Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "paikannimet"

Sort by: Order: Results:

  • Uusi-Äijö, Vilma (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan fantasian lajityyppiä edustavan videopelin nimiä sekä niiden funktioita ja roolia narratiivin ja fantasiamaailman luomisessa. Tutkimuksen aineistona on peliyhtiö Biowaren tuottaman Dragon Age: Inquisition -videopelin hahmon- ja paikannimet. Tutkimusaineistoa tarkastellaan nimistön-, kirjallisuuden- ja pelitutkimuksen näkökulmista. Analyysin pohjana toimivat kirjallisuuden nimien tutkimukselle vakiintuneet fiktiivisten nimien funktiot. Käsitellyt funktiot ovat fiktionaalistava, deskriptiivinen, sosiaalinen, luokitteleva, humoristinen, affektiivinen ja narratiivinen funktio. Tutkielmassa selvitetään, millaisia nimiä Dragon Age: Inquisitionissa esiintyy, millaisia funktioita nimet saavat ja miten nimet osallistuvat tarinan sekä fantasiamaailman luomiseen. Tutkimusaineistossa on yhteensä 509 nimeä. Näistä hahmonnimiä on 176, joista 135 kuuluu ihmisille, 34 haltijoille, 6 kääpiöille ja yksi qunarille. Paikannimiä aineistossa on 333. Näistä ihmiskulttuureihin kytkeytyviä nimiä on 292, haltijakulttuuriin kytkeytyviä nimiä 32 ja kääpiökulttuuriin kytkeytyviä nimiä 8. Ihmiskulttuurin nimet jaotellaan vielä seuraavasti: 252 valtaväestön nimiä, 30 orlais’n nimiä, 8 tevinterin nimiä ja 2 avvareiden nimiä. Kaikista paikannimistä kulttuurinimiä on 214 ja luontonimiä 119. Nimet toimivat videopelissä olennaisessa osassa hahmon- ja paikanluontia. Nimillä kuvataan hahmoja ja paikkoja, ja ne toimivat pelissä merkittävinä narratiivisina elementteinä. Nimet sisältävät myös historiallisia, kulttuurisia ja sosiaalisia elementtejä ja kytköksiä. Nimet osallistuvat pelin kulttuurien esittämiseen sekä yhteiskunnallisen ja historiallisen informaation jakamiseen.
  • Sulander, Emmi (2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin ruotsinkielisten asukkaiden käyttämiä epävirallisia paikannimiä. Työssä selvitetään, minkälaisia epävirallisia paikannimiä ruotsinkieliset helsinkiläiset ovat käyttäneet 1800-luvun lopulta 2010-luvulle ulottuvana ajanjaksona. Tarkastelun kohteena ovat kaupunginosien, osa-alueiden, asuinalueiden sekä saarien nimet. Lisäksi tarkastellaan Esplanadin puiston ja Helsingin epävirallisia nimiä. Aineistona koostuu yhdeksästä valmista kokoelmasta, jotka sisältävät epävirallisia paikannimiä. Vanhin kokoelma on 1890-luvulta, uusin vuodelta 2012. Kokoelmista on poimittu ne nimet, joiden merkitsemän paikan laji vastaa edellä mainittuja paikanlajeja. Tutkielmassa tarkastellaan 172 epävirallista paikannimeä 82 eri paikalle. Tutkielma jakaantuu kolmeen varsinaiseen tuloslukuun. Muodostuksellinen näkökulma selvittää, minkälaisia sekundaareja ja primaareja paikannimiä aineisto sisältää. Sekundaarien nimien osalta tarkastellaan erityisesti, miten nimet ovat rakentuneet. Slangijohtimella muodostettuja nimiä, lyhennettyjä nimiä ja äänteellisiä muunnoksia käsitellään erillään. Primaareista nimistä selvitetään nimenantoperusteita ja etymologiaa. Maantieteellinen näkökulma kertoo, miten nimien paikat sijoittuvat Helsinkiin. Jakolinjana käytetään kantakaupungin rajaa, joka oli myös Helsingin kaupungin raja ennen vuoden 1946 suurta alueliitosta. Kielellinen näkökulma selvittää, mitkä kielet ovat vaikuttaneet epävirallisiin nimiin, ts. minkä kielisistä elementeistä nimet koostuvat. Tutkimus osoittaa, että Helsingin ruotsinkielisten asukkaiden käyttämistä paikannimistä löytyy suurta variaatiota. Nimien joukosta löytyy eniten sekundaareja nimi, mutta myös jonkin verran primaareja nimiä. Sekundaareista nimistä slangijohtimilla -is ja -ka johdetut nimet erottuvat suuren määränsä vuoksi. Primaareissa nimissä nimenantoperusteista korostuvat paikan ominaisuus sekä paikan suhde ihmiseen. Nimien paikat jakautuvat tasaisesti lähes koko Helsingin alueelle. Suurempi osa nimistä tosin sijoittuu kantakaupunkiin. Vanhemmista aineistoista poimitut nimet sijoittuvat lähes poikkeuksetta kantakaupunkiin. Kaupungin reuna-alueille eli lähiöihin sijoittuvia nimiä löytyy enimmäkseen vain uudemmista aineistoista. Primaareja nimiä löytyy vain uudemmista aineistoista lukuun ottamatta nimeä Stadi, joka viittaa Helsinkiin. Niin ikään Helsinkiä merkitsevä nimi Hesa taas esiintyy useammassa aineisossa kuin mikään muu nimi, yhtensä seitsemässä. Helsingillä on toisaalta myös eniten epävirallisia vastineita, yhteensä yhdeksän kappaletta. Suuri osa nimistä on saanut vaikutteita ainoastaan ruotsista. Lisäksi löytyy suomesta ja muista kielistä vaikutteita saaneita nimiä, nimiä, joissa on monen kielisiä elementtejä sekä epäselviä tapauksia, joissa pelkästään epävirallisen nimen perusteella ei voida päätellä, mistä kielestä nimi on saanut vaikutteita.
  • Jokinen, Ilona (2024)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomi toisena kielenä -oppimateriaaleissa esiintyviä henkilön- ja paikannimiä. Tutkielman aineistona toimii kolme aikuisille suunnattua suomi toisena kielenä -oppikirjaa, Suomen kielen tikapuut – Alkeistaso 1, Kielioppi- ja harjoituskirja (2007), Noniin! 1 – Suomea aikuisille (2017) ja Suomen mestari 1 – Suomen kielen oppikirja aikuisille (uudistettu 2020), sekä näiden oppimateriaalien tekijöiden haastattelut. Tutkielmassa selvitetään, millaisia henkilön- ja paikannimiä oppikirjoissa esiintyy sekä millaisia motiiveja oppikirjojen nimenvalinnan taustalla on. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia eroja eri oppikirjojen nimistöjen välillä on. Aineiston analyysissa oppikirjojen nimet on jaoteltu henkilön- ja paikannimiin. Henkilönnimiin on jaoteltu etu- ja sukunimet, etunimet, sukunimet ja muut nimet. Paikannimiin on jaoteltu maanosien nimet, valtioiden nimet, maakuntien nimet, kaupunkien ja kuntien nimet, kaupunginosien ja osa-alueiden nimet sekä kaavanimet ja muut nimet. Suomen kielen tikapuut -oppikirjassa nimiä on yhteensä 265, Noniin! 1 -oppikirjassa 144 ja Suomen mestari 1 -oppikirjassa 375. Aineiston tarkastelusta käy ilmi, että oppimateriaaleissa esiintyy hyvin laajasti erilaisia henkilön- ja paikannimiä. Henkilönnimien osalta oppimateriaaleissa esiintyy runsaasti suomalaisia yleisiä henkilönnimiä, mutta myös paljon vierasperäisiä henkilönnimiä. Henkilönnimissä esiintyy lisäksi tunnettujen ihmisten nimiä, eläinten nimiä, satuhahmojen nimiä sekä artistien ja yhtyeiden nimiä. Paikannimissä esiintyy maanosien nimiä, valtioiden, kaupunkien ja kuntien nimiä ympäri maailmaa, Suomen maakuntien ja kaupunginosien nimiä, suomenkielisiä kaavanimiä, nähtävyyksien nimiä sekä yritysten ja instituutioiden nimiä. Oppikirjojen nimistöissä ei ole kovin suurta eroa toisiinsa nähden, mutta Noniin! 1 -oppikirja eroaa muista jonkin verran autenttisten oppilaiden henkilönnimien ja fiktiivisten paikannimien muita runsaammalla käytöllä suhteutettuna kirjan nimistön kokoon. Tutkimus osoittaa, että suurin oppikirjan nimenvalinnan taustalla vaikuttava syy on nimen taivutuksen helppous. Tämän lisäksi muita motiiveja on hieman oppikirjasta tai oppikirjan tekijöistä riippuen suomalaisen nimistön esittely ja tutuksi tuominen, Suomen eri alueiden esittely, nimen helppo ääntäminen ja sen mukainen kirjoitusasu sekä eri kansallisuuksien ja eri taustaisten hahmojen esiintyminen oppikirjoissa.
  • Numminen, Sara (2016)
    Helsinkiläiset Herttoniemen ala-asteen koulu ja Siilitien peruskoulu yhdistettiin, ja uusi koulu aloitti toimintansa Hertsikan ala-asteen kouluna elokuussa 2015. Kouluissa järjestettiin nimiäänestys uudesta nimestä syksyllä 2014. Tutkielmassa selvitetään syitä nimenmuutokselle ja kuvataan prosessi oppilaan ja kaupungin nimistösuunnittelijan näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaaa nimenvaihdoksesta noussutta keskustelua sekä perinteisessä mediassa että sosiaalisessa mediassa. Teoreettisena ja metodisena viitekehyksenä on ennen kaikkea sosio-onomastinen paikannimien tutkimus. Tutkimusta varten on haastateltu entisen Herttoniemen ala-asteen koulun oppilasta, joka oli mukana järjestämässä äänestystä oman koulunsa ja siihen sittemmin yhdistyneen Siilitien peruskoulun tulevasta yhteisestä nimestä. Lisäksi on haastateltu Helsingin kaupungin nimistönsuunnittelijaa, joka toi ensisijaisesti esiin Hertsikan ala-asteen koulun nimenvaihdoksen kaupungin ja nimistönsuunnittelun näkökulmasta. Opetusvirasto pyysi nimistölautakunnalta lausuntoa slangiasuisesta nimestä, jota lautakunta ei puoltanut. Opetuslautakunta kuitenkin hyväksyi nimen 4.11.2014 äänin 6–3. Mediatekstien osalta aineistona ovat Helsingin Sanomien artikkelit, kahden blogikirjoittajan tekstit ja verkkopalvelu Vauva.fi:n keskustelupalsta. Keskustelua käytiin nimen sopivuudesta ja äänestystuloksen kunnioittamisesta. Slangin käyttö yleistyy virallisessa nimistössä. Helsingissä uusia kauppakeskuksia on nimetty mm. Itikseksi ja Lauttikseksi ja helsinkiläinen ammattioppilaitos on nimeltään Stadin ammattiopisto. Hertsikan ala-asteen koulu on osoitus slangin vähittäisestä hyväksymisestä myös virallisten ja perinteisinä pidettyjen nimimallien kohdalla.
  • Juntunen, Reetta (2022)
    Tämä tutkielma käsittelee historiallisia kerrostumia Suomussalmen kunnan alueella sijaitsevien vesistöjen nimissä. Tavoitteenani on tarkastella, minkä verran alueella eri aikoina liikkuneiden väestöryhmien antamista vesistöjen nimistä on säilynyt nykypäivään asti. Tutkimukseni pyrkii tuomaan lisätietoa erityisesti saamelaisperäisen substraattikerrostuman nimiin. Olen määrittänyt kerrostumat kielen ja iän perusteella, mutta minun on täytynyt tarkastella nimiä myös niiden läpinäkymättömyyden kautta. Tutkimusaineistokseni valitsin vesistöjen nimet, sillä varsinkin suurten vesistöjen nimissä vanhaa ainesta säilyy verrattain hyvin. Aineisto on peräisin Kansalaisen karttapaikka -palvelusta ja olen koonnut sen itse. Aineisto kattaa noin viidenneksen Suomussalmen kaikista vesistönimistä. Olen jaotellut keräämäni nimet neljään ryhmään niiden kielen, iän ja läpinäkyvyyden perusteella: suomalaisperäiset nimet, karjalaisperäiset nimet, saamelaisperäiset nimet sekä selittämättä jääneet nimet. Tukeudun varsinkin saamelaisperäisen ja karjalaisperäisen kerrostuman määrittämisessä pitkälti Alpo Räisäsen tutkimuksiin Suomussalmen paikannimistöstä. Olen käynyt läpi Räisäsen esittämät karjalais- ja saamelaisperäiset nimet ja kommentoinut niitä tarvittaessa. Lisäksi olen ehdottanut muutamaa uutta etymologiaa saamelaisperäisten nimien kerrostumaan. Suomalaisperäisten nimien kerrostuma on odotuksenmukaisesti kerrostumista laajin, sillä se on ajallisesti tuorein ja nimien käyttäjiä on verrattain paljon. Karjalaisperäisessä kerrostumassa Räisäsen esittämien nimien lisäksi aineistossani on joitakin karjalaiseen henkilönnimeen pohjautuvia paikannimiä. Saamelaisperäisten nimien kerrostumassa Räisäsen ehdottamat etymologiat vaikuttavat edelleen pääosin päteviltä. Osan nimistä kohdalla on tosin melko varmaa, etteivät ne ole aitoja substraattinimiä, vaan pohjautuvat saamesta saatuun, alun perin appellatiiviseen lainasanaan. Saamelaisperäisiä nimiä näyttää aineistossani olevan hiukan enemmän kuin karjalaisperäisiä, vaikka suurta eroa kerrostumien laajuudessa ei ole. Tunnistetut karjalais- ja saamelaisperäisten nimien kerrostumat ovat toistaiseksi niin suppeita, ettei niiden systeemisyydestä voi tämän tutkimuksen puitteissa sanoa paljoa. Läpinäkymättömien nimien ryhmä on määrältään suppein, eikä se muodosta varsinaista kerrostumaa, sillä se todennäköisesti sisältää toistaiseksi tunnistamatta jääneitä nimiä edellä mainituista kerrostumista.
  • Tella, Petra (2016)
    Tutkielman aiheena on Imatran Tainionkosken paikannimien merkitys ja nimeämisperusteet. Näkökulmia on kaksi: kansanetymologiset tulkinnat ja tieteellisesti uskottavat selitykset. Tutkielmassa selvitetään, mitä maallikot arvelevat kotipaikkakuntansa paikannimien merkitsevän ja miten he uskovat näiden nimien syntyneen, ja pyritään esittämään tieteellisesti uskottava selitys kyseisille nimille. Lisäksi tehdään huomioita tutkimuksen kohteena olevien nimien käytöstä ja tarkastellaan informanttien käsitystä Tainionkosken rajoista. Tutkimuksen teoreettisena taustana käytetään kansanonomastiikkaa, nimien etymologista ja semantiikan tutkimusta sekä sosio-onomastiikkaa. Tutkimuksen kohteena on neljäntoista Imatran Tainionkoskella sijaitsevan paikan nimet ja nimi Imatra. Pääaineisto koostuu tekijän keräämistä haastattelu- ja verkkokyselyaineistoista. Haastatteluaineisto kerättiin vuosina 2014–2015, ja se sisältää neljäntoista tutkimusalueella asuvan tai asuneen henkilön haastattelun. Verkkokyselyaineisto kerättiin alkuvuodesta 2015. Kyselyyn tuli 27 vastausta. Lisäaineistona on nimenselityksiä Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmista, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston kokoelmista ja paikallishistoriallisista teoksista. Aineistoa analysoidaan kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimus osoittaa, että maallikoiden nimitulkinnat ovat hyvin samankaltaisia kuin nimistöntutkijoiden esittämät selitykset. Yleisin maallikoiden esittämä nimeämisperuste tutkimuksen aineistossa on paikannimen johtuminen sukunimestä. Tämä sopii yksiin nimistöntutkijoiden käsityksen kanssa: arvion mukaan noin kymmenessä prosentissa paikannimistä esiintyy henkilönnimi. Maallikoiden ja nimistöntutkijoiden käsitykset kuitenkin eroavat esimerkiksi siinä, millaiset sanat voivat päätyä paikannimiin ja mitä nimen rakenne kertoo sen asiataustasta. Tutkielmassa esitetään suurimmalle osalle nimistä todennäköinen tieteellisesti uskottava nimeämisperuste. Muutama nimi jää tarkemman tiedon puutteen vuoksi monitulkintaiseksi ja nimi Imatra täysin hämäräksi. Tutkimuksesta selviää myös, että jo neljäntoista haastatellun informantin joukossa käsitys Tainionkosken rajoista vaihtelee suuresti.
  • Virranpää, Hanna (2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisperäisiksi esitettyjä paikannimiä, jotka sijaitsevat Yhdysvaltain Minnesotassa. Aineisto koostuu 129 paikannimestä, joista luontonimiä on 81 ja kulttuurinimiä 48. Paikannimien suomalaisperäisyydellä viitataan osaltaan 1870–1930-lukujen välisellä ajalla Pohjois-Amerikkaan lähteneisiin suomalaisiin siirtolaisiin. Tutkimus edustaa nimistöntutkimusta, mutta monikielisen ja -kulttuurisen kontekstin huomioon ottaen myös kielikontaktitutkimuksen näkökulma on olennainen osa tutkimusta. Paikannimiä analysoidaan sekä niiden kielten osalta että typologisesti. Analyysin ensimmäisessä osiossa analyysia tehdään aineistolähtöisesti, mutta toisessa osiossa analyysin pohjana toimii nimistöntutkimuksessa käytetty syntaktis-semanttinen analyysimalli. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä kieltä paikannimien nimenosat nykyisin edustavat ja miten nimet ovat mukautuneet englantiin sekä millainen rakenne ja semanttinen tausta nimillä on. Tutkimuksen kannalta laajempia kysymyksiä ovat, miten kielikontaktit näkyvät paikannimissä sekä millaiset nimet on esitetty suomalaisperäisiksi ja millaisin perustein ne ovat suomalaisperäisiä. Tutkimus osoittaa, että sekä luonto- että kulttuurinimissä on aineksia kolmesta eri kielestä, suomesta, ruotsista ja englannista. Englanninkielinen perusosa ja suomen- tai ruotsinkielinen tai englantiin mukautunut määriteosa voi kertoa joko nimen osittaisesta kääntämisestä tai myöhemmin nimeen liitetystä perusosasta. Luontonimien kohdalla yleisimpiä nimeämisperusteita ovat paikan sijainti tai asema, paikalla oleva tai esiintyvä sekä paikan suhde ihmiseen. Kulttuurinimien nimeämisperusteita ovat paikan sijainti tai asema sekä paikan suhde ihmiseen. Lisäksi siirtolaisuusajan arvostukset näkyvät mm. historiallisesti merkittävien suomalaisten henkilöiden niminä kulttuurinimissä.
  • Kiviranta, Klaudia (2023)
    Tutkielmassa tarkastellaan eksoplaneetan ja sen emotähden nimeämiseksi järjestettyyn IAU100 NameExoWorlds -nimikilpailuun saapuneiden suomalaisten nimiehdotusten rakenteita ja merkityksiä. Työssä selvitetään, millaisia nimimalleja ja nimikäsityksiä nimiehdotukset ja niihin liitetyt perustelut heijastelevat sekä miten suomalaisuus näkyy nimiehdotuksissa. Keskeistä on kielenkäyttäjien antamien nimiehdotusten suhteuttaminen jo tutkittujen nimikategorioiden nimiin, kuten muihin paikannimiin, henkilönnimiin ja kaupallisiin nimiin. Tutkimusaineisto kattaa 100 ensimmäistä nimikilpailuun saapunutta nimiparia, yhteensä siis 200 nimiehdotusta. Analyysissa hyödynnetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia keinoja. Työssä on vahvasti läsnä kansanonomastinen näkökulma, jonka myötä huomio ei kohdistu ainoastaan itse nimiin vaan myös nimenantajiin ja nimenannon sosiaaliseen kontekstiin. Tutkielmassa nimiehdotusten rakenteita tarkastellaan nimielementin käsitteen pohjalta. Rakenteellisessa analyysissa selvitetään, kuinka monta elementtiä ja millaisia elementtejä nimiehdotukset sisältävät sekä millaisia nimiehdotukset ovat ortografialtaan ja kielelliseltä alkuperältään. Analyysi osoittaa, että nimiehdotusten enemmistönä ovat yksielementtiset, suomenkieliset nimet, joiden esikuvat ovat substantiiveja (Lauantai, Ilmatar). Valtaosa nimiehdotuksista noudattaa kielensä mukaisia oikeinkirjoitusnormeja, joskin nimissä esiintyy myös silmiinpistävää grafeemien (Saunax), numeroiden (Faststream1) sekä isojen ja pienten kirjainten käyttöä (FinAinoAuri). Nimiehdotusten merkityksiä eritellään temaattisen analyysin pohjalta, jossa nimiehdotukset luokitellaan temaattisiin ryhmiin nimien ensisijaisten esikuvien eli nimien taustalla ensisijaisesti olevien ilmausten ja niiden merkitysten mukaan. Nimiehdotusten selvästi suosituin aihepiiri on Kalevala (Väinämöinen, Aino). Mytologia-aiheisia nimiä on aineistosta kaikkiaan noin kolmasosa, ja paljon on ehdotettu myös kuumuuteen ja säteilyyn liittyviä, taivaankappaleita kuvaavia nimiä (Hehku, Kiuas). Nimiehdotukset luokitellaan ensisijaisten esikuviensa mukaan myös propreihin ja appellatiiveihin. Suurin osa nimiehdotuksista palautuu propreihin, vaikka appellatiivipohjaistenkin nimien osuus on suuri. Suomalaisuutta ilmennetään nimissä kielivalinnan (suomi tai saame), Suomeen kytkeytyvän merkityksen tai näiden molempien kautta. Kalevalan ohella nimiehdotuksissa edustuvat monet muut perinteisesti suomalaisuuteen liitetyt aiheet, kuten luonto (Metsä), saunominen (Löyly) ja sisu (Sisu). Nimikilpailun osallistujat ovat ottaneet nimiehdotuksiinsa mallia useista nimikategorioista, kuten olemassa olevista taivaankappaleiden nimistä ja muista paikannimistä, taivaankappaleiden koodinimistä, henkilönnimistä, kaupallisista nimistä, kirjallisuuden nimistä ja mahdollisesti myös internetin käyttäjänimistä. Erityisen huomionarvoista nimiehdotuksissa on kaupallissävytteisyys, joka ei tavallisesti paikannimiin kuulu. Kaupallisuus on sidoksissa nimikilpailun merkitykseen, joka kirjoittajan mukaan kytkeytyy paitsi maabrändäykseen ja nationalismiin myös symboliikkaan ja tähtitieteen tutkimusalan intresseihin.
  • Sandström, Mikko (2019)
    Nimistönsuunnitteluun kuuluu alalla yleisesti tunnettuja periaatteita, joita noudattamalla pyritään nimenkäyttäjän kannalta hyvään lopputulokseen. Nimistönsuunnittelun keskeisenä tavoitteena on, että nimistö säilyttää paikallista kieltä ja kulttuuria sekä auttaa hahmottamaan ja jäsentämään ympäristöä. Lisäksi nimet voivat kuvastaa kerrostuneisuudellaan yhteisön ja yhteiskunnan muuttumista. Selvitän tutkielmassani, ovatko nämä ja useat muut nimistönsuunnittelun alalla yleisesti tunnustetut tavoitteet saavutettavissa, ja kuinka hyvin kaupunkisuunnittelussa niihin pyritään pääsemään. Kun Vantaalla sijaitsevaa Veromiehen kaupunginosaa, joka edustaa väljästi rakennettua teollisuusaluetta, alettiin suunnitella tiiviiksi asuinalueeksi, tarvittiin alueelle uusia kaavanimiä. Tutkielmani on kuvaus uuden nimistön synnystä, jota olin itse alusta asti suunnittelemassa. Kulkuväylien ja muiden kaavoitettavien kohteiden nimien suunnittelussa tulee kartoittaa olemassa oleva ja käytöstä jäänyt paikannimistö. Isoilla kaavoitettavilla alueilla, kuten Veromiehessä, ovat aihepiirinimet välttämättömiä. Tutkielmani seuraa nimistönsuunnittelun vaiheita alueen nykyisen ja vanhan, käytöstä hävinneen nimistön selvitystyöstä, uusien aihepiirien ideoinnin kautta uusien nimiehdotusten valintaan. Minulla on kolme päätutkimuskysymystä: miten nimistönsuunnittelun tavoitteet toteutuvat käytännössä, mitä käytöstä hävinneitä nimiä Veromiehen alueella on ollut ja millaisia näkemyksiä ihmisillä on alueen tulevasta nimistöstä? Vanhojen nimien selvityksessä aineistonani on alueen vanhoja karttoja 1760-luvulta 1930-luvulle sekä muutama 1900-luvulla kerätty paikannimikokoelma. Näkemyksiä uudesta nimistöstä puolestaan selvitän kahden kyselyn avulla. Tutkielmassani tulee ilmi, että ihmisillä on kovin konservatiivisia ja nimistönsuunnittelun tavoitteiden mukaisia näkemyksiä uudesta nimistöstä. Veromiehessä vanhastaan olleet aihepiirit, ilmailu ja verotus, nousivat selviksi suosikeiksi, kun alueelle etsittiin uutta aihepiiriä nimille. Koska kyseessä on tapaustutkimus, kuvaus yhdestä projekstista, ei vedenpitäviä tutkimustuloksia synny. Tutkielmani perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että nimistönsuunnitelun tavoitteiden toteutumiseen vaikuttavat ainakin jollain tasolla alueen ympäristö ja vanha nimistö, aluesuunnittelijoiden luottamus nimistön ammattilaisiin sekä yhteisistä periaatteista sopiminenkin.
  • Juhonen, Milla (2020)
    Tutkielman aiheena on Komisario Palmu -romaanien paikannimistö. Ensisijaisena tavoitteena on analysoida paikannimien roolia fiktiivisen Helsinki-kuvan rakentamisessa. Lisäksi pyritään muodostamaan kokonaisvaltainen käsitys siitä, millaisia paikannimiä romaaneissa esiintyy. Tutkimuksen aineistona on Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939) ja Komisario Palmun erehdys (1940) -romaanien paikannimet. Tutkimusaineistossa on yhteensä 58 paikannimeä. Näistä 39 nimeä viittaa Helsingissä sijaitseviin paikkoihin. 12 nimistä on ulkomailla sijaitsevien paikkojen nimiä ja seitsemän taas viittaa muualla Suomessa sijaitseviin paikkoihin. Nimistä 52 on autenttisia paikannimiä ja kuusi fiktiivisiä. Suurin osa nimistä viittaa alueisiin (25 nimeä), kulkuväyliin ja rakennelmiin (15 nimeä) tai rakennuksiin (14 nimeä). Tutkielmassa hyödynnetään kirjallisuusnimistön tutkimusta. Paikannimiä tarkastellaan kirjallisuusnimien funktioiden näkökulmasta. Tutkimuksessa käsitellään paikannimien lokalisoivaa, assosiatiivista, narratiivista ja fiktionaalistavaa funktioita. Nimiä tarkastellaan lisäksi kirjallisuudentutkimuksen avulla kun pohditaan, miten nimissä kuvastuu kaupunkikuvauksen ja salapoliisikirjallisuuden traditiot. Autenttiset paikannimet lokalisoivat tarinan tapahtumat tiettyyn paikkaan (Punavuori) tai aikaan (Suurkirkko). Fiktiiviset nimet taas tekevät tarkoitteestaan fiktiivisen ja mahdollisesti naamioivat nimien autenttisia vastineita (Rantakatu). Paikannimet myös kuljettavat tarinan juonta eteenpäin (Kapteeninkatu). Nimien assosiaatiot luovat kuvaa tarinan ympäristöstä (Pompeiji) tai henkilöistä (Hotelli Kämp). Tutkielman perusteella voidaan sanoa paikannimien olevan oleellinen osa fiktiivisen maailman ja Helsinki-kuvan rakentamista. Paikannimet luovat yhdessä miljöökuvauksen kanssa kuvaa eheästä kaupunkikuvasta, joka on merkittävä osa romaanien kokonaisuutta. Niissä korostuu realistisen kaupunkikuvan tavoittelu, rikoskirjallisuuden lajikonventio ja kaupunkiromantiikan traditio.
  • Yang, Di (2022)
    Tutkielman aiheena on paikkakunnan asukkaiden nimitaito Sastamalassa. Tutkielmassa selvitetään, kuinka hyvin Sastamalalaiset tuntevat kadunnimiä Sastamalassa ja mitkä ovat nimien osaamisen syitä. Lisäksi tarkastellaan nimitaitoon vaikuttavia tekijöitä ja ja asukkaiden käsityksiä kadunnimien etymologioista. Tutkimuksen kohteena on kahdenkymmenen Sastamalassa sijaitsevan kadun nimet kahdeksasta eri kaupunginosasta. Pääaineisto koostuu paperi- ja verkkokyselyaineistoista. Tutkimuksen teoreettisena taustana käytetään sosio-onomastiikkaa sekä nimien etymologiaa ja semantiikkaa käsittelevää tutkimusta. Aineistoa analysoidaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkimus osoittaa, että Sastamalan keskustan kadunnimet tunnettiin parhaiten. Lisäksi kunkin kaupunginosan kadunnimistöä tuntevat parhaiten ja käyttävät eniten sen ja lähialueiden asukkaat. Keskustan lähellä sijaitsevien kaupunginosien kadunnimet osattiin paremmin kuin kaukana sijaitsevien. Tutkimuksen perusteella ikä ja asumisaika olivat merkittäviä nimitaitoon vaikuttavia tekijöitä. Vastaajilla vaikuttaa olevan melko laaja tietämys kadunnimistä, mikä liittyy ilmeisesti ikään ja asumisaikaan. Sukupuoli ei taas tutkimuksen mukaan vaikuttanut kadunnimien osaamiseen suhteellisen pienellä tutkimusalueella. Sastamalan asukkaiden keskuudessa kadunnimien tunnettuuteen vaikuttavat kyselyvastausten perusteella eri tekijät. Paikan sijainti on yleisin kadunnimien osaamiseen vaikuttava tekijä. Kadunnimet tunnetaan myös siksi, että kadulla asuu sukulainen tai kaveri. Kadunnimet tunnetaan lisäksi muiden ihmisten keskusteluista. Kadunnimet, jotka ovat monille vieraita, ovat enimmäkseen sijainniltaan erikoisia: katu on umpikatu tai vaikeasti huomattavissa. Tutkimus osoittaa, että maallikoiden nimitulkinnat kadunnimien etymologiasta ovat yllättävän osuvia. Sastamalan asukkailla on hyvin laaja tietämys paikan kulttuurista ja historiasta ja samoin kadunnimistä.
  • Törmälä, Outi (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan hävyttömiä paikannimiä osana suomalaista paikannimistöä sekä sitä, millaisia asenteita ja näkemyksiä niihin kohdistuu 2010-luvun uutisteksteissä. Nimistöanalyysin aineisto koostuu Kotimaisten kielten keskuksen nimiarkistosta etsityistä perse-sanan sisältävistä paikannimistä, joita on yhteensä 330. Niiden rakennetta tarkastellaan syntaktis-semanttisen analyysin avulla, ja lisäksi tutkitaan nimien paikanlajeja, rinnakkaisnimiä ja -muotoja, nimeämisperusteita, maantieteellistä levikkiä sekä nimien tarkoitteiden ominaisuuksien yhteyttä perse-sanaan. Hävyttömiä nimiä annetaan enemmän luonnonpaikoille kuin kulttuuripaikoille. Tämän vuoksi hävyttömästi nimettyjä paikkoja on enemmän harvempaan asutussa Pohjois-Suomessa. Perse-nimiä esiintyy eniten Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Yleisimmät paikanlajit ovat maankohoumia, erityisesti kalliot ja mäet korostuvat aineistossa. Nimeämisperusteet liittyvät useimmiten paikan käyttötarkoitukseen, joka mäkien ja kallioiden tapauksessa on mäenlasku, sekä paikan muoto. Nimien tarkoitteiden ominaisuuksista yleisimmät ovat pienuus tai vähäisyys, korkeus tai jyrkkyys sekä sijainti alueiden rajalla. Nimien rakenne on useimmiten kaksiosainen yhdysnimi, kuten on tavallista suomalaisille paikannimille. Rinnakkaisnimissä ja -muodoissa on tavallista, että perse-sana on korvautunut jollakin vähemmän hävyttömäksi tulkittavalla sanalla. Media-analyysin aineistona toimivat verkossa julkaistut seitsemän hävyttömiä paikannimiä käsittelevää uutistekstiä: kaksi on Ilta-Sanomien ja kaksi Yle Uutisten verkkosivuilta, yksi Helsingin Sanomien, yksi Iltalehden ja yksi matkailusivusto Rantapallon verkkosivuilta. Analyysissa keskitytään löytämään affektista kieliainesta pääasiassa lauseenjäsenistä eli adjektiiveista, adverbeista, pronomineista, partikkeleista, substantiiveista ja verbeistä avulla. Lisäksi tarkastellaan kohosteisen tekstin affektisuutta. Affektia voi ilmentää kaikenlaisilla lauseenjäsenillä, mutta erityisen vahvasti sitä luovat suhteelliset adjektiivit ja niistä vielä tarkemmin asenneadjektiivit. Hävyttömiä paikannimiä kuvataan useimmiten sanoilla härski, rivo tai ronski, jotka kaikki viittaavat muun muassa ’sumeilemattomuuteen’ tai ’ruokottomuuteen’. Vallitsevia teemoja ovat hävyttömien paikannimien kuuluminen suomalaiseen nimistöön, niiden poikkeavuus muuhun kieleen nähden sekä hävyttömien paikannimien maantieteellinen läheisyys artikkelin oletettuun lukijaan nähden. Perse-nimen saaneet paikat on useimmiten nimetty muotonsa tai käyttötarkoituksensa innoittamana. Nimiä pidetään kuitenkin jollain tapaa kelvottomina esimerkiksi karttoihin tai ääneen vieraiden kuullen lausuttavaksi. Uutistekstit mieltävät hävyttömät paikannimet myös enimmäkseen negatiivisen affektin kautta, mutta toisaalta mikään artikkeleista ei suhtaudu niihin puhtaan kielteisesti tai puhtaan myönteisesti. Kaikki uutistekstit ilmentävät affektisten lauseenjäsenten perusteella myös asennetta, jonka mukaan hävyttömät paikannimet kuuluvat osaksi suomalaista paikannimistöä.
  • Lukka, Kallas (2022)
    Tutkimus käsittelee Pyhä- ja Püha-elementin sisältäviä paikannimiä Suomen ja Viron alueella. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, pitääkö teoria Pyhä-paikoista rajojen merkitsijöinä paikkansa, millaisia Pyhä- ja Püha-paikat ovat, millaisia kertomuksia ja ominaisuuksia paikkoihin liitetään sekä millaisia nimeämismotivaatioita nimille on löydettävissä. Aineisto on pääosin peräisin Kotimaisten kielten keskuksen ja Eesti keele instituutin nimiarkistoista ja Suomen ja Viron maanmittauslaitosten tietokannoista. Tutkimuksessa käytetään grounded theory -metodia tukeutuen nimeämismalliteorian ja kulttuurisen onomastiikan teoriaviitekehyksiin. Analyysin kohteena ovat ensisijaisesti Pyhä- ja Püha-nimiset vakavedet ja kohoumat. Analyysiosiossa nimet ryhmitellään perusosien mukaan. Tarkastelun kohteena ovat nimien levikki, paikkojen topografia, ympäristön esiintyvät nimet sekä nimiarkistoon kerätyt paikkoihin liittyvät kertomukset ja historiatiedot. Aineiston perusteella Pyhä-nimityyppi vaikuttaa aiempaa käsitystä monimuotoisemmalta. Viron Pühajärvet eivät sijoitu vanhoille rajoille. Suomen Pyhä-paikoista osan voi sanoa olevan rajapaikkoja, mutta sen lisäksi nimille on löydettävissä myös muita motivaatioita. Levikkien perusteella Pyhä-nimet ovat levinneet alueille eri suunnista ja eri kulttuurien vaikutuspiireistä. Levikkikartassa eteläisten ja pohjoisten nimiryhmien välillä on katkos. Pyhäjärvet jakautuvat kahteen ryhmään, joista eteläiset ovat ominaisuuksiltaan suuria ja keskeisiä. Pohjoisessa Pyhäjärvet ovat pieniä ja kuuluvat ennemmin Pyhä-nimisen kohouman nimiryppääseen. Pyhävuoret ovat ominaisuuksiltaan korkeita ja kivikkoisia, ja sijaitsevat yleensä suuren veden äärellä. Pyhävaarat ovat motivaatioltaan saamelaisperäisiä. Pühaallikat liittyvät kansanuskoon pyhinä lähteinä ja uhrilähteinä. Pyhämäet ja Pyhälammet jäävät vaikeaselkoisiksi. Tutkimuksen perusteella teoria Pyhä-paikoista nimenomaisesti rajapaikkoina ei pidä paikkansa. Sen sijaan Pyhä-paikat ovat monimuotoinen ja monikerroksinen nimityyppi, jonka taustalla on erilaisia nimeämismotivaatioita sekä -malleja. Sakraaleja nimiä tutkiessa on oleellista ottaa huomioon nimien kulttuurinen konteksti sekä sakraalien sanojen monimerkityksisyys.
  • Outinen, Merja (2020)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovat Suomen yleisimmät kadunnimet ja millaisten nimeämisperusteiden mukaan niitä on annettu. Tutkielmassa myös selvitetään syitä näiden ns. kärkinimien suosioon ja miten kärkinimilistat ovat muuttuneet. Lisäksi pohdin, mitä seurauksia samojen nimien toistumisesta paikkakunnalta toiselle on ja kuinka samanimisyydestä aiheutuvilta ongelmilta voitaisiin välttyä tulevaisuudessa. Tutkielman aineistona on Postilta saadut yleisimpien kadunnimien listaukset vuosilta 2003 ja 2012 ja Ylen aihetta käsittelevä artikkeli vuodelta 2019. Nimien lukumäärät on tarkistettu Maanmittauslaitoksen internetsivuilla olevan karttahaun avulla. Nimeämisperusteiden selvittelyssä ovat apuna paitsi karttahaut, myös useat tietyn suomalaisen kaupungin nimistöön keskittyvät julkaisut tai gradut. Karttahaun avulla lokakuussa 2020 tehdyn tarkistuslaskennan perusteella kärkinimet ovat yleisyysjärjestyksessä Ranta-, Kirkko-, Koulu-, Rinne-, Teollisuus, Mylly-, Kuusi-, Mänty-, Väli- ja Rantalantie, Koivukuja ja Mäkitie. Nimet ovat sen verran läpinäkyviä, että nimeämisperusteet on melko suurella varmuudella pääteltävissä suoraan nimistä. Pääsääntöisesti oletetut nimeämisperusteet pitänevät paikkansa, sillä karttahakujen perusteella vain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Kouluteiden varrella on koulu tai se johtaa koululle jne. Kärkinimilistojen vertailu osoitti, että Rantatie on säilyttänyt selvän ykkössijansa ja kärkikymmenikkö on pysynyt jokseenkin muuttumattomana vuodesta 2004 vuoteen 2020 ulottuvan tarkastelujakson aikana. Kärkinimien häntäpäässä olevat Mäki- ja Rantalantie näyttävät vakiinnuttaneen paikkansa kärkikymmenikössä, kun taas Koivukuja ei ole kaikkina vuosina yltänyt kärkikymmenikköön. Yllättävintä on se, ettei kärkinimet ole vähentyneet samassa suhteessa kuin kuntien lukumäärä, vaan kaikkia kärkinimiä löytyy nyt kuntien kokonaislukumäärään suhteutettuna aiempaa useammasta kunnasta. On siis hieman aiempaa todennäköisempää tavata naapurikunnista samoja kärkinimiä. Syinä kärkinimien suosioon on todennäköisesti nimeämisen systemaattisuus (paikan selvimmin erottuvan ominaisuuden huomioiminen nimenannossa) ja nimeämismuoti (kaavamainen nimenanto, ns. jokapaikan kadunnimet). Kunnasta toiseen toistuvista identtisistä nimistä on haittaa niin käytännölliseltä kuin koko maan nimistön monimuotoisuudenkin kannalta. Kun samat kadunnimet tulevat vastaan kaikkialla, ne eivät enää yksilöi riittävästi tarkoittamaansa paikkaa ja niistä tulee näin ollen ilmaisuvoimattomia. Toisiinsa sekaantuvat nimet aiheuttavat myös huomattavia haittoja varsinkin hälytys-, huolto- ja palveluliikenteelle. Ratkaisuna samanimisyysongelmaan on paitsi nimien vaihto, myös lisämääritteen lisääminen nimien eteen (vaikkapa ilmansuuntaa merkitsevä lisämäärite Pohjoinen (Pohjois-) tai adjektiivi Iso, Pieni, Pikku jne.) tai osittainen paluu vanhaan systeemiin eli nimien yhdistäminen kaupunginosan tai vaikka kylän nimeen. Kyseinen kadunnimisysteemi on jo käytössä monissa Euroopan suurissa kaupungeissa.
  • Pelkonen, Päivi (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan vieraskielisten kirjallisuuden nimien käännösratkaisuja kahdessa suomennoksessa. Tutkimuksen kohteena ovat henkilönnimet ja paikannimet unkarilaisen Ferenc Molnárin Koulupoikia-nuorisoromaanin kahdessa eriaikaisessa suomennoksessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia käännösratkaisuja suomennoksissa on käytetty unkarinkielisen alkuperäisteoksen A Pál utcai fiúk henkilön- ja paikannimen kohdalla. Suomennokset ovat vuosilta 1913 ja 2012, joten niiden välillä on 99 vuoden aikaero. Tutkimusaineistona on käytetty unkarinkielistä nuorisoromaania, sen kahta suomennosta ja saksannosta. Aineistoa tarkastellaan pääasiassa kirjallisuuden nimien tutkimuksen ja käännösstrategioiden näkökulmista. Tutkimusmenetelmänä toimivat kirjallisuuden nimien tutkimukselle vakiintuneet käännösstrategiamallit. Tässä työssä käsiteltävät kuusi käännösstrategiaa ovat laina, käännös, mukaelma, korvaaminen, lisäys ja poisto. Analyysissa verrataan, miten kohdeteoksen suomentajien käyttämät käännösstrategiat eroavat toisistaan. Vertailussa valotetaan myös nuorisoromaanin saksannoksessa Die Jungen der Paulstraße tehtyjä käännösratkaisuja. Lisäksi analysoidaan teoksen nimimaisemaa henkilön- ja paikannimistön pohjalta. Tutkimusaineisto muodostuu fiktiivistä ja ei-fiktiivisistä henkilönnimistä ja paikannimistä. Tarkastelun kohteena on yhteensä alkuperäisteoksen 90 nimeä, joista 49 on henkilönnimiä ja 41 paikannimiä. Tutkielmassa selviää, että molemmissa suomennoksissa on hyödynnetty käännösstrategioita monipuolisesti. Aineiston nimien suomennoksissa on käytetty eniten lainaa, käännöstä ja mukaelmaa, kun taas vähiten on käytetty korvaamista, lisäystä ja poistoa. Tämän tutkimuksen perusteella alkuteoksessa sekä molemmissa suomennoksissa henkilön- ja paikannimistö on yhtenäinen ja realistinen. Kaikkiaan nimissä kuvastuu omintakeista unkarilaista paikallisväriä, minkä kautta romaaniin luodaan elävä nimimaisema.
  • Räsänen, Jenni (2019)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Nimistöntutkimuksen kentällä on 2000-luvun aikana vahvistunut kaupunkinimistöön keskittyvä tulokulma, jolla on pyritty kartoittamaan uudella tavalla aikaisemman virallisen nimistön tutkimuksen lisäksi uudella tavalla kaupunkien epävirallista nimistöä. Tässä tutkielmassani erittelen paikannimien käyttöä virtuaalisessa videopeliympäristössä hyödyntäen kaupunkinimistön tutkimuksen periaatteita. Tutkielmani pääpaino on epävirallisessa nimistössä̈, mutta ymmärtääkseen epävirallisempia nimeämiskäytänteitä on tunnettava lisäksi paikkojen viralliset nimet, minkä̈ vuoksi esittelen myös niiden esiintymistä̈ tutkimusaineistossani. Tutkielmani aineistona käytän VoIP-keskusteluita ja pelivideoita, jotka on nauhoitettu kahden eri joukkuekokoonpanon pelaamien pelien aikana. Aineistoni koostuu kahdesta täysimittaisesta Counter-Strike: Global Offensive -pelin ottelusta, joissa tarkastelen toisen joukkueen sisäistä pelin aikana käytyä keskustelua. Olen poiminut aineistoni keskusteluista kaikki niissä esiintyvät paikannimi-ilmaukset ja luokitellut ne virallisiin ja epävirallisiin paikannimiin. Tutkielmassani käy ilmi, että virtuaalisen urbaanin ympäristön paikannimien luokitteluun voi soveltaa hyvin kaupunkinimistön tutkimuksessa esiteltyä ajatusta epävirallisten nimien jaottelusta. Olen jaotellut epäviralliset paikannimet sekundaarisiin ja primaareihin paikannimiin riippuen nimien suhteesta viralliseen paikannimistöön. Sekundaariset nimet olen jakanut vielä lyhennettyihin nimiin ja mukaelmanimiin. Primaarit paikannimet olen jaotellut paikan lajia ilmaiseviin nimiin sekä paikan erityispiirteeseen liittyviin nimiin. Aineistoni paikannimistö poikkeaa kuitenkin joiltain osin perinteisestä fyysisen maailman nimistöstä. Selkeimmät erot näkyvät suppeassa virallisessa nimistössä ja sitä kautta myös vähäisessä sekundaarinimien määrässä, sekä nimien käyttötarkoituksissa.Taloudelliseen ilmaisuun pyrkiminen, peliyhteisön monikielisyys ja kulttuuri, jossa pelaajat elävät, ovat kaikki nimivalintoihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimustuloksissani korostuu siis myös nimistön monikielisyys, sillä aineistoni pelaajat ovat osa laajempaa, monikielistä pelaajayhteisöä. Tämä näkyy etenkin aineiston sekundaarinimissä. Tutkielmani tarjoaa uuden tulokulman nimistöntutkimukseen, sillä virtuaalisia paikannimiä on tutkittu vasta vähän. Tutkimukselle avoinna oleva kenttä on kuitenkin laaja, sillä virtuaalitodellisuudet ovat yhä vahvemmin läsnä arjessamme.