Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "paikkasidonnainen taide"

Sort by: Order: Results:

  • Korvenkangas, Maija (2020)
    Tutkielmani käsittelee hylättyjen rakennusten käyttöä paikkasidonnaisessa taiteessa. Tutkin, miten hylätty rakennus sijaintipaikkana vaikuttaa teokseen ja miten hylättyä rakennusta materiaalinaan käyttävä teos vaikuttaa ympäristöönsä. Tarkastelen tutkimuskysymyksiä ensin teoreettisella tasolla ja sitten kolmen teosesimerkin kautta. Teosesimerkkeinä käytän Jem Finerin teosta Longplayer, Roger Hiornsin teosta Seizure ja IC-98:n teosta Khronoksen talo. Teosesimerkkieni rakennukset eroavat arkkitehtuuriltaan, historialtaan ja ympäristöltään toisistaan. Niiden autioitumiseen ja myöhempään taidekäyttöön johtaneita prosesseja tarkastelen kaupunki- ja aluehistoriaa koskevaa aineistoa hyödyntäen. Teosten tutkimiseen käytän aineistona taiteilijoilta aiemmin julkaistuja haastatteluja sekä teosten tuotantoa koskevaa aiempaa tutkimusta. Analysoin teoksia ja niiden sijaintipaikkoja myös omien havaintojeni kautta. Vähäarvoisina tai tarpeettomina pidettyjen rakennusten ottamista taide- ja kulttuurikäyttöön, esimerkiksi galleriatiloiksi, on aiemmin tutkittu. Se määrittyy osaksi alueiden gentrifikaation prosessia. Hylättyjä rakennuksia käyttävää paikkasidonnaista taidetta ei kuitenkaan ole tutkittu omana ilmiönään. Tutkielmassani pyrin luomaan lähtökohtia tätä ilmiötä koskevalle tutkimukselle. Tarkastelemilleni teoksille yhteisiä piirteitä ovat ajallinen jatkuvuus, rakennusten teoksiin tuomat historian jäljet sekä teosten tuottama ihmisten ja ihmisryhmien tilasta pois sulkeminen. Muutoksen ja väliaikaisuuden teemat ovat olennaisesti läsnä hylättyjä rakennuksia käyttävissä paikkasidonnaisissa taideteoksissa. Tarkastelemieni teosten perusteella on havaittavissa, että hylätyn rakennuksen käyttäminen paikkasidonnaisen taideteoksen materiaalina voi samaan aikaan sekä nojata pyrkimyksiin nostaa alueen arvoa että olla niiden kanssa ristiriidassa. Kaikkia tutkielmassa tarkastelemiani teoksia on koskenut keskustelu siitä, kuinka kauan ja millä tavoin teosten on mahdollista pysyä olemassa ja missä määrin teokset voivat muuttua ajan kuluessa. Teosten materiaalina toimivien rakennusten autioituminen liittyi laajempiin muutoksiin, joissa rakennusten arvo jäi tai jätettiin vähäiseksi. Sen myötä niiden säilymistä pidettiin merkityksettömänä tai mahdollisesti epätoivottavana. Hylätyn rakennuksen tai pihapiirin ottaminen paikkasidonnaisen taideteoksen käyttöön teki kuitenkin paikasta merkityksellisemmän, mikä taas johti pyrkimyksiin säilyttää se. Koska ajankulun merkit, kuten rappeutuminen, ovat välttämätön osa hylättyä rakennusta käyttävää teosta, tarkastelemiini teoksiin muodostui pysyvyyden ja väliaikaisuuden välinen jännite.
  • Pulkkinen, Joonas (2020)
    Tutkielma tarkastelee saksanjuutalaisen filosofin Walter Benjaminin (1892–1940) auran käsitettä. Käsite esiintyy tunnetuimmassa muodossaan Benjaminin esseessä ”Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakautena” (1935–1940). Aura edustaa esseessä merkitystä, joka ilmentää taidetta koskevaa historiallisteknistä kehitystä. Tämän myötä taide menettää alkuperäisen, uskonnollisen arvon luonteensa, jota kuvaa kulttiarvon käsite. Kopioinnin mahdollisuuden myötä korostuu taiteen näyttelyarvo, joka koskee esimerkiksi elokuvaa ja valokuvausta taidemuotoina. Näyttelyarvo ilmentää taiteen yhteiskunnallista muutosta, jossa taide tavoittaa suuremmat ihmisjoukot ja ero alkuperäisen ja kopioidun taideteoksen välillä muuttuu sosiaalisesti merkityksettömäksi. Tutkielman ensisijainen tutkimuskysymys on, voiko aura muodostaa esseetä laajemman käsitteellisen kokonaisuuden osana Benjaminin myöhäistuotantoa? Tutkielma tarkastelee auran käsitteen luonnetta, pyrkien muodostamaan käsitteestä tulkinnan vaihtoehtona Benjaminin reseptiohistoriassa kannatusta saaneelle käsitykselle aurasta autenttisen taideteoksen synonyyminä. Tutkielman toinen tutkimuskysymys pohtii auran suhdetta nykytaiteeseen. Mitä aura voi mahdollisesti kertoa nykytaiteen piirteistä ja taiteesta nykyisyydessä? Tutkielman kirjallisuus muodostuu Benjaminin myöhäistuotannon primäärilähteistä, Benjaminia käsittelevästä kommentaarikirjallisuudesta, paikkasidonnaista teoriaa käsittelevästä kirjallisuudesta sekä nykytaideteoksia taustoittavista verkkolähteistä. Auran tulkitsemisen kannalta tutkielman keskeisimmät lähteet mainitun “Taideteos-esseen” lisäksi ovat Benjaminin hashiksen käyttöä koskevat muistiinpanot sekä esseet “Pieni valokuvauksen historia” (1931) ja “Silmä väkijoukossa” (1939). Tutkielma käy läpi Benjaminin myöhäiset elämänvaiheet, myöhäisen tuotannon keskeiset teemat sekä esittelee mainittua Benjaminin primäärikirjallisuutta erilisessä luvussaan. Tutkielma käy läpi Theodor W. Adornon esittämän kritiikin koskien auraa “alkuperäisyyden myyttinä”, Giorgio Agambenin Benjaminia koskevan tulkinnan taiteen ja uskonnon välisen suhteen historiallisesta muutoksesta sekä Jacques Rancièren Benjaminia koskevan kritiikin taiteen ja politiikan välisestä suhteesta. Mainitut teemat koskevat myös tutkielmassa käsiteltävää kysymystä nykytaiteen yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta luonteesta. Tutkielman perusteella voidaan väittää, että Benjaminin myöhäistuotannosta on mahdollisuus muodostaa auraa koskien ”Taideteos-esseetä” laajempi tulkinnallinen kokonaisuus. Tutkielma väittää, että aura voidaan käsittää taidetta kuvaavan historiallisen muutoksen ohella myös yksilöllisen havainnon kohteena ja taidekokemuksen piirteenä. Aura muodostaa myös teeman inhimillisen kokemuksen yleisestä historiallisesta muutoksesta. Tutkielma esittää auralla olevan yhteys paikkasidonnaisen taiteen historialliseen kehitykseen ja piirteisiin. Näitä ovat paikkasidonnaisen taiteen tapa irtaantua modernin taiteen keskeisistä ideaaleista koskien taideteoksen muotoa, objektikeskeisyyttä sekä taideteoksen mediumiin liittyviä kysymyksiä. Tutkielman mukaan aura ilmentää myös nykytaiteelle ominaisen näyttelykeskeisyyden luonnetta sekä sopii multimediaalisten paikkasidonnaisten taideteosten tarkasteluun. Auran ajallinen yhteys paikkasidonnaiseen taiteeseen perustuu auran sopivuudessa paikkasidonnaisten taideteosten väliaikaisuudelle.