Browsing by Subject "paikkasuhde"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Tässä tutkielmassa tutkimuskohteeni on 1960–70-lukujen vaihteessa rakennettu ja vuodenvaihteessa 2016–2017 purettu Vantaan Martinlaaksossa sijainnut Martinkeskuksen ostoskeskus. Tutkielmani käsittelee kaupunkilaisten suhdetta ympäristöönsä, ja selvitän siinä haastattelumateriaalia analysoimalla, miten paikallisten kokema paikkasuhde Martinkeskukseen on rakentunut ja miten tämä paikkasuhde näyttäytyy paikallisten kertomuksissa ja muisteluissa. Hyödynnän tutkielman aineistona itse vuonna 2020 toteuttamiani haastatteluja, joissa haastattelin neljää Martinlaaksossa pitkäaikaisesti asunutta henkilöä, sekä lisäksi Vantaan kaupunginmuseon arkistosta saamiani kahdeksaa haastattelua. Vantaan kaupunginmuseon kokoelmayksikön nykydokumentointikäynnillä tekemät haastattelut oli toteutettu marraskuussa 2016 juuri ennen Martinkeskuksen purkamista. Analysoin aineistoa tulkitsevaa lähilukua hyödyntäen. Liitän tutkimuksen kaupunkikansatieteen jatkumoon. Ostoskeskuksia on tutkittu suomalaisessa kansatieteellisessä tutkimuksessa suhteellisen vähän, ja aihe on ajankohtainen. Tutkielman kirjoitushetkellä useita vanhoja ostoskeskuksia odottaa purkaminen ja katoaminen, joten on kiinnostavaa ja tärkeää tutkia ostoskeskuksiin paikkoina liitettyjä merkityksiä. Analyysissäni olen hyödyntänyt David Seamonin näkemystä paikkasuhteen rakentumisen prosessista. Aineistoni valossa Martinkeskukseen liitetty paikkasuhde on näyttäytynyt monipuolisena ja jatkuvasti muuttuvana. Erityisesti nuorille Martinkeskus oli tärkeä paikka, mutta samalla nuorten oleskelu ja häiriökäyttäytyminen ostoskeskuksessa heikensi muiden asiakkaiden ja Martinkeskuksen yrittäjien kokemaa suhdetta paikkaan. Paikan kokemiseen on vaikuttanut negatiivisesti myös ostoskeskuksessa sen loppuaikoina tapahtunut rappeutuminen ja asiakkaiden katoaminen. Purkamista ennen järjestetty jäähyväisjuhla kuvastaa paikallisten vahvaa suhdetta paikkaan ja Martinkeskuksen asemaa kollektiivisena muistin paikkana.
-
(2016)Tässä pro gradussa tutkitaan Helsinkiin muualta Suomesta muuttaneiden nuorten aikuisten kertomuksia paikkasuhteen rakentumisen näkökulmasta. Opinnäytteen tutkimusaineisto muodostuu Helsinki – Stadini -kirjoituskilpailuun lähetetyistä, 19–39-vuotiaiden kirjoittajien omaelämäkerrallisista kertomuksista, joita on yhteensä 17 kappaletta. Kirjoituskilpailu oli käynnissä 12.6.–15.10.2004 välisenä aikana, ja sen järjestäjinä toimivat Stadin Slangi ry., Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS), Svenska litteratursällskapets Språkarkiv, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsingin kaupunginmuseo, Kallio-lehti ja Töölöläinen. Aineisto on arkistoitu SKS:n kansanrunousarkistoon. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa makrotasoon keskittyneen maassamuuton tutkimusperinteen rinnalle tietoa Helsinkiin muualta Suomesta muuttamisesta subjektiivisten merkitysten ja ennen kaikkea muistelun ja kerronnan perspektiivistä. Tutkielman ytimessä ovat maassamuuttajien kertomuksissa ja kerronnassa rakentuvat paikkasuhteet. Teemaa lähestytään narratiivisen tutkimuksen näkökulmasta, ja tutkimusmenetelminä käytetään positiointianalyysia sekä lähilukua. Tutkimuksessa kysytään, millaisia suhteita Helsinkiin kirjoittajat kertomuksissaan rakentavat ja miten paikkasuhteen muutokset ilmenevät kertomuksissa. Kysymyksiin vastaamiseksi tarkastellaan positioita ja toimijuuksia, joita kirjoittajat antavat itselleen ja muille kertomuksen henkilöille niin kertomusmaailman kuin kerronnankin tasolla, sekä kirjoituksissa käytettyjä kerronnan tehokeinoja ja fokalisointeja. Tarkastelun kohteena ovat neljä kertomuksissa toistuvaa pääaikajaksoa: lapsuus, nuoruus, muutto ja alkuajat Helsingissä sekä kirjoitushetki. Kirjoittajien positiot ja toimijuudet ja sitä myötä myös paikkasuhde muuntuvat ja saavat erilaisia painotuksia eri jaksoissa. Aineiston kokonaistasoa tarkasteltaessa esille nousee kaksi oleellista seikkaa. Ensinnäkin Helsinki-suhteen kannalta kokemus mahdollisuudesta toimia aktiivisesti ja omaehtoisesti on erityisen keskeinen. Helsingille annetaan toistuvasti positiivisia merkityksiä jaksoissa, joissa kerrotun minän toimijuus on vahvaa tai vahvistuu. Vastaavasti Helsinki saa negatiivisia merkityksiä jaksoissa, joissa kerrotun minän toimijuus heikkenee. Se, koetaanko kaupungin hankaloittavan vai edistävän elämistä omien tavoitteiden kannalta mielekkäästi ja tunnetaanko se vapaaehtoisuuden vai pakon määrittämäksi ympäristöksi, on Helsinki-suhteen kannalta oleellista. Toiseksi, aineistosta on erotettavissa kolme kerrontatapaa, eläytyvä, refleksiivinen ja etäistävä, joita määrittävät tietyt, toistuvat fokalisointia ja kerronnan tehokeinoja koskevat piirteet. Kerrontatapojen jäsennys tuo esille kirjoittajien erilaisten kerronnallisten tavoitteiden ja mieltymysten kirjon. Helsingistä kertomisessa voikin olla vaihdellen kysymys niin menneeseen eläytymisestä, sen käsittelemisestä ja mielekkäiden tulkintojen etsimisestä kuin argumentoinnistakin.
Now showing items 1-2 of 2