Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "paikkaidentiteetti"

Sort by: Order: Results:

  • ”Ei toista tällaista paikkaa” – Skotlannin läntisten saarten asukkaiden paikkaidentiteetit skotlantilaisissa elokuvissa 
    Ampula, Pihla (2024)
    Tämä tutkielma tarkastelee Skotlannin länsirannikolle, Ulko- ja Sisä-Hebrideille sijoittuvien skotlantilaisten elokuvien representaatioita saarelaisten paikkaidentiteetistä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisista osista saarelaisten paikkaidentiteetit aineistossani muodostuvat ja millaista representaatiota Hebrideistä ja niiden saarelaisista tuotetaan elokuvien kautta. Tutkimusmenetelmänä käytän laadullisen sisällönanalyysin metodeista teemoittelua sekä kontekstualisointia. Muodostin tutkielmani raaka-aineiston kaikista Skotlantiin sijoittuvista ja skotlantilaisiksi määriteltävistä elokuvista, ja tämä jälkeen rajasin aineistoa erinäisin kriteerein. Lopulta aineistokseni valikoitui viisi Hebridien saarille sijoittuvaa elokuvaa: The Edge of the World (Michael Powell, 1937), I Know Where I’m Going (Michael Powell & Emeric Pressburger, 1945), Whisky Galore! (Alexander Mackendrick, 1949), Island (Brek Taylor & Elizabeth Mitchell, 2011) ja Decoy Bride (Sheree Folkson, 2011). Tulkintani mukaan varsinaisesta aineistostani nousevat paikkaidentiteetin representaatiot voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: meren ja paikan representaatioihin sekä saarelaisyhteisön ja sen ulko-puolisten toimijoiden piirteisiin sekä erontekoihin näiden kahden välillä. Laadullisen sisällönanalyysin tukena käytän visuaalista analyysiä ja nostan kuvaesimerkkejä aineistostani, sisällyttäen näin visuaalisen tulokulman aineiston teemoitteluun ja representaatioiden tarkasteluun. Saarelaisyhteisön identiteetin muodostumista tarkastelen empiirisen yhteisökäsitteen avulla. Paikkaidentiteettejä representoidaan elokuvissa ympäröivän meren ja saaren paikallisuuden sekä yhteisön sisäisten ominaisuuksien kautta mutta myös suhteessa saaren ulkopuoliseen maailmaan. Argumentoinkin tutkielmassani, että meri rajaa saaria ja saarelaisten identiteettejä, mutta samalla se voi myös näyttäytyä sekä vaaran paikkana että mahdollistavana tekijänä saarelaisille. Meri on myös tulkittavissa liminaalitilaksi, jossa henkilö käy läpi henkistä tai fyysistä muutosta, mikä heijastuu elokuvissa erityisesti meren visuaalisen esittämisen kautta. Elokuvien yhteisöt puolestaan ovat tulkintani mukaan rajautuneet kyseisiin saariin. Siten meren rajaavat ominaisuudet rajaavat myös yhteisöjä. Paikkaan kiinnittynyt yhteisö näyttäytyy tulkintani mukaan elokuvissa pääasiassa eristyneenä, traditionalaisena ja erityislaatuisena ja tätä korostetaan erityisesti saarten ulkopuolisten toimijoiden vastakkaisilla representaatioilla, mutta myös yhteisön sisäisten toimintojen ja traditioiden kautta. Yhteisön eristyneisyyttä ja sen mukanaan tuomaa traditio-naalisuutta puolestaan korostaa yleistetty representaatio Ulko- ja Sisä-Hebridien saarista uniikkeina ja kaukaisina paikkoina.
  • Mä oon Valgan friidu : Tapaustutkimus kahden helsinkiläisnaisen kielellisistä identiteeteistä ja helsinkiläisyydestä kielenkäytön kuvaamana 
    Kotiniemi, Anni (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan kahden eri-ikäisen helsinkiläisnaisen kielellisiä identiteettejä ja suhdetta Helsinkiin kielenkäytön kuvaamana. Analyysin perusteella selviää, miten tutkittavien erilaiset sosiaaliset lähtökohdat, opiskelua ja työuraa koskevat valinnat ja sosiaaliset ympäristöt vaikuttavat heidän kielenkäyttöönsä. Huomio kiinnittyy myös tutkittavien omiin Helsinki-suhteisiin ja suhtautumiseen helsinkiläiseen puhetapaan, erityisesti slangiin. Tutkielma perustuu sosiolingvistiseen tutkimukseen kielenkäytön tutkimuksen osalta, mutta identiteettikysymyksiä tarkastellaan myös kansanlingvistisiä menetelmiä hyödyntäen. Aineistona käytetään Helsingin puhekielen pitkittäiskorpusta. Korpukseen on haastateltu pääasiassa syntyperäisiä helsinkiläisiä kolmella eri vuosikymmenellä, 1970-, 1990- ja 2010-luvuilla. Tutkittavat, Maija (synt. 1929) ja Leena (synt. 1952), ovat osallistuneet kaikkiin kolmeen haastattelukertaan, joten kummaltakin on käytössä noin kolmen tunnin mittainen haastatteluaineisto. Haastatteluissa tutkittavat kertovat omasta elämästään kotikaupungissaan Helsingissä. Tutkielmassa vastataan kolmeen tutkimuskysymykseen. Ensin selvitetään, millaista variaatiota tutkittavilla esiintyy yksikön 1. persoonan pronominien käytössä. Pronominivariantteja tutkitaan paitsi lukumäärällisesti myös siten, millaiset ovat eri varianttien työnjaot ja mitkä tekijät ohjaavat pronominin valintaa. Yksikön 1. persoonan persoonapronomineja tutkitaan, jotta saadaan kuva tutkittavien kielen puhekielimäisyydestä. Tutkielmassa selvitetään myös, millaista on tutkittavien slangikäyttö eri vuosikymmenten haastatteluissa. Lisäksi selvitetään, miten tutkittavat itse suhtautuvat slangiin ja millaisina slanginkäyttäjinä he itseään pitävät. Tutkimuksen kohteena on myös tutkittavien kielelliset identiteetit ja paikkaidentiteetit helsinkiläisyyden näkökulmasta. Huomio on jälleen erityisesti slangissa ja siinä, miten slangi toimii tutkittavien kielellisen identiteetin rakentajana. Tutkielmassa osoitetaan, että mä-pronomini on yleisin variantti molemmilla tutkittavilla jokaisella vuosikymmenellä. Suhteessa yksikön 1. persoonan pronomineihin Leenan kieli yleiskielistyy, kun taas Maijan kieli pysyy lähes muuttumattomana vuosikymmenten myötä. Syyksi tähän esitetään Leenan elämäntilanteiden muuttuminen, kun taas Maijan elämässä isompia muutoksia ei kolmen vuosikymmenen aikana tapahdu. Slanginkäytön analyysi osoittaa, että tutkittavat ovat hyvin erilaisia slanginkäyttäjiä. Maijalla slangisanoja ei esiinny juuri lainkaan, ja hänelle slangi on muutenkin vieras kielimuoto. Mielenkiintoista tästä tekee sen, että hän on elänyt lähes koko elämänsä asuinseuduilla, jotka on tyypillisesti mielletty slanginkäyttäjien asuinseuduiksi. Sen sijaan Leenalla slangisanoja esiintyy jonkin verran, mikä tutkielman perusteella johtuu siitä, että hän on syntynyt 1950-luvun alussa, jolloin kasvavan nuorisokulttuurin myötä erityisesti nuorison kielenkäyttö puhekielistyi. Kielellisen identiteetin ja paikkaidentiteetin tarkastelu osoittaa, että kumpikaan tutkittavista ei koe slangia omakseen, vaikka Leena kuitenkin myöntää tuntevansa ja käyttävänsä slangia jonkin verran. Leena myös identifioi itsensä vahvasti helsinkiläiseksi, kun taas Maija kokee vieraana itsensä kategorisoinnin jonkin tietyn ryhmän jäseneksi, jotta voisi kohentaa omaa identiteettiään. Samalla hän kuitenkin identifioi itsensä omaan asuinseutuunsa ja konstruoi omaa asuinseutuaan suhteessa muihin. Tutkielman avulla syntyy kuva yksilön kielen muuttumisesta tai muuttumattomuudesta kolmen vuosikymmenen aikana. Myös kielellinen identiteetti ja paikkaidentiteetti voivat muuttua elämäntilanteiden myötä. Merkityksellistä tutkimuksen kannalta onkin, mitkä tekijät muutokseen tai muuttumattomuuteen vaikuttavat.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO