Browsing by Subject "säeteoria"

Venäläisen emigranttirunoilijan Georgi Ivanovin (1894–1958) tuotantoa on tutkittu paljon ja perusteellisesti erityisesti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Hänen käyttämiensä säkeiden ja säkeistöjen rakenteen systemaattinen analyysi on kuitenkin vielä tekemättä. Tutkimuksessani lähestyn Georgi Ivanovin tuotantoa säeteoreettisen analyysin näkökulmasta. Työssäni nojaan modernin venäläisen kirjallisuudentutkimuksen menetelmiin kuvata runoilijoiden säe- ja säkeistörakenteiden repertuaaria ja hyödynnän V. Žirmunskin, B. Tomaševskin ja V. Holševnikovin tutkimuksissaan työstämää venäläisen säeteorian termistöä. Kartoittaessani ja kuvatessani Ivanovin runojen rytmin elementaarisen organisaation tasojen erityispiirteitä – runomittaa, poljentoa, riimiä ja säkeistöjen muotoa – käytän tilastotieteellisiä esitystapoja. Selittäessäni ja tulkitessani tutkimuksen tuloksia tukeudun M. Gasparovin venäläisen säkeen historiaa valaiseviin teoksiin. Tutkimukseni aineistona on Georgi Ivanovin alkuperäisistä runoteksteistä koottu tekstikorpus. Tutkimuksen kohteena on Ivanovin runojen rakenne. Tavoitteenani on luoda alkusysäys Ivanovin runojärjestelmän kokonaisvaltaiselle kuvaukselle ja tutkimukselle kartoittamalla runoilijan teoksille ominaisia runomittaan ja säejakoon kuuluvia poljennollisuuden ja soinnillisuuden säännönmukaisuuksia, seuraamalla hänen käyttämiensä metristen muotojen evoluutiota ja kommentoimalla tuloksia yleisemmin kirjallisuustieteen menetelmin. Tutkimuksessani keskityn pääosin säkeen rakenteeseen, säkeistön rakennetta kuvaan työssäni vain yleispiirteisesti. Tarkasteltaessa yksittäisiä runosysteemejä synkroninen tutkimus tarjoaa vain staattisen kuvan runoilijan käyttämien metristen muotojen suhteista. Synkronisen analyysin tulokset osoittavat, että pääpiirteittäin Georgi Ivanovin säe mukautuu hyvin venäläisten 1900-luvun alkupuolen runojen metriseen viitekehykseen. Keskiarvojen takana vastaavien indikaattoreiden välillä on kuitenkin Ivanovin 50-vuotisen tuotannon ajalla havaittavissa suuria eroja. Runoilijanuran eri vaiheiden tarkastelu erillisinä jaksoina luo käsityksen hänen käyttämiensä metristen muotojen kehityksen dynamiikasta ja omaperäisyydestä. Järjestelmällinen diakroninen säerakenteen analyysi tekee eksplisiittiseksi Ivanovin metrisen repertuaarin dynamiikan. Näin paljastuu sen joustavuus, muuttuvuus ja omaperäisyys suhteessa venäläiseen – niin vallankumousta edeltäneeseen ja emigranttiajan kuin neuvostoliittolaiseenkin – runouteen. Tutkimuksessa analysoimani säe- ja säkeistörakennetta kuvaava tilastollinen aineisto osoittaa, että Georgi Ivanovin runojen metrinen valikoima muuntautuu samalla lailla ja samanaikaisesti runojen filosofian, teemojen, kuvaston, lyyristen ilmausten subjekti-objekti-rakenteen ja sanaston kehittyessä.