Browsing by Subject "synti"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Bostonissa elänyt ja lähes koko elämänsä vaikuttanut puritaanipappi Cotton Mather (1663–1728) toimi Uuden-Englannin yhteisön keskeisenä ja vaikutusvaltaisena jäsenenä. Matherin vuosien 1700–1726 välillä julkaistut merenkulkijoita ja merirosvoja käsittelevät saarnansa ovat kiinnostaneet tutkimusta hyvin moninaisista eri näkökulmista. Työssäni olen esittänyt, että Mather loi 1700-luvun alkuvuosina julkaistuissa saarnoissaan kuvaa koko Uuden-Englannin yhteisölle tärkeistä ja arvokkaista merenkulkijoista. Nämä mahdollistivat uusienglantilaisten päivittäisen elämän mukavuudet ja tarjosivat turvaa esimerkiksi kunigatar Annan sodan (1702–1713) aikana. 1710-luvulle tultaessa Matherin suhtautuminen merenkulkijoihin alkoi hiljalleen muuttua. Aiemmasta toiveikkuudesta ja ymmärtävistä ohjeista muuttui tuomitsevia puheenvuoroja. Mather paheksui merimiesten laskenutta moraalia ja paheellisia elämäntapoja. 1720-luvulle tultaessa Mather ei enää samalla tavalla arvostanut merityötä osana omaa yhteisöään. Lisääntynyt merirosvouksen uhka kuvastui Matherin merenkulkijoita ja merirosvoja käsittelevistä saarnoista selkeästi. Mather vastasi uhkaan luomalla merirosvoja toiseuttavia ja epäinhimillistäviä kertomuksia. Näiden kertomusten kautta Mather välitti uusienglantilaisille kuvaa turmiollisista ja barbaarimaisista hylkiöistä, jotka uhkasivat koko laajentuvaa angloamerikkalaista maailmaa. Tässä tutkielmassani pyrin laajentamaan ja monipuolistamaan aiemman tutkimuksen luomaa kuvaa merirosvoista osana Matherin Uuden-Englannin yhteisöä. Kokemusyhteisön käsitettä hyödyntämällä esitän, että Mather toi Uudessa-Englannissa kuolemaantuomitut merirosvot saarnojensa kautta jälleen osaksi muuta yhteisöä. Näissä merirosvoja merkityksellistävissä kertomuksissaan Mather välitti yhteisölleen kuvaa merirosvojen viimeisten hetkien kapinallisuudesta tai katumuksesta. Uuden-Englannin puritaaneja yhdistäneet syntien katumuksen ja kääntymyksen rituaaliset kokemukset olivat keskeisessä asemassa Matherin kuvatessa näitä kuolemaantuomittujen merirosvojen viimeisiä hetkiä. Pappien antamia sielunhoidollisia ohjeita ja neuvoja vastaan kapinoineet merirosvot olivat toisaalta osoitus epäonnistuneesta syntien katumuksesta ja kääntymyksen prosessista. Toisaalta tutkimuksessani osoitan, että Mather antoi merirosvojen kapinalle myös uusia merkityksiä käyttäen vastaan kapinoineita merirosvoja koko yhteisön moraalista kompassia ohjanneina ja varoittavina esimerkkeinä. Kapinallisten merirosvojen kautta Mather varoitti laumaansa uhmaamasta Jumalan tahtoa ja suhtautumaan kuolemaansa sen vaatimalla vakavuudella. Vastaavasti syntejään esimerkillisesti katuneista merirosvoista tuli Matherin saarnoissa uusienglantilaisten yhteisöä kokemuksellisesti yhdistäneiden vilpittömän katumuksen ja kääntymyksen prosessien kautta keskeinen osa muuta yhteisöä. He olivat kokemusyhteisöille tärkeiden rituaalien esimerkillisiä ilmentymiä, jotka ansaitsivat paikkansa osana Matherin yhteisöä.
-
(2020)Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan Antti Tuurin Pohjanmaa-romaanin naiskuvan ja tematiikan välistä suhdetta. Työssä tutkitaan, onko teoksen antama naiskuva ensivaikutelmaa syvällisempi, vahvempi ja merkittävämpi tematiikan kannalta kuin pintatason perusteella voi päätellä. Tutkimuksen lähtöajatus on, että suuri osa Pohjanmaan laajasta naishahmojen galleriasta ei noudata konservatiivista stereotypiaa, jossa naiset ovat miehille alisteisia ja toimivat miesten pään mukaan. Työssä tutkitaan naisten merkitystä teoksen kokonaiskompositiossa, arvomaailmassa ja tematiikassa sekä heidän merkitystään kokonaisuuden rakentumisessa. Naiset ovat romaanin sivuhenkilöitä, mutta osasta heistä annetaan ennemmän informaatiota kuin kollektiivisen päähenkilön jäsenistä eli Hakalan perheen neljästä veljeksestä. Lähtökohtana tutkimukselle on, että heidän merkityksensä löytyy ensivaikutelman alta. Tutkimus osoittaa, että naisten merkitys teoksen kokonaisuudessa on suuri. Pohjanmaa-romaanin naishahmot voidaan jakaa vahvoihin ja heikkoihin naisiin. Suurin osa teoksen naishahmoista ovat vahvoja naisia: maatilan emännät isomummo eli vanhaisu, äiti eli Marjatta, Sylvi-täti sekä perheen maatilan nykyinen emäntä Laina. Riitan ja Saaran hahmot ovat myös vahvoja hahmoja. He asuvat kaupungissa ja ovat ottaneet paikkansa maatilayhteisön ulkopuolella. Romaanin kaksi naishahmoa, Helena ja Taina, ovat heikompia naisia. Isomummon ja mummon hahmot lähentyvät merkitysasteeltaan päähenkilöä. Kertojan välittämä naiskuva on samanarvoinen mieskuvan kanssa. Teoksen henkilöt todentuvat romaanissa samanarvoisina vikoineen ja hyveineen. Naisissa kiteytyvät teoksen realiteetit, kysymykset lähtemisestä ja paluusta sekä kotiin ja elämän jatkumiseen liittyvistä seikoista, kuten työstä ja koulutuksesta, työn turvaamisesta ja maaseudun arvoista. Tässä asetelmassa naiset ovat miesten vastavoima ja turva ja he edustavat teoksen syvällisiä arvoja, siteitä perheeseen, maahan, työhön sekä elämän jatkuvuuteen. He ovat myös Pohjamaa-romaanin ja sen edustaman todellisuuden perimmäinen voima. Heihin kiteytyvät teoksen dualistiset pääteemat, petoksen vastakohta luottamus ja synnin vastakohta sovitus. Kysymykseen siitä, onko miesten maailma myös naisten maailma, tutkimus vastaa, että se on molempien.
Now showing items 1-2 of 2