Browsing by Subject "pakolaiskriisi"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2016)Tämä laadullinen tutkimus käsittelee turvapaikanhakijoista luotuja representaatioita kahden brittiläisen sanomalehden uutisissa. Tutkin diskursiivisia strategioita, joita sanomalehdet käyttävät turvapaikanhakijoiden kuvaamisessa, ja tulosten avulla vertailen sanomalehtiä toisiinsa. Tutkimuksen tavoite on selvittää, minkälaista kuvaa turvapaikanhakijoista rakennetaan brittilehdistössä lokakuussa 2015, Euroopan ”pakolaiskriisin” aikana. Aineistoni koostuu kahden eri sanomalehden, The Guardianin ja The Daily Mailin, turvapaikanhakijoita koskevista uutisista. Aineisto sisältää yhteensä kahdeksan lehtiartikkelia, jotka on julkaistu valikoitujen sanomalehtien internet-sivuilla lokakuussa 2015. Artikkelien aiheet koskevat turvapaikanhakijoiden saapumista Eurooppaan ja turvapaikanhakijoista käytävää poliittista keskustelua Isossa-Britanniassa. Tutkimus on kriittinen diskurssianalyysi, jonka teoreettinen ja metodologinen perusta nojaa Wodakin (2001), van Leeuwenin (2008) ja van Dijkin (1991) kehittämiin tekstin kriittisiin lähestymistapoihin. Tutkimukseni metodi on mukautettu versio KhosraviNikin (2010) analyyttisesta metodista, jonka avulla on aiemmin tutkittu sanomalehtien luomaa kuvaa pakolaisista, turvapaikanhakijoista ja maahanmuuttajista. Analyysissani keskityn siihen, millä tavoin turvapaikanhakijoihin viitataan sekä siihen, minkälaisiin toimintoihin heidät liitetään. Lisäksi analysoin sitä, kenen näkökulma nostetaan esiin sanomalehtien artikkeleissa. Tutkimus osoittaa, että turvapaikanhakijoita koskevissa uutisissa käytetään laajalti yhtenäistäviä strategioita: turvapaikanhakijoihin viitataan suurina homogeenisinä ryhminä, ja heihin yhdistetään usein tietoja heidän määrästään. The Daily Mail käyttää kollektisoivia strategioita useammin ja painokkaammin kuin The Guardian, ja luo lisäksi epäinhimillistä ja negatiivista kuvaa turvapaikanhakijoista. The Guardian käyttää strategioita, jotka kuvaavat turvapaikanhakijat ensisijaisesti uhreina, mutta pyrkii viittaamaan heihin monimuotoisemmin kuin The Daily Mail. Sanomalehtien tapa käyttää diskursiivisia strategioita heijastaa kunkin lehden poliittista näkökulmaa sekä lehtien journalistisen tyylin ominaispiirteitä. Yleisesti turvapaikanhakijat kuvataan passiivisina toimijoina, mutta liitettynä rikolliseen toimintaan heidän toimintansa kuvataan aktiivisena. Turvapaikanhakijoiden oma näkökulma nousee harvoin esiin, ja artikkeleihin valitut lähteet edustavat suurelta osin muiden tahojen näkökulmia. Sanomalehtien rakentamat representaatiot vaikuttavat lukijoiden käsityksiin turvapaikanhakijoista. Nämä käsitykset voivat vaikuttaa joko suotuisan tai torjuvan asenneilmapiirin syntyyn yhteiskunnassa sekä siihen, millaisia poliittisia ratkaisuja turvapaikanhakuun liittyen tehdään.
-
(2020)Tarkastelen työssäni sitä tapaa, jolla japanilainen Sankei-sanomalehti käsitteli vuoden 2015 eurooppalaista pakolaiskriisiä syyskuussa 2015. Analysoin sen uutisartikkeleita käyttäen Machinin ja Mayrin (2012) määrittelemää kriittisen diskurssianalyysin metodia. Esittelen kaksi mahdollista hypoteettisista ideologista narratiivia tutkielmani kahden ensimmäisen osan aikana. Ensimmäisen narratiivin esittelen melko lyhykäisesti tutkielmani johdannossa, koska se on suhteellisen yksiselitteinen. Se pohjautuu London School of Economics and Political Sciencen tutkimusryhmän tekemään tutkimukseen, jossa havaittiin, että eurooppalaisten sanomalehtien uutisoinnissa oli havaittavissa narratiivinen kehys, jonka kautta aihetta käsiteltiin vaihtelevasti, painottaen vuoroin humanitarismin ja vuoroin pakolaisten tuomien turvallisuusuhkien näkökulmia. Kyseinen näkökulman vaihtelu on käsitettävissä myös pakolaisten toiseuttamisena käyttäen erilaisia näkökulmia: joko painottaen heidän uhkaavuuttaan tai haavoittuvaisuuttaan. Esittelen toisessa osassa Francis Fukuyaman kuuluisan (mutta varsinaiselta sisällöltään usein puutteellisesti tunnetun) teoksen The End of History and the Last Man (1992), jossa hän esittelee teoriansa “thymoksesta” mallina yhdelle ihmisen psykologisista perusvieteistä. Fukuyama esittää teoksessaan, että thymos on ihmisen sielun kolmas osa, josta kumpuaa esimerkiksi tarve saada kunnioitusta toisilta ihmisiltä ja ihmisryhmiltä. Fukuyaman mukaan thymos on merkittävä motivoiva tekijä ihmisten ja ihmisyhteisöjen poliittisessa toiminnassa kautta historian. Teoksessaan Identity: The Demand for Dignity and the Politics of Resentment (2018) hän laajentaa aikaisemmassa teoksessaan esittämiään ajatuksia ja soveltaa niitä selittämään kansallispopulistien viime vuosina tapahtunutta nousua. Fukuyaman filosofiaan pohjautuen esittelen proposition kansallispopulistisesta ”thymoottisesta” narratiivista, jota tuen siteeraamalla muita tutkijoita, jotka ovat viime vuosina kirjoittaneet aiheesta, kuten Roger Eatwellia, Matthew Goodwinia ja Michael Lindiä. Kansallispopulistisissa thymoottiisissa narratiiveissa idealisoidaan kansoja, kansallisia yhteisöjä ja etnisiä ryhmiä, jotka puolustavat omaa kunniaansa ja omia rajojaan raivokkaasti – joskus jopa väkivaltaisesti. Sille ominainen pimeä puoli on taipumus nähdä eri ryhmien väliset ristiriidat nollasummapelinä, jossa kompromissien tekeminen on hyvin vaikeaa. Tutkielmani kolmannessa osassa perehdyn lopulta 24:ään Sankein uutisartikkeliin käyttäen kriittistä diskurssianalyysiä. Keskityn erityisesti siihen, miten kolmea ideologisesti relevanttia osapuolta käsitellään niissä: (1) itse pakolaisia, (2) pakolaisia lähinnä uhkina käsitteleviä kansallispopulistisia osapuolia kuten Unkarin valtiota sekä (3) Saksan, Ranskan ja EU:n huippupoliitikkoja, jotka painottivat Euroopan humanitaarisia velvollisuuksia kriisin aikana. Tulin tutkielmassani siihen tulokseen, että Sankein artikkeleista löytämäni narratiivi sopii yksi yhteen parhaiten London School of Economics and Political Sciencen tutkimuksen löytämään narratiiviseen kehikkoon – ja erityisesti sen siihen ääripäähän, joka maalaa pakolaiset uhkaavasti toiseutettuina. Siihen kuvaan ”uhkaavina toisina” kuuluu luonnehdinta pakolaisista eräänlaisena ”tulvana” ja ilmiön esittäminen ensisijaisesti ongelmana. Vaikka kriisin kansallispopulistisia osapuolia käsitellään artikkeleissa suhteellisen neutraalisti, on heidän toimintaansa ihailevia äänenpainoja havaittavissa niukalti, eikä heidän harjoittamiaan kovia otteita suuremmin kaunistella. Lisäksi artikkeleissa käytetään Iso-Britannian ja Ranskan kansallispopulistisista liikkeistä kielteisiä nimityksiä, jotka ovat yleisiä eurooppalaisessa valtavirtamediassa. Jos artikkeleista on ylipäätään erotettavissa selkeän positiivisesti esitetty osapuoli, on se humanitarismia painottava, Saksan johtama rintama.
Now showing items 1-2 of 2