Browsing by Subject "pysähtyneisyyden aika"

Tutkielmassa tarkastellaan ilmiötä, joka tunnetaan muun muassa nimillä ”harmsinki” ja ”pseudo-Harms”. Termeillä viitataan anekdootteihin, jotka muistuttavat tyyliltään ja sisällöltään Daniil Harmsin tuotantoa, ja joiden tekijät mainitsevat esikuvakseen Harmsin. Tarkoitus on selvittää ilmiön kulttuurista ja yhteiskunnallista kontekstia sekä sen yhteyksiä anekdoottiperinteeseen ja Daniil Harmsin tuotantoon. Ilmiötä tutkitaan erityisesti 1970-80 –luvuilla kirjoitettujen anekdoottisarjojen ”Veselye rebjata” (Dobrohotova-Majkova & Pjatnickij) ja ”Leningradskij rok-klub” (Demidov) kautta. ”Veselye rebjata” on anekdoottisarja, jonka päähenkilöitä ovat venäläisen kirjallisuushistorian tärkeimmät nimet: Puškin, Gogol’, Dostoevskij ja Tolstoj. ”Leningradskij rok-klub” on sarja anekdootteja leningradilaisista rock-muusikoista, jotka muodostavat oman kulttuurisen kaanoninsa. Anekdoottien päähenkilöitä ovat muun muassa yhtyeiden Akvarium ja Kino jäsenet. Anekdoottisarjojen analyysi on tehty filologisen kommentaarin muotoon. Tutkielman ensimmäisessä osassa tarkastellaan pysähtyneisyyden ajan anekdoottikulttuurin käsitteistöä; huomion kohteena ovat pääasiassa anekdoottilajit literaturnij anekdot ja folklornij anekdot, epävirallisen ja virallisen kulttuurin käsitteet sekä kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentälukulaisten sukupolvet. Tässä osassa käsitellään myös samizdatin historiaa ja sen merkitystä anekdoottikulttuurille ja epäviralliselle kulttuurille. Tutkielman toisessa osassa käsitellään anekdoottien julkaisemiseen liittyviä kulttuurillisia ja yhteiskunnallisia taustoja sekä virallisten ja epävirallisten anekdoottien kerrontaan liittyviä piirteitä. Esimerkkien avulla tarkastellaan myös virallisesti Neuvostoliitossa julkaistuja anekdootteja. Kolmannessa osassa tarkastelun kohteena ovat anekdoottisarjat ”Veselye rebjata” ja ”Leningradskij rok-klub”. Aineistosta nousi esille neljä kategoriaa, joihin analyysi jakautuu. Ensimmäisessä osiossa käsitellään anekdoottien intertekstuaalisia viittauksia kanonisoituneisiin biografioihin sekä päähenkilöiden tuotantoon. Toisessa osiossa analysoidaan historiallisten henkilöhahmojen muuttumista karikatyyreiksi. Kolmannessa osiossa tarkastellaan sitä, miten anekdooteissa ilmaistaan klassikkokirjailijoiden ja -muusikoiden dekanonisaatiota. Neljännessä osiossa kiinnitetään huomiota anekdoottien absurdiin, harmsilaiseen tyyliin. Tutkielman perusteella voidaan todeta pysähtyneisyyden ajan kulttuurisen ja yhteiskunnallisen ilmapiirin vaikuttaneen vahvan epävirallisen kulttuurin syntymiseen, mikä osaltaan vaikutti anekdoottikulttuurin vahvistumiseen. Daniil Harmsin tekstien leviäminen samizdatissa 1960-80 -luvuilla niin ikään vaikutti tutkielman kohteena olevien anekdoottien syntymiseen. Analyysi osoitti, että intertekstuaalisuuden rooli anekdoottien ymmärtämisessä on suuri. Intertekstuaalisuus mahdollistaa myös muita kategorioita, kuten dekanonisoinnin. Myös dekanonisaatio on merkittävä yhdistävä tekijä anekdoottisarjojen välillä; anekdoottisarjojen huomattava piirre on perinteisen kulttuurihistorian kaanonin merkityksen kyseenalaistaminen.