Browsing by Subject "sadut"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan P. L. Traversin teoksia Mary Poppins (1934), Mary Poppins Comes Back (1935), Mary Poppins Opens the Door (1943) ja Mary Poppins in the Park (1952), joissa Banksin perheen lapset pääsevät kokemaan fantastisia seikkailuja taianomaisen lastenhoitajansa Maija Poppasen seurassa. Teosten juonirakenne on episodimainen, ja samoja teemoja varioidaan eri luvuissa. Siksi kirjoja käsitellään tutkielmassa yhtenä kokonaisuutena, jota lähestytään lähiluvun kautta. Kirjasarjassa esiintyy toistuvasti tilanteita, joita voi kuvata karnevalistisiksi. Tutkielman tavoitteena on luokitella Poppanen-kirjojen karnevalistisia piirteitä ja tutkia karnevaalin ja nonsensen välistä suhdetta. Lisäksi pohditaan, toimiiko sadunkerronta kirjoissa karnevaalin välineenä. Tutkielman teoreettisena pohjana käytetään Mihail Bahtinin karnevaalia koskevaa tutkimusta, nonsensen ja lastenkirjallisuuden tutkimusta sekä satututkimusta. Poppanen-kirjoista löydetään ajallisesti rajoitettu karnevaali, jossa tapahtumat tapahtuvat tietyssä rituaalisessa järjestyksessä. Tapahtumia leimaa nurinkurisuus, ja karnevaalin juhlittuna keskushenkilönä on Maija Poppanen. Karnevaalin päätyttyä jää elämään karnevaalinauru, joka voittaa auktoriteetit nauramalla niille. Poppanen-kirjoissa karnevaalista jää jäljelle jokin todiste, joka toteuttaa karnevaalinaurun funktiota. Tutkielmassa todetaan, että karnevaali ei kirjoissa toteudu loppuun asti, koska lapset eivät karnevaalin aikana vapaudu Maija Poppasen vallasta. Karnevaali liittyy Poppanen-kirjoissa aina fantasiaan. Tutkielmassa ei pidetä tarpeellisena nonsensen ja fantasian erottelemista eri osioihin, vaan fantastiset ja nonsense-tapahtumat tulkitaan karnevaalin kehyksessä. Kirjojen karnevaaleihin sekoittuu nonsensen elementtejä, ja nonsensen piirteitä löytyy myös fantasiajaksoista, joiden sisältö ei ole karnevalistista. Maija Poppanen käyttäytyy nonsensisesti kiistämällä jälkeenpäin fantasiatapahtumat. Poppanen-kirjoissa tuodaan vanhoja satuja ja lastenloruja uuteen kontekstiin. Tutkielmassa osoitetaan, että lorujen ja sadun konventioiden muokkaaminen ja uudelleen kertominen tuottaa karnevalistisia ja nonsensen kyllästämiä tarinoita. Sadunkertojana Maija Poppanen voidaan sijoittaa suulliseen kerrontaperinteeseen, joka kiteytyy Hanhiemon hahmoon. Kertojan roolissa Maija Poppanen välittää tarinoita, joissa arkielämän porvarilliset ihanteet kääntyvät karnevalistisesti. Lisäksi kerronnan tasolla roolit vaihtuvat, kun kirjan kertoja luovuttaa väliaikaisesti kerronnan Maija Poppasen henkilöhahmolle. Tutkielman johtopäätöksenä on, että Poppanen-kirjoissa esiintyy karnevalistisia tapahtumia ja henkilöhahmoja, mutta niistä ei löydy todellista karnevalistista vapautumista. Maija Poppasen hahmoa leimaava ristiriitaisuus estää karnevaalin toteutumisen: hän sekä aiheuttaa karnevaalin että paheksuu sitä. Kirjojen jaksoista puhtaimmin karnevalistisia tuntuvat olevan sadut, joita Maija Poppanen kertoo lapsille. Sadunkertojana Poppanen voi vapautua arkielämän säännöistä ilman ristiriitaa, joka liittyy kirjojen muihin karnevaalijaksoihin. Kirjan lasten kannalta satujaksot ovat puhtaammin karnevalistisia siinä mielessä, että lapset eivät ole Maija Poppaselle alisteisina hahmoina niissä mukana.
-
(2020)Tutkimukseni kohdeteos on Sirpa Puskalan kuvitettu saturomaani Pikkuruu Mustanmusta (1999). Teos on eräänlainen kasvukertomus, joka käsittelee lastenkirjallisuuden vaikeaa aihetta, vanhemman kuolemaa lapsen näkökulmasta. Teoksessa on Kati Liukkosen mustavalkokuvitus. Koska kyseessä on kuvitettu kirja, tarkastelen teosta sanan ja kuvan vuorovaikutuksen näkökulmasta. Kuvitetussa kirjassa verbaalinen ja visuaalinen merkkijärjestelmä luo yhdessä teoksen kokonaisuuden. Pikkuruu Mustanmustan päähenkilö on peikon hahmoon etäännytetty lapsi, ja teoksen sivuhahmot ovat inhimillistettyjä puhuvia eläimiä ja yliluonnollisia uskomusolentoja, jotka toimivat peikkojen ystävinä ja auttajina. Tarkastelen tutkielmassani, kuinka peikkoja ja sadun maailman muita hahmoja esitetään sanallisen henkilökuvauksen keinoin ja kuvituksessa. Tutkin, millaisia hahmot ovat litteyden ja pyöreyden sekä staattisuuden ja dynaamisuuden kannalta. Teoksen hahmot ovat sadun tradition mukaisesti litteitä, ja dynaamisuutta on vain päähenkilössä sisäisen kehityksen mielessä. Analysoin myös, millaisilla keinoilla kuvituskuviin luodaan liikevaikutelmia. Teoksen miljöötä on luontoympäristö: peikkojen kotisuo, metsä ja meren ranta. Tarkastelen, kuinka miljöötä kuvataan ja millaisia merkityksiä ympäristö saa kertomuksessa. Havainnoin luonnonkuvaukseen liittyviä tilavaikutelmia ja hahmon suhdetta ympäristöönsä. Pikkuruun vaellus metsän halki liittyy metaforisesti itsenäistymisprosessiin. Vaikean aiheen, vanhemman kuoleman käsittelyä lähestyn tarkastelemalla kuolemakäsityksiä ja sitä, millaisia lohdullisia tulkintavaihtoehtoja kuoleman kohtaamiselle esitetään. Kuvituskuvien ja sanallisen kerronnan epäsymmetrinen aukkoisuus korostaa lukijan roolia merkitysten muodostajana. Kuva toimii kerronnan lähteenä suhteessa tekstiin. Kuvitetussa kirjassa merkitystä luodaan sanallisella ja kuvallisella ilmaisulla sekä rytmiin vaikuttavilla taittoratkaisuilla.
-
(2020)Tutkin satuprinsessan ja satumiljöön kuvausta. Aineistoni ovat Topeliuksen Adalminan helmi -sadun 22 kuvitusta vuosilta 1856–2013. Havainnoin ja vertailen satua ja kuvituksia. Teoria on kuvituksentutkimus. Sadussa Adalmina käy läpi kaksi muodonmuutosta, ja kuvituksissa hänestä luodaan kuva ristiriitaisena ihmisenä. Teini-ikäinen Adalmina esitetään perinteisenä satuprinsessana ja lapsi-Adalmina topeliaanisen lapsikuvan mukaisena aktiivisena lapsena. Kuvituksissa nähdään perinteinen satumaisema, jonka luomisessa käytetään revivalismia. Köyhyys liitetään hyvyyteen ja ahkeruuteen, rikkaus ilkeyteen ja joutilaisuuteen. Kuvitukset ovat uskollisia alkuperäistekstille ja tyyliltään useimmiten perinteisiä satukuvituksia.
Now showing items 1-3 of 3