Browsing by Subject "puolalainen kaunokirjallisuus"

Työssäni tutkin puolalaisen nykykirjailijan Olga Tokarczukin (s. 1962) kirjoittamaa kolmea romaania. Kirjailija on omassa maassaan tunnettu kansalaisaktivismista ja etenkin eläinten oikeuksia puolustavista ulostuloistaan. Tavoitteeni on tarkastella näissä Tokarczukin romaaneissa esiintyviä henkilöhahmoja sekä niiden kautta ihmisen ja eläimen välisiä rajoja sekä niiden häivyttämistä eläintutkimuksen näkökulmasta. Huomioni suuntautuu erityisesti siihen, kuinka Tokarzcuk tuo kerronnassaan esille ihmisten ja suden välistä hybridisyyttä. Tulkitsen myös ihmisten keskinäisiä sekä ihmisen ja eläimen välillä vallitsevia hierarkioita biopolitiikan näkökulmasta. Tarkastelen analyysissäni Tokarczukin romaaneja Prawiek i inne czasy (1996), Dom dzienny, dom nocny (1998) ja Prowadź swój pług przez kości umarłych (2009). Luentani keskittyy näissä romaaneissa esiintyvään kolmeen ihmissusihenkilöhahmoon. Analysoin näitä henkilöhahmoja hyödyntäen italialaisen filosofin Giorgio Agambenin ajatuksia. Hänen mukaansa ajatteluamme hallitsee tarve lakkaamattomalle ihmisen ja eläimen väliselle erottelulle, mitä hän kutsuu antropologiseksi koneeksi. Termillä homo sacer hän taas viittaa yksilöön, joka on suljettu ulos uskonnollisesta ja poliittisesta elämästä. Hän pitää myös ihmissuden hahmoa homo sacerin kaltaisena. Paljaaksi elämäksi hän puolestaan nimittää tilannetta, jossa yksilö riisuttu edellä mainituista ja hänet nähdään ainoastaan biologisena olentona. Leiri on Agambenin mukaan konstruktio, jossa vallitsee pysyvä poikeustila. Tällöin leirin sisällä oleva on suljettu lain piiriin oman ulossulkemisensa kautta. Analysoimani ihmissusihenkilöhahmot edustavat vähempiarvoista toiseutta. Tokarczukin ihmissudet ovat identiteettinsä vuoksi toisen luokan kansalaisia sosioekonomiselta taustaltaan ja sukupuolensa vuoksi. Ihmissusistereotypioista poiketen hahmot näyttäytyvät lukijalle sympaattisina ja moniulotteisina olentoina, jotka ovat jääneet ennakkoluulojen vangeiksi. He ovat kukin tavallaan osa ympäröivää valtarakennelmaa, vaikka eivät voi aktiivisesti vaikuttaa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ihmissudet liminaalisina olentoina häivyttävät kuviteltua kuilua ihmisen ja eläimen välillä. Tokarczukin ihmissudet eivät ole hirviöitä, vaan monimutkaisia hahmoja, joilla on oma tarinansa. Ihmissusihenkilöhahmot ovat kuin Agambenin kuvaama homo sacer ja ovat liminaalisten ihmissuden ominaisuuksiensa vuoksi osa leirin valtarakennelmaa, jossa he ovat alistetun roolissa. Leiri ei kuitenkaan koske pelkästään ihmissusihahmoja vaan ylettyy koskemaan myös romaanien tarinamaailmojen muita henkilöhahmoja.