Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "saarnat"

Sort by: Order: Results:

  • Jaskari, Anna (2023)
    Bostonissa elänyt ja lähes koko elämänsä vaikuttanut puritaanipappi Cotton Mather (1663–1728) toimi Uuden-Englannin yhteisön keskeisenä ja vaikutusvaltaisena jäsenenä. Matherin vuosien 1700–1726 välillä julkaistut merenkulkijoita ja merirosvoja käsittelevät saarnansa ovat kiinnostaneet tutkimusta hyvin moninaisista eri näkökulmista. Työssäni olen esittänyt, että Mather loi 1700-luvun alkuvuosina julkaistuissa saarnoissaan kuvaa koko Uuden-Englannin yhteisölle tärkeistä ja arvokkaista merenkulkijoista. Nämä mahdollistivat uusienglantilaisten päivittäisen elämän mukavuudet ja tarjosivat turvaa esimerkiksi kunigatar Annan sodan (1702–1713) aikana. 1710-luvulle tultaessa Matherin suhtautuminen merenkulkijoihin alkoi hiljalleen muuttua. Aiemmasta toiveikkuudesta ja ymmärtävistä ohjeista muuttui tuomitsevia puheenvuoroja. Mather paheksui merimiesten laskenutta moraalia ja paheellisia elämäntapoja. 1720-luvulle tultaessa Mather ei enää samalla tavalla arvostanut merityötä osana omaa yhteisöään. Lisääntynyt merirosvouksen uhka kuvastui Matherin merenkulkijoita ja merirosvoja käsittelevistä saarnoista selkeästi. Mather vastasi uhkaan luomalla merirosvoja toiseuttavia ja epäinhimillistäviä kertomuksia. Näiden kertomusten kautta Mather välitti uusienglantilaisille kuvaa turmiollisista ja barbaarimaisista hylkiöistä, jotka uhkasivat koko laajentuvaa angloamerikkalaista maailmaa. Tässä tutkielmassani pyrin laajentamaan ja monipuolistamaan aiemman tutkimuksen luomaa kuvaa merirosvoista osana Matherin Uuden-Englannin yhteisöä. Kokemusyhteisön käsitettä hyödyntämällä esitän, että Mather toi Uudessa-Englannissa kuolemaantuomitut merirosvot saarnojensa kautta jälleen osaksi muuta yhteisöä. Näissä merirosvoja merkityksellistävissä kertomuksissaan Mather välitti yhteisölleen kuvaa merirosvojen viimeisten hetkien kapinallisuudesta tai katumuksesta. Uuden-Englannin puritaaneja yhdistäneet syntien katumuksen ja kääntymyksen rituaaliset kokemukset olivat keskeisessä asemassa Matherin kuvatessa näitä kuolemaantuomittujen merirosvojen viimeisiä hetkiä. Pappien antamia sielunhoidollisia ohjeita ja neuvoja vastaan kapinoineet merirosvot olivat toisaalta osoitus epäonnistuneesta syntien katumuksesta ja kääntymyksen prosessista. Toisaalta tutkimuksessani osoitan, että Mather antoi merirosvojen kapinalle myös uusia merkityksiä käyttäen vastaan kapinoineita merirosvoja koko yhteisön moraalista kompassia ohjanneina ja varoittavina esimerkkeinä. Kapinallisten merirosvojen kautta Mather varoitti laumaansa uhmaamasta Jumalan tahtoa ja suhtautumaan kuolemaansa sen vaatimalla vakavuudella. Vastaavasti syntejään esimerkillisesti katuneista merirosvoista tuli Matherin saarnoissa uusienglantilaisten yhteisöä kokemuksellisesti yhdistäneiden vilpittömän katumuksen ja kääntymyksen prosessien kautta keskeinen osa muuta yhteisöä. He olivat kokemusyhteisöille tärkeiden rituaalien esimerkillisiä ilmentymiä, jotka ansaitsivat paikkansa osana Matherin yhteisöä.
  • Laine, Camilla (2023)
    Tutkielmassa tarkastellaan monikollisen kategoriailmauksen jumalanlapset käyttöä vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suviseurapuheissa. Tavoitteena on selvittää, millä tavalla kategoriailmausta jumalanlapset kuvaillaan seurapuheissa sekä miten ja minkälaisissa puheen kohdissa termiä käytetään. Tarkasteltavina ovat erityisesti monikon 1., 2. ja 3. persoonan persoonapronominit sekä puhuttelulisäys rakkaat yhdessä ilmaisun jumalanlapset kanssa. Aineisto koostuu yhteensä 19 seurapuheesta, jotka on äänitetty Porin suviseuroissa vuonna 2017. Tutkimusmetodina käytetään diskurssintutkimusta. Analyysissa käy ilmi, että nominatiivimuotoista me jumalanlapset käytetään erityisesti, kun kuvaillaan kategorisointia jumalanlapset. Kuvauksissa nousee esiin jumalanlasten heikkous ja tarve evankeliumille. Ilmausta me jumalanlapsina käytetään, kun kuvataan jumalanlapsia toimijoina ja kokijoina sekä ilmaistaan kausaalisuutta eli selitetään toimintaa sillä, että ollaan jumalanlapsia. Ominaista on henkilökohtaisista kokemuksista puhuminen ”meidän” kokemuksina sekä samanmielisyyden odottaminen kuulijoilta. Genetiivimuotoinen meidän jumalanlasten esiintyy nesessiivirakenteissa, joissa suositellaan tai velvoitetaan jumalanlapsia toimimaan tietyllä tavalla. Allatiivia puolestaan käytetään, kun kerrotaan Jumalan tai Jeesuksen kohdistavan tekonsa tai sanansa meille jumalanlapsille. Ilmaisua rakkaat jumalanlapset käytetään, kun rohkaistaan jumalanlapsia uskomaan tai annetaan ohjeita ja neuvoja. Monikon 2. persoonan persoonapronominia te käytetään yhdessä ilmauksen jumalanlapset kanssa, kun puhutaan uskomisen ilosta ja kiitollisuuden aiheista. Ilmaisua te rakkaat jumalanlapset puolestaan käytetään, kun puhutaan jumalanlasten uskon ymmärtämisestä. Täsmentämätöntä monikollista jumalanlapset käytetään kuvailtaessa jumalanlasten toimintaa ja annettaessa ohjeita toiminnasta. Ilmausta ne jumalanlapset käytetään viittaamassa paitsi nykyhetken, myös Raamatun ajan jumalanlapsiin.