Browsing by Subject "ruumiillinen kognitio"

Tämän tutkimuksen keskeisin tarkoitus on selvittää, miten havaintokokemuksen ja kognition syntyminen ymmärretään standardinmukaisessa kognitiotieteessä ja miten se poikkeaa Maurice Merleau-Pontyn väitöskirjassa, Phénoménologie de la perception (1945), kuvatusta teoriasta. Tutkimusta taustoittaakseni selvitän, millaisessa diskurssissa standardinmukainen kognitiotiede syntyi, millaisiin taustaoletuksiin se nojaa ja millaista kritiikkiä se on saanut osakseen. Standardinmukaisen kognitiotieteen esittelyyn käytän alan oppikirjoja, joista mainittakoon Friedenbergin ja Silvermanin Cognitive Science, An Introduction to the Study of Mind (2006), Bermudezin Cognitive Science, An Introduction to the Science of the Mind (2010) sekä Dawsonin Mind, Body, World, Foundations of Cognitive Science (2013). Esittelen myös kaksi standardinmukaisesta kognition synty- ja havaintoteoriasta poikkeavaa näkemystä: neurotieteiden kehittymisestä inspiraatiota saaneen konnektionismin sekä James J. Gibsonin Ekologisen havaintoteorian. Gibsonin teoksista pääasiallisina lähteinä toimivat The Senses Considered as Perceptual Systems (1966) ja Ecological Approach to Visual Perception (1979). Merleau-Pontyn ajattelun hahmottamisessa käytän yllä mainitun Phénoménologie de la perception (1945) lisäksi myös Miika Luodon ja Tarja Roinilan suomentamaa ja toimittamaa teosta, Maurice Merleau-Ponty, Filosofisia kirjoituksia (2012). Tämän työn kannalta keskeisiä tekstejä ovat erityisesti vuonna 1952 Collѐge de Francen professoriehdokkuutta varten laadittu, kokoelmassa Parcours deux 1951–1961 (2000), postuumisti julkaistu kirjoitus nimeltä Maurice Merleau-Pontyn julkaisematon kirjoitus sekä hänen vuonna 1946 Ranskan filosofisessa yhdistyksessä pitämänsä esitelmä, Havainnon ensisijaisuus, joka on julkaistu kokoelmassa Le Primat de la perception (1996). Avaan fenomenologian historiaa, etenkin Edmund Husserlin fenomenologiaa lyhyesti, ja keskityn sitten Merleau-Pontyn havainnon fenomenologiaan sekä sen peruskäsitteisiin ja tuon ne vuoropuheluun standardinmukaisen kognitiotieteen sekä Gibsonin havaintoteorian kanssa. Lopuksi pohdin, millaista olisi fenomenologinen kognitiotiede.