Browsing by Subject "raiskauskulttuuri"

Maisterintutkielmassani tarkastelen seksuaalisten väkivaltarikoksen uutisointia kolmessa perulaisessa sanomalehdessä kahden mediahuomiota saaneen tapausesimerkin avulla. Tavoitteenani on selvittää, mitä ja miten seksuaalisesta väkivallasta uutisoidaan Perussa ja millainen kuva seksuaaliväkivallasta syntyy aineistoni perusteella. Tarkastelen myös, mitkä sosiaaliset toimijat pääsevät ääneen aineistoni seksuaalista väkivaltaa käsittelevissä uutisissa ja minkälaisin erilaisin keinoin näiden sosiaalisten toimijoiden valtaa vahvistetaan tai heikennetään ja mistä se kertoo. Tutkimusaineistonani on Ican ja Surcon raiskaustapauksia käsittelevät uutisartikkelit perulaisissa El Comercio, Perú21 ja La República -sanomalehdissä vuosien 2019 ja 2021 välillä. Tutkimusaihettani lähestyn multimodaalisen kriittisen diskurssianalyysin keinoin, sillä olen kiinnostunut uutistekstien sisältämistä puhetavoista ja valtasuhteista sekä uutisartikkelien visuaalisesta representaatiosta. Tutkimustulokseni osoittavat, että Surcon tapauksen uutisoinnissa keskitytään rikoksen tapahtumiin, osallisiin ja oikeusprosessiin. Ican tapauksessa uutisointi keskittyy annettuun tuomioon ja sen herättämiin reaktioihin, eikä rikoksen tapahtumiin. Molempien tapausten uutisoinnissa käsitellään sekä uhrien että tekijöiden päihteidenkäyttöä sekä suostumusta, jota peilataan Perun vuonna 2018 uudistuneeseen seksuaalirikoslakiin, jossa suostumuksen puuttuminen asetettiin keskeiseksi osaksi seksuaalisen väkivaltarikoksen kriminalisointia. Oikeusalan toimijoiden asema raiskauskulttuurin edistämisessä nostetaan molempien tapauksien uutisoinnissa keskipisteeksi. Tapauksia käsittelevissä uutisteksteissä käytetään pääosin neutraalia kieltä. Seksuaalinen väkivalta representoidaan osittain osana yhteiskunnallisia rakenteita ja uutisoinnissa viitataan usein esimerkiksi machismin merkitykseen yhteiskunnassa. Visuaalisen representaation analyysin perusteella Perú21 ja El Comercio -sanomalehdissä suositaan pääosin sellaisia kuvapankkikuvia, joissa representoidaan seksuaalista väkivaltatilannetta sekä stereotyyppisellä että haitallisella tavalla. La República -verkkolehti erottuu selkeästi naisiin kohdistuvien väkivaltarikosten uutisointia koskevia ohjeita parhaiten noudattavana verkkolehtenä, eikä lehden uutisartikkeleissa käytetty esimerkiksi haitallisia kuvapankkikuvia. Viranomaisten ääni kuuluu kaikista voimakkaimpana seksuaalisia väkivaltarikoksia käsittelevissä uutisissa, ja journalistit nojaavat teksteissään usein poliisien, syyttäjien, erilaisten valtiollisten instituutioiden edustajien ja poliitikkojen lausuntoihin. Raiskauskulttuuria ja raiskausmyyttejä ylläpitävät sekä uhria syyllistävät äänet saavat hyvin paljon palstatilaa Perú21 ja El Comercio -sanomalehdissä, kun taas La República -sanomalehti uutisoi tapauksista hienotunteisemmin. Naisten oikeuksia ajavien kansalaisjärjestöjen toimijat sekä seksuaalisen väkivallan asiantuntijat saavat tapausten uutisoinnissa ääneensä hyvin kuuluviin kaikissa kolmessa sanomalehdessä. Asiantuntijat käyttävät ääntään puhuessaan sekä tapausten uhrien että kaikkien seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden puolesta, murtavat raiskausmyyttejä ja stereotypioita sekä kontekstualisoivat raiskausrikoksia. Aineistoni analyysin perusteella Perun uutismediassa annetaan tilaa sekä uhreja syyllistäville äänille että sellaisille äänille, jotka pyrkivät vastustamaan ja purkamaan vallitsevaa raiskauskulttuuria yhteiskunnassa.