tai puhutteluilmausta, kuten Youtube-nimimerkkiään. Pelaaja voi näin asemoitua selostaja-pelaajan rooliin, samaistua pelihahmoonsa tai tarkastella pelaamistaan katsojan silmin. Katsojaan pelaaja viittaa harvoin yksikön toisella persoonalla tai puhuttelusanalla. Yleisimmin katsojaan viitataan monikon toisella persoonalla, jolla pelaaja kehottaa katsojia tekemään jotakin tai esittää heille kysymyksiä. Katsojan pelaaja asemoi vaihtelevasti pelistä tietämättömään ja tietäväiseen osallistujarooliin tai aktiiviseen ja passiiviseen rooliin sen mukaan, odottaako katsojalta jotakin. Pelihahmoihin viitatessaan pelaaja käyttää persoonapronomineja kieltäessään, käskiessään, kehottaessaan, kysyessään tai selostaessaan niiden toimia. Demonstratiivipronomineilla pelaaja nostaa pelihahmoja erityisen huomion kohteeksi, ja puhuttelusanoilla pelaaja nimeää pelihahmoja. Viittaus-tapoja vaihdellen pelaaja asemoituu joko katsojan kanssa samaan rooliin, samaistuu pelihahmoonsa tai ottaa selos-taja-pelaajan kasvot. Epäspesifeistä viittaamiskeinoista käytetään eniten passiivia sekä läheisyyden että etäisyyden luomiseen. Nollapersoonaa pelaaja käyttää eniten viitatessaan itseensä. Geneeristä sinää käytetään tunnusmerki-töntä yksikön toista persoonaa enemmän, ohjeistamaan katsojia tai kuvaamaan pelin toimintoja. Epäspesifillä moni-kon ensimmäisellä persoonalla pelaaja luo me-henkeä, mutta myös peittelee epäonnistumistaan ja samaistuu peli-hahmoonsa. Tutkimustulokset osoittavat, että LP-videossa käytettyjen viittaustapojen taustalla on halu osallistaa katsojia peliko-kemukseen sekä viihdyttää heitä. Kyseessä on luova vuorovaikutustilanne pelaajan, toisessa fyysisessä paikassa olevien ihmisten ja teknologian välillä.