Browsing by Subject "raittiuslautakunnat"

Pro gradu -tutkielmassa "Rauhan rakentajat" selvitetään kunnallisten raittiuslautakuntien toimintaa ja merkitystä 1940- ja 1950-lukujen Suomessa, joka oli vasta palaamassa sodanjälkeiseen rauhantilaan. Suomalainen raittiuslautakuntalaitos, joka ulottui lopulta lähes koko maahan, sai alkunsa välittömästi jatkosodan päätyttyä, jolloin julkisen vallan toteuttaman raittiustyön tarpeellisuutta perusteltiin sota-ajan aiheuttamalla moraalisella rappiotilalla. Tutkielmassa kysytään, mikä oli kunnallisen raittiuslautakuntatoiminnan luonne. Tutkimuksen kohteina ovat raittiuslautakuntien perustamiseen johtaneet syyt, raittiuslautakuntalaitoksen rakentumisen vaiheet, kunnallisen raittiustyön taustavaikuttajat sekä raittiuslautakuntatoiminnan ja sen valtiollisen ohjauksen sisällöt. Esille nostetaan myös raittiustyön kohtaamat haasteet ja onnistumiskokemukset. Tutkielman tavoitteena on luoda kehykset aihepiiristä aiemmin tehdylle tutkimukselle, joka on tähän mennessä keskittynyt kuvaamaan kunnallisen raittiustyön paikallista toteutusta. Lähdeaineistona on käytetty sosiaaliministeriön raittius- ja alkoholiasiainosaston laajaa arkistomateriaalia, joka sisältää kierto- ja yleiskirjeitä, kokouspöytäkirjoja, toimintakertomuksia sekä ministeriöön saapuneita ja sieltä lähetettyjä asiakirjoja. Tämän lisäksi tutkielmassa hyödynnetään Alkoholiliikkeen aikakauskirjan artikkeleita, sanomalehtikirjoituksia, painettuja puheita ja esitelmiä sekä raittiuslautakuntatoiminnan tueksi laadittuja opaskirjoja. Raittiuslautakuntien tarkoituksena oli vähentää sodan seurauksena kasvaneita alkoholihaittoja ja edistää yleistä kansanraittiutta. Sodanjälkeiset raittiuslautakunnat keskittyivät toiminnassaan väkijuomalain valvomisen sijaan raittiusvalistukseen, jonka kautta suomalaisia ohjattiin hienovaraisesti alkoholinkäytöstä parempien ajanviettotapojen pariin. Suomen valtio osallistui vahvasti raittiuslautakuntatoiminnan tukemiseen järjestämällä raittiuslautakuntien valtakunnallisen piiri- ja yliohjauksen sekä turvaamalla lainsäädännöllisin keinoin kunnallisen raittiustyön rahoituspohjan. Valtion ohella raittiuslautakuntien uudesta noususta oli kiittäminen suomalaisten raittiusjärjestöjen yhteiselintä Raittiusjärjestöjen Yhteistoimikuntaa. Työn menestystä häiritsi puolestaan kohtuullisen alkoholinkäytön puolesta puhunut Alkoholiliike. Tutkielmassa osoitetaan kunnallisen raittiustyön kiinteät yhteydet suomalaiseen raittiusliikkeeseen, joka toimi alusta alkaen raittiuslautakuntatoiminnan vakaana taustavaikuttajana. Vaikka raittiuslautakuntalaitoksen luominen kytkettiin julkisuudessa sodanjälkeisen rauhan rakentamiseen, takasi raittiuslautakuntien sitominen kieltolakiajatusta vaalineeseen sosiaaliministeriön raittius- ja alkoholiasiainosastoon sen, että kunnissa toteutettiin niiden kautta ehdottomaan raittiuteen tähdännyttä raittiusvalistustyötä, jonka ideologia ja toimintatavat kumpusivat raittiusliikkeestä. Tutkimuksessa esitetään siksi, että kunnallisen raittiuslautakuntatoiminnan kautta perinteinen raittiusliike onnistui saamaan vahvan jalansijan julkisen vallan sisällä.