Browsing by Subject "raja-alue"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Tutkielma käsittelee nuorten valkovenäläisten aikuisten puolan kielen käyttöä luoteisen Valko-Venäjän alueella. Työ perustuu Valko-Venäjällä ja Puolassa toteutettuun haastattelututkimukseen. Haastatteluiden pohjalta analysoin sitä, mikä merkitys puolan kielen osaamisella ja sen käytöllä on nuorten puolalaisten keskuudessa tämän päivän Valko-Venäjällä, jossa puhutaan monilla eri kielillä ja niiden varianteilla. Puolan kielen välittyminen aikaisemmilta sukupolvilta uusille on vähentynyt vuosikymmenien aikana Valko-Venäjän kielipolitiikan johdosta. Toisaalta Puolan kansallisen yhtenäisyyden myyttiä on ylläpidetty vähemmistöpuolalaisten keskuudessa, mikä on ollut oleellinen ja kantava voima vähemmistöidentiteetin, puolan kielen ja puolalaisuuteen miellettyjen traditioiden uusintamisessa ja edelleen välittämisessä. Ajatus puolalaisuuden ja siten puolan kielen siirtymisestä seuraaville sukupolville nimenomaan puolalaisten perinteiden kautta yhdisti kaikkia informanttejani. Vaikka kielen merkitystä ovat ilmentäneet ja toisintavat edelleen yhteisön traditiot, uskonnolliset menot ja katolisen kirkon asema ja katolilaisuus yhtenä puolalaisuuden merkkinä sekä aikaisemmat sukupolvet ja heidän merkityksenannot puolan kielelle, eivät ne enää määritä niin vahvasti informantin antamaa merkitystä kielitaidolle tämän tulevaisuudessa tai edes nykyisyydessä. Tutkielman perustavanlaatuisena lähtökohtana on määritelmä kielestä sosiaalisena konstruktiona: kieli on osa yhteiskuntaa. Kaikki kielelliset ilmiöt ovat erityislaatuisia sosiaalisia ilmiöitä. Mikään kielellinen variaatio ei ole ehdonalainen yksilön valinnalle, vaan se on sosiaalisen eriytymisen tulos. Kieli myös vaihtelee ihmisten sosiaalisten identiteettien mukaisesti eri interaktioissa, niiden tarkoitusten mukaan, jotka ovat yhtä lailla sosiaalisesti määriteltyjä. Osoitan tutkielmassa, kuinka erilaisia voivat olla puolan kielen taitotasot, käyttöyhteydet ja sille annettu merkitys läntisellä Valko-Venäjällä puolankielisten nuorten aikuisten parissa. Havainnollistan nämä ulottuvuudet kaaviossa ja osoitan siinä haastateltavieni välisiä eroja. Puran eri teemojen alle muun muassa puolan kielen oppimista, sen käytön toteutumista, vastaajien kieli-identiteettiä. Analyysissäni osoitan, miten näissä määrittelyissä nähdään taustalla laajempi yhteisön antama käsitys ja arvo kielelle ja sen merkitykselle. Korkea taitotaso puolan kielessä tai kielen käytön määrä ei automaattisesti osoita, kuinka iso merkitys vähemmistökielen osaaminen on kyseisen vähemmistön edustajalle. Kielitaito ei tällä kohderyhmällä kaikille ollut osaltaan luomassa vähemmistöidentiteettiä, mutta monille se oli tärkeä ulottuvuus oman puolalaisuuden rakentamisessa. Kielitaito ei otantani pohjalta määritä suoraan puolalaisuutta, siispä kokemukset kielen käytön merkityksestä eroavat.
-
(2020)Tutkimus peilaa suomalais-venäläisen rajavesistökomission työtä toimintaympäristön muutokseen ja pyrkii selvittämään, miten rajavesistökomission työn painopiste on muuttunut läpi vuosien. Tutkimuksessa havainnoidaan myös rajavesistöyhteistyön toimintakulttuuria ja yleistä ilmapiiriä. Tutkielman keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: Miten rajavesistökomission työn painopiste on muuttunut komission toiminta-aikana? Miten ja miksi yhteiskunnalliset tai institutionaaliset muutokset ovat tai eivät ole vaikuttaneet komission työskentelyyn? Mikä vaikutus ilmastonmuutoksella on 2010-luvulla ollut rajavesistökomission työssä ja tulevaisuudessa? Tutkimuksen aineisto koostuu 56:sta rajavesistökomission vuosikokouksen pöytäkirjasta, komission julkaisuista ja erinäisestä arkistoaineistosta. Tutkimuskirjallisuutena hyödynnetään Venäjän ja Suomen ympäristöhistoriaan, rajayhteistyöhön ja hallintoon liittyvää kirjallisuutta sekä tieteellisiä artikkeleita. Tarkasteltava ajanjakso alkaa Suomen ja Venäjän välisen rajavesistösopimuksen solmimisesta vuonna 1964 ja jatkuu vuoteen 2018. Komission pöytäkirjojen pohjalta on muodostettu vuosikuvaajia, joita hyödynnetään työn painopisteen muutoksen analysoimisessa. Lisäksi komission ryhmäkokoja ja työn kokonaisvaltaista kehitystä tarkastellaan kvantitatiivisin kuvaajin. Alue- ja kulttuurintutkimuksen poikkitieteellisyys luo tälle tutkimukselle monipuolisen lähestymistavan. Tutkimuksen metodina on yhdistelmä laadullista tutkimusta ja aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksessa hyödynnetään myös konstruktivismin ja realismin teorioita. Komission historiaa käsittelevässä luvussa 2 hyödynnetään aineistolähtöistä analyysia ja laadullisen tutkimuksen periaatteita. Komission rakennetta ja muutosta tarkastelevaa lukua 3 ohjaa konstruktivismi. Realismia hyödynnetään neljännen luvun ilmastonmuutoskäsittelyssä. Keskeisinä tutkimustuloksina voidaan esittää, että alkuvaiheessa komission työ keskittyi laajemmin vesiensuojelukysymyksiin, yleisten trendien mukaisesti. Suomessa ja Venäjällä vesiensuojelu vauhdittui 1960-luvulla, ja komission työssä vesiensuojelu oli painopisteenä aina 1970-luvun puoliväliin asti. Tästä eteenpäin komission työ on pitkälti painottunut vesivarojen kokonaiskäyttöön liittyviin asioihin, poislukien vuodet 1992–1996, jolloin Suomen ja Venäjän rajavesistöyhteistyössä allekirjoitettiin ja ratifioitiin YK:n Euroopan talouskomission yleissopimus rajavesistöjen suojelusta ja käytöstä. 2010-luvulla noussut ilmastonmuutoskeskustelu on tuonut omat vaikutuksensa komission työhön, ja vuodesta 2007 alkaen komissiossa on käsitelty ilmastonmuutoksen vaikutuksia rajavesistöihin. Rajavesistöyhteistyö on pysynyt verrattain stabiilina huomattavasta toimintaympäristön muutoksesta huolimatta. Keskeisiä tutkimuksessa huomioituja muutoksia ovat Neuvostoliiton hajoamisen aikakausi, Suomen EU-jäsenyys sekä globaalien jännitteiden kasvu ja ilmastonmuutos 2010-luvulla. Rajavesistökomissiosta on pitkän historiansa aikana rakentunut varsin koherentti ja strategisesti toimiva instituutio. Avaimena pitkään ja tulokselliseen yhteistyöhön voidaan pitää hyvää henkilökemiaa, luottamusta ja työssä pitkään vallinnutta teknokraattista ilmapiiriä, joka edesauttoi työn keskittymistä teknisiin kysymyksiin. Tulevaisuuden haasteiksi esitetään Venäjän ja länsimaiden ailahteleva suhde sekä ilmastonmuutos, josta osapuolilla on eriäviä näkemyksiä.
Now showing items 1-2 of 2