Browsing by Subject "päätöslauselma 1325"

Tutkimus käsittelee Suomen politiikkaa naisten aseman parantamiseksi Afganistanissa vuoden 2001 jälkeen. Tutkin Suomen politiikkaa niin kehitysavun, siviili- sekä sotilaallisen kriisinhallinnan näkökulmasta. Suomi profiloituu vahvasti naisten oikeuksien puolestapuhujana, ja selvitän tutkimuksessani, miten naisten oikeudet on otettu huomioon niin Suomen kehityspolitiikassa kuin siviili- ja sotilaallisessa kriisinhallinnassa Afganistanissa. Historiallisesti naisten oikeudet ovat olleet kiistanalainen asia Afganistanissa ja naisten aseman parantaminen on aiheuttanut kiistaa perinteisten arvojen kannattajien ja yhteiskunnan modernisointia ajavien välille. Paikallisen historian ja kulttuurin tuntemus ja huomioon ottaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta naisten aseman vahvistaminen on mahdollista. Tutkimusaineistoni koostuu ulkoministeriön arkiston dokumenteista, jotka käsittelevät muun muassa suomalaisen ISAF-yksikön pienhankkeita Afganistanissa. Tämän lisäksi käsittelen Suomen kehitys- ja ulkopolitiikkaa ohjaavia dokumentteja, kuten Suomen kansallista 1325-toimintaohjelmaa, jonka tarkoitus on vahvistaa naisten roolia rauhanrakentamisessa sekä konfliktien ehkäisyssä ja ratkaisemisessa. Työssäni olen myös koonnut yhteen aiempaa tutkimusta liittyen Suomen 1325-toimintaohjelmaan ja sen toimeenpanoon Afganistanissa. 1325-toimintaohjelman keskeisiä tavoitteita on lisätä naisten määrää kriisinhallintaoperaatioissa. Siviilikriisinhallinnassa Afganistanissa tavoitteessa on onnistuttu paremmin kuin sotilaallisessa kriisinhallinnassa, mutta ongelmana on edelleen se, että molemmissa tapauksissa naisia on vaikea rekrytoida, sillä kriisinhallintatehtävissä työskentelevät ovat usein miesvaltaisilta aloilta. Naisten määrää tärkeämpi tavoite on kuitenkin kriisinhallinta-alueilla työskentelevien rauhanturvaajien sekä siviilikriisinhallinta-asiantuntijoiden gender-osaaminen ja koulutus. Suomen ISAF-yksikön pienhankkeissa naisten aseman parantaminen on keskeisiä tavoitteita, mutta sotilashenkilöstön gender-osaamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Tutkimustulokseni osoittavat, että kansallisen 1325-toimintaohjelman myötä naisten rooliin kriisinhallinnassa on kiinnitetty enemmän huomiota, joskin asiantuntijoiden ja rauhanturvaajien gender-koulutukseen tulisi panostaa enemmän. Puolustusvoimat on edelleen hyvin hiearkkinen instituutio, ja 1325-teemojen läpivieminen on vielä keskeneräistä. Tutkimukseni osoittaa, että Suomen kehitysyhteistyö Afganistanissa naisten aseman suhteen on ollut vuodesta 2001 yhdenmukaista, ja naisten aseman parantaminen näkyy läpileikkaavana teemana kehitysyhteistyössä Afganistanissa. Suomi on sitoutunut Afganistanin pitkäjänteiseen tukemiseen, joten myös jatkossa Suomen politiikan arvioiminen naisten oikeuksien näkökulmasta on perusteltua ja tarpeellista.