Browsing by Subject "rajageminaatio"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Tämä työ tarkastelee suomen kielen rajageminaation eli loppukahdennuksen aiheuttavien sanojen käyttäytymistä vokaalialkuisten sanojen edellä. Tietyt sananmuodot, kuten herne ja tule, aiheuttavat seuraavan sanan alkukonsonantin pidentymisen: hernekeitto lausutaan ”hernekkeitto” ja tule tänne lausutaan ”tulet tänne”. Vokaalialkuisen sanan edellä (esim. ei aloiteta alusta) tilanne on monimutkaisempi. Työssä kuuntelin ensiksi osia Murteenseuruukorpuksen äänitteistä ja luokittelin mainitun kaltaiset vokaalinetiset tapaukset, joissa konsonanttialkuisen sanan edellä odottaisi konsonantin kahdentumista, neljään eri luokkaan sen mukaan, onko tilanteessa äännetty pitkä glottaalisegmentti, lyhyt glottaaliklusiili, lyhyt narina vai täyskato. Lopputulos oli, että Murteenseuruukorpuksen paikkakunnilta kotoisin olevat 1980-luvulla syntyneet puhujat, Pälkänettä lukuun ottamatta, äänsivät nuo tilanteet nykyäänkin suunnilleen samoin kuin paikkakunnilla äännettiin vanhastaan Lauri Kettusen murrekartan mukaan. Länsi- ja kaakkoismurteissa esiintyi lähes yksinomaan täyttä katoa, savolaismurteissa esiintyi enemmän vaihtelua. Savolaismurteissa oli tilastollisesti merkitsevää se, että glottaaliklusiili jäi todennäköisemmin pois ennen että-sanaa kuin muualla. Analysoin työssä myös itse äänitettyä lukupuhuntaa akustisesti. Sotkamolainen ja pääkaupunkiseutulainen informantti lukivat ääneen tekstin, josta otettujen esimerkkien spektrogrammeja nähdään työssä. Molempien informanttien luennassa oli tyypillistä, että vokaalialkuisen ja vokaaliloppuisen sanan väliin jäi jonkin mittainen perustaajuudeton osuus, joko glottaaliklusiili tai narinaa. Perustaajuudettoman osuuden kesto rajageminaatiollisissa tapauksissa oli kummallakin informantilla sama (ei tilastollisesti merkitsevää eroa), mutta sotkamolaisella perustaajuudettomat osuudet rajageminaatiottomissa tapauksissa olivat keskimäärin lyhyempiä kuin pääkaupunkiseutulaisella puhujalla.
-
(2020)Äänteen pitenemistä sanan rajalla yhtäjaksoisessa puheessa nimitetään rajapidennykseksi. Tämän ortografiassa näkymättömän, puheessa kuuluvan ilmiön aiheuttavat tietyt, kielenmuutoksen seurauksena nykyään vokaaliloppuiset sananmuototyypit. Tässä työssä tarkastellaan rajapidennyksen foneettista toteutumista ilmiölle tunnusomaisessa e-loppuisten nominien muototyypissä. Tavoitteena on selvittää, onko ilmiö produktiivinen, ja tätä tarkastellaan e-loppuisia vene-tyypin sanoja mukailevien pseudosanojen avulla. Tutkimusta varten toteutettiin puheentuottokoe, jossa 14 äidinkieliseltä suomen kielen puhujalta äänitettiin 2412 koelausetta ilmiön mahdollisesti laukaisevine e-loppuisine herätesanoineen. Herätesanat olivat neljäntyyppisiä: oikeita e-loppuisia vene-tyypin sanoja, joiden oletettiin laukaisevan ilmiö, nimiä, joiden yhteydessä ilmiön toteutumista ei odotettu, sekä tutkimusta varten kehitettyjä epäsanoja ja epälainasanoja. Herätesanat olivat konsonantti–vokaali-rakenteeltaan kahdenlaisia, ja sanatyypit erosivat toisistaan ensimmäiseltä äänteeltään. Jokainen herätesana luettiin kolmessa eri kehyslauseessa, kerran ennen kutakin kohdeäännettä, jotka olivat [h], [m] ja [p]. Herätesanan jälkeisen kohdeäänteen toteutunut kesto segmentoitiin ja mitattiin. Sanatyypin, sanan rakenteen ja kohdeäänteen vaikutusta rajapidennyksen toteutumiseen analysoitiin sekä parametrisin että epäparametrisin tilastollisin menetelmin. Kohdeäänteille tehtiin myös niiden havaittuun kestoon perustuva auditiivinen luokittelu. Herätesanoissa ilmeni odotetusti eroja ilmiön laukaisemisessa. Tulokset osoittivat, että sanatyypillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä vaikutus ilmiön toteutumiseen, ja sanan rakenteen vaikutus osoittautui tilastollisesti merkitseväksi tekijäksi normalisoiduissa epälainasanoissa. Ennakko-oletusten mukaisesti rajapidennys toteutui oikeiden sanojen yhteydessä kaikkein useimmin ja nimien yhteydessä harvimmin. Epäsanat osoittautuivat läheisesti oikeiden sanojen kaltaisiksi, epälainasanat muistuttivat puolestaan nimiä. Kohdeäänteistä lähtökohtaisesti pitkäkestoisin [p] osoittautui myös altteimmaksi pitenemään, ja [h]:n rajapidennystendenssi oli aiempien tutkimusten mukaisesti vähäisempi kuin muilla äänteillä. Rajapidennys osoittautui tämän tutkimuksen perusteella produktiiviseksi ilmiöksi e-loppuisissa nomineissa, sillä tutkimusta varten keksityt epäsanat laukaisivat sen lähes yhtä lailla kuin oikeat vene-tyypin sanat. Tämä puoltaa näkemystä siitä, että ilmiö on elinvoimainen, ja sen paikoittainen toteutumattomuus ei indikoi sen katoamista suomesta. Tutkimus vahvisti kuitenkin aikaisempia huomioita siitä, että puhuja- ja tilannekohtaista vaihtelua on runsaasti.
Now showing items 1-2 of 2