Browsing by Subject "pyhä"

Opinnäytetyön aiheena on pyhän käsitteen ilmeneminen suomalaisessa romanikulttuurissa. Tarkasteltavina ovat kysymykset siitä, mitä asioita suomalaiset romanit kohtelevat pyhinä ja kuinka tämä näkyy romanien arkipäivän toiminnassa käytöksen ja puheen tasolla. Kolmantena kysymyksenä on pyhään liittyvien käyttäytymismallien vaikutus romaniyhteisöön kuulumisen määrittelyssä. Tutkimuksen aineiston muodostavat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Romaninauhoitukset 1960- ja 1970-luvuilta ja ROM-SF-keräys vuosilta 1998–2000. Näistä kahdesta arkistolähteestä lopullisessa tutkimuksessa on mukana yhteensä 55 haastattelua. Lisäksi aineistona käytetään vuosina 2013–2016 kerätyn havainnointi- ja haastattelumateriaalin pohjalta kirjoitettuja kenttäpäiväkirjoja, joita on yhteensä kahdeksan kappaletta. Yhdessä nämä kolme aineistoa muodostavat sekä ajallisesti että maantieteellisesti laajan kokonaisuuden. Aineiston käsittely painottuu naiseuteen liittyviin kysymyksiin, mutta tutkielmassa on mukana eri- ikäisten miesten ja naisten näkökulmia. Tutkimuskysymyksiä lähestytään pyhään liittyvän teoreettisen viitekehyksen kautta. Aineistoa analysoidaan erityisesti pyhää yhteiskunnan kategoriana pitävän tutkimustradition avulla. Keskeisiä ovat symbolista puhtautta ja epäpuhtautta koskevat käsitteet sekä pyhän ja profaanin erottamiseen liittyvät teoriat. Puhtaus ja pyhyys yhdistetään usein toisiinsa, ja epäpuhtaus puolestaan liitetään profaaniuteen. Näiden käsiteparien kautta tutkielmassa tarkastellaan pyhään liittyvien kategorioiden esiintymistä suomalaisessa romanikulttuurissa. Opinnäytetyöstä ilmenee, että suomalaisten romanien tapakulttuurissa pyhään liittyvät ajatusmallit ovat voimakkaasti läsnä arkipäivän tilanteissa. Pyhinä kohdellut asiat tulevat esille erityisesti välttämiskäyttäytymisenä, jonka tarkoituksena on estää symbolisesti puhtaita ja likaisia asioita koskettamasta toisiaan. Epäpuhtauden ajatellaan leviävän, joten kosketuskiellot suojelevat puhtaita asioita saastumiselta. Toisaalta romaniyhteisössä pidetään pyhinä yhteisöä rajaavia ja sen muista erottavia asioita kuten romanikieltä, puhtaussäännöksiä, romanipukeutumista ja etnisyyttä. Näiden sisäryhmän ulkopuolisista erottavien tekijöiden ajatellaan ylläpitävän ideaalia romaniutta ja takaavan yhteisön jatkuvuuden. Romaniyhteisöön kuuluminen edellyttää pyhinä pidettyjen asioiden tuntemista ja niihin liittyvien normien noudattamista.

Tarkastelen tutkimuksessani kolmen uskonnon; juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jakamaa Jerusalemin kaupunkia 1800-luvun alkupuoliskon matkakertomuksissa. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Miten paikan merkitys rakentuu eri uskontojen matkailijoiden matkakertomuksissa ja miten matkailijat rakentavat kunkin uskonnon identiteettiä kaupungissa. Käytän lähteenäni kuutta eurooppalaista matkakertomusta, joista kaksi on juutalaisten, kolme kristittyjen kertomuksia sekä yksi muslimin kertomus. Tutkimukseni teoreettinen lähtökohta yhdistyy kulttuurihistorian, uskontotieteen ja kulttuurimaantieteen kontekstiin, mutta tulkitsen paikan merkitystä ja sen identiteettiä lähinnä kulttuurimaantieteen valossa. Tutkimukseni osoittaa, että Jerusalemin merkitys juutalaisille rakentuu matkakirjoittajilla juutalaisten menneisyydestä ja historiasta kaupungissa. Se merkitsi juutalaisille kokonaisuutena heidän esi-isiensä ja kuninkaidensa muinaisen suuruuden kaivattua paikkaa. Juutalaiset kävivät kaupungissa muistelemassa menneisyytensä paikkoja: tuhoutuneiden temppeleidensä paikkaa sen jäljelle jääneellä läntisellä tukimuurilla tai esi-isiensä hautapaikoilla. Matkakertomuksissa kaupungin juutalaisuuden identiteetti rakentuu menneen loiston muistamisesta kontrastina juutalaisten tuon hetkiseen köyhyyteen ja ahdinkoon kaupungissa. Kristityille kaupungin merkitys rakentuu kristinuskon keskeisten tapahtumien paikkojen näyttämöllä, jolla olivat tapahtuneet käänteentekevät hetket: Kristuksen elämä maan päällä, kuolema sekä ylösnousemus. Merkityksellisin paikka sijoittuu kristinuskon keskukseen, eri uskontokuntien jakamaan Pyhän haudan kirkkoon, jossa kristityt matkailijat antoivat paikalle merkityksiä kertomalla kokemuksistaan. Kristinuskon identiteetti rakentuu kuitenkin matkakertomuksissa eri kirkkokuntien riitaisuudesta ja kilpailusta pyhillä paikoilla. Muslimeille Jerusalemin merkitys rakentuu vallasta kaupungissa sekä kaupungin, sen pyhien paikkojen ja ihmisten hallinnasta turkkilaisten osmanien tai egyptiläisten arabien ollessa virallisesti hallitsijoina. Paikkojen merkitys syntyy myös pyhiinvaelluksen paikoissa Temppelivuoren kahdessa temppelissä: Kalliomoskeijassa ja al-Aksa-moskeijassa, jonne Profeetta Muhammed oli tehnyt yöllisen taivasmatkan. Matkalaisten kertomuksissa kaupungin muslimi-identiteetti rakentuu pääosin koko kaupungin ja sen pyhien paikkojen hallinnasta. Sen lisäksi, että Jerusalem oli tuona aikana kolmen uskonnon jakama kaupunki tilallisesti ja maantieteellisesti, oli se myös eri matkailijoiden ja paikallisten asukkaiden jakama kohtaamispaikka. Jerusalemin merkitys matkakertomuksissa syntyy kaupungin, sen pyhien paikkojen ja ihmisten niin matkailijoiden kuin sen asukkaiden kohtaamisessa sekä menneen ja nykyisen kohtaamisen kontekstissa.

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten naisen fitnessblogien postauksia eli teksti- ja kuvajulkaisuja yhden vuoden ajalta (1.3.2014- 28.2.2015). Tutkimuksessa kysytään, millä tavalla fitnessblogeissa heijastuu ja rakentuu jatkuvaa työstöä vaativa ruumis ja millaisia arvoja ja ihanteita ruumiin muokkaamisessa ja sen esityksissä rakennetaan. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu ruumiin, rituaalin ja pyhän käsitteiden varaan, jotka ohjaavat voimakkaasti yhdessä teemoitteluun ohjaavan sisällönanalyysin kanssa aineiston analyysia. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, joskin sitä on rikastutettu pienimuotoisella sisällönmäärittelyllä. Analyysissa on sovellettu monitieteistä teoriataustaa, kuten uskontotiedettä, sukupuolentutkimusta, media-antropologiaa ja visuaalisen kulttuurin tutkimusta. Tutkimuksen rituaalinäkökulmassa ankkuroidutaan pitkälti Emilé Durkheimia soveltavaan ja haastavaan postdurkeimilaisen rituaalitukimuksen haaraan. Rituaalia lähestytään ennen kaikkea Catherine Bellin ritualisaation käsitteen kautta. Ritualisaatiosssa on kyse hierarkkisten erontekojen tuottamisesta, jossa se toiminta, johon halutaan liittyä, asetetaan erilaiseksi, erityiseksi ja hierarkkisesti paremmaksi kuin se toiminta, josta halutaan erota. Tutkimuksessa ritualisaation eronteot määritellään pyhän rajaamisina eli pyhittämisen prosesseina. Ritualisaation erontekoja tarkastellaan sekä ruumiin että median rituaalisuuteen liittyen siten, miten näitä molempia rituaalisuuden tasoja esitetään blogeissa. Tutkimuksessa huomioidaan myös ritualisaatiossa rakentuvat valtasuhteet sekä rituaalisen sokeuden ja tajun tematiikat. Ruumiiseen ja mediaan liittyvissä erontekojen rajauksissa keskeisiksi teorioiksi ritualisaation rinnalle nousee ymmärrys ruumiin symbolisesta luonteesta sekä mediarituaalinen analyysi median merkityksestä postmodernissa yhteiskunnassa. Tutkimuksesta käy ilmi, että ruumis merkitään fitnessblogeissa merkittäväksi itsen muokkauksen keinoksi ja ilmaisijaksi. Toisaalta sellaiseksi rakentuu myös oman ruumiin muokkaamisen reflektoiminen mediassa, mikä osaltaan vahvistaa median asemaa keskeisten kulttuuristen arvojen määrittäjänä. Blogien ihmisihanne piirtyy samaan aikaan kurinalaiseksi ja hedonistiseksi individualistiksi, jonka hyvinvointi tiivistyy pitkälti ruumiin ulkonäköön. Fitnessblogeissa voidaan lukea sekä normatiivisten sukupuoli-ihanteiden vahvistamista että niiden hienovaraista vastustamista. Keskeisimmäksi pyhäksi arvoksi rajataan itsen muutos, jota rakennetaan ja ilmennetään sekä ruumiin että median kautta. Itse asetetaan ikuiseen muutoksen tilaan ritualisaation eronteoissa, mikä käy ilmi muun muassa nykyisen minän asettamisessa ritualisaation oppositioissa sekä negatiivisen että positiivisen alueille. Keskeistä tässä prosessissa on sen virtuaalinen, mediaan rajattu luonne. Fitnessblogien ilmentämä elämäntapa niin ruumiinmuokkauksen kuin mediarituaalisuuden osalta voidaan nähdä yhtenä postmodernin itsen kehittämisen menetelmänä. Tutkimus osoittaa uskontotieteellisten käsitteiden, rituaalin ja pyhän, merkityksen sekä käsitteiden välisen kiinteän yhteyden toisiinsa sekulaarilla tutkimuskentällä. Tutkimus myös osallistuu keskusteluun tieteenalan merkityksestä nykypäivänä.