Browsing by Subject "symboliikka"

Tutkielmassa tarkastellaan Pohjois-Amerikan intiaanien tarinankerrontaperinteeseen ja sykliseen (kehämäiseen) aikakäsitykseen liittyviä symbolisia kehiä ja niiden merkitystä Thomas Kingin romaanissa Green Grass, Running Water (1993). Tutkimusmenetelmäksi valittiin romaanin lähiluku, ja analyysin pohjana on käytetty Pohjois-Amerikan intiaanikulttuureista tehtyä antropologista tutkimusta sekä intiaanien kirjallisuudesta tehtyä kirjallisuudentutkimusta, erityisesti sellaista, joka käsittelee Thomas Kingin teoksia. Tutkielman ensimmäisessä luvussa esitellään romaanin lisäksi erilaisia kehiä ja niiden symboliikkaa Pohjois-Amerikan intiaanikulttuureissa. Tämä toimii pohjana romaanin analyysille seuraavissa luvuissa. Toisessa luvussa käsitellään intiaanien tarinankerrontaperinnettä ja analysoidaan sitä, millaisia tarinankerrontaan liittyviä kehiä romaanista löytyy ja millainen merkitys niillä romaanissa on. Tutkielman tässä luvussa osoitetaan, että kaikki romaanin sisältämät kertomukset muodostavat osittain sisäkkäisiä kehiä, joita voidaan tarkastella rakenteen, motiivien, sanavalintojen ja teemojen kautta. Tämän lisäksi luvussa kuvataan sitä, millainen yhteys tarinankerronnalla ja siinä esiintyvillä kehillä on identiteetin rakentamiseen ja kotiin palaamiseen romaanin kuvaamassa intiaaniyhteisössä. Tutkielman kolmannessa luvussa tarkastellaan romaanissa esiintyvää syklistä aikakäsitystä ja sen ymmärtämisen merkitystä. Syklinen aikakäsitys muodostaa perustan romaanin keskeisille tapahtumille, kuten luomismyytin toistuvan kerronnan vaikutuksille, ja myyttisten olentojen mahdollisuus liikkua ajan ja avaruuden halki ilman lineaarisen aikakäsityksen rajoitteita on syklisen aikakäsityksen seurausta. Tässä luvussa näytetään myös, miten syklinen aikakäsitys ohjaa huomion ihmisten ja tapahtumien välisiin suhteisiin ja miten tämä kaikki liittyy aikaisemmin tarkasteltuun kehän symboliikkaan romaanissa. Neljännessä luvussa esitetään yhteenveto tutkimuksen tuloksista ja sen aikana tehdyistä havainnoista, minkä lisäksi siinä pohditaan tämän kaltaisen tutkimuksen merkitystä niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Lisäksi viisi kaavakuvaa (liitteenä) havainnollistavat erilaisia romaanissa esiintyviä kehiä ja niiden keskinäisiä suhteita. Tutkielmani täydentää aiempaa tutkimusta Thomas Kingin teoksista osoittaessaan, miten romaanissa esiintyvät intiaanien tarinankerronnan kehät ja syklisen aikakäsityksen kehät liittyvät toisiinsa. Tämän lisäksi tutkielmani korostaa kehien merkitystä romaanin tärkeiden teemojen ja kokonaisuuden ymmärtämisen tukena.

Tarkastelen maisterintutkielmassani Irmelin Sandman Liliuksen lapsille suunnatussa kuvakirjassa Tähtitorni (1986) ilmenevien epäselvyyden vaikutelmien suhdetta hämärän käsitteeseen. Työn näkökulma on multimodaalinen; fokusoin epäselvyyden tarkastelun sekä tekstin että kuvan havaintopintaan teoksessa. Tavoitteenani on selvittää, millä tavoin Tähtitornin epäselvyys ilmentää hämärän piirteistöön lukeutuvia ominaisuuksia, sekä eritellä kyseisiä piirteitä. Epäselvyyteen kytkeytyvänä tutkin myös tulkinnan, esimerkiksi symbolien ja runojen roolia teoksessa. Lisäksi pyrin tuomaan esiin epäselvyyden arvoa tutkimusaiheena sekä vastaamaan multimodaalisen hämärän keskustelun vähyyteen tutkimuskentällä. Hypoteesina toimii ajatus kielen ja kirjallisuuden kontekstiin kiinnittyvän hämärän teorian potentiaalista kuvata myös visuaalisen merkityssisällön epäselvyyttä. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen keskiössä on Päivi Mehtosen (2002) tutkimus sekä havainnollistus hämärän kolmijaosta. Kuvakirjojen fokuksessa nojaan esimerkiksi Sirke Happosen teokseen Vilijonkka ikkunassa: Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike (2007), sekä Kai Mikkosen teokseen Kuva ja sana (2005). Lisäksi hyödynnän muun muassa lastenkirjallisuuden tutkimusta. Työn analyysiosion luvun 2. runkona toimii Mehtosen malli: liiallisuuden, puutteellisuuden ja väärän sijainnin hämärän luokat. Väärän sijainnin kokemuksen rinnalla tuon esiin mahdollisuuden uutuuden ja vierauden kokemusten luomasta epäselvyydestä. Luvussa 3. tarkastelen tulkinnan vaikutusta Tähtitornin epäselvyyteen, havainnoiden etenkin teoksen symboli- ja runoainesta. Havaintoihin keskeisesti vaikuttavana tekijänä huomioin tekstin ja kuvan moodien vuorovaikutteisen suhteen. Työni tuloksena voidaan Tähtitornin epäselvyyden havaita ilmentävän monia hämärän viitekehyksen piirteitä, painottuen puutteellisuuden kategoriaan. Teoksen epäselvyyden vaikutelmat eivät kuitenkaan järjesty yksiselitteisesti suhteessa Mehtosen kategorioihin. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä havaitaankin, että Tähtitornin epäselvyyden luokittelu on prosessina merkittävän näkökulmasidonnainen ja monisyinen.

Maisterintutkielmassani tarkastelen Anni Kytömäen teoksen Margarita (2020) kriittisen luontosuhteen kuvausta. Kriittisen luontosuhteen kuvauksella tarkoitan kerronnan keinoja, joilla teos pyrkii ohjaamaan oletettua lukijaa tarkastelemaan kriittisesti niin yksilön kuin yhteiskunnan luontosuhdetta. Lähtökohtana tutkimukselle on luonto- ja ympäristöaiheiden ajankohtaisuus sekä tarve tarkastella kriittisesti ihmiskunnan toimintaa suhteessa luontoon ja ympäristöön. Tutkielman tavoitteena on osoittaa, kuinka kerronnan motiivit, eri henkilöiden luontosuhteiden kuvaukset ja kansalliset vastakertomukset ohjaavat oletettua lukijaa tarkastelemaan teoksen kuvauksia kriittisestä luontosuhteesta. Tutkielmassa havainnollistetaan, kuinka tarkasteltavat motiivit vesi ja jokihelmisimpukka synnyttävät oletetussa lukijassa empatian tunteita ja syventävät luontokäsitystä. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on ekokriittinen kirjallisuudentutkimus, jonka lisäksi hyödynnän posthumanistista, ympäristö- ja eläinfilosofista sekä tunteiden tutkimukseen keskittyvää kirjallisuudentutkimusta. Teoriataustan näkökulmasta tutkielma asettuu ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen jatkumoon hyödyntäessään kirjallisuudentutkimuksen lisäksi myös muuta humanistista tutkimusta. Tutkielman analyysit osoittavat, kuinka suomalaisen yhteiskunnan luontosuhde on rakentunut osana historiaamme, kansallista kertomusta. Tutkielmassa tarkastelen, kuinka ihmiskunnan luontosuhdetta rakentavat niin yksilön kuin yhteiskunnan tavat ajatella ja toimia. Tutkielma osoittaa, kuinka Margaritan yhteiskunnalliset kuvaukset asettuvat vallitsevaa kertomusta vastaan, vastakertomukseksi. Monella kerronnan tasolla rakentuvat vastakertomukset toimivat laajemmin kerronnan keinoina, jotka korostavat teoksen ekokriittisiä päämääriä. Ne kiinnittävät oletetun lukijan huomion ihmiskunnan toimintaan historian eri murrosvaiheissa, mikä saa myös pohtimaan ihmiskunnan valintoja nykypäivänä sekä tulevaisuudessa.