Browsing by Subject "systeemis-funktionaalinen teoria"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan yksityiseen tekstilajiin kirjoittuneita lukijoita. Tutkielmassa selvitetään, millaisia lukijoita päiväkirjatekstissä on, mitä lukijan oletetaan tietävän ja mitä häneltä salataan, sekä sitä, miten lukijat vaihtelevat tekstin eri kohdissa ja millaisissa kohdissa lukija ilmenee. Tekstilajintutkimukseen sijoittuvan työn taustalla vaikuttaa bahtinilainen näkemys siitä, että kaikki tekstit ovat dialogisia, sekä M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalisen kieliteorian interpersoonainen metafunktio. Lisäksi työ sijoittuu osaltaan myös diskurssintutkimukseen. Analyysissa hyödynnetään myös Langackerin kognitiivisen kieliopin konstruoinnin ulottuvuuksia. Tutkimuksen aineisto koostuu SKS:n arkistolle luovutetuista yhdestätoista päiväkirjasta kuudelta kirjoittajalta. Päiväkirjat on kirjoitettu 1920–1990-luvuilla. Dialogisuutta ja lukijoita esiin tuovista kielenpiirteitä analysoitiin kielimuotoa, persoonia, puhuttelua ja direktiivejä. Konstruoinnin ulottuvuuksista hyödynnettiin erityisesti valintaa eli kuvio/tausta-jakoa, jonka avulla tarkasteltiin sitä, mitä on nostettu etualalle ja mitä on jäänyt taka-alalle eli esimerkiksi jätetty kertomatta, sekä abstraktiota eli spesifisyyttä, jota hyödynnettiin eriteltäessä tiedon määrää ja tarkkuutta sekä sitä, mitä taustatietoja lukijalta vaaditaan. Lisäksi työssä käytettiin sisä- ja ulkoryhmien käsitteiden teoriaa. Työn keskeisin käsite on oletettu lukija, joka pohjautuu Martinin ja Whiten konstruoidun lukijan käsitteeseen. Sekä konstruoitu lukija että oletettu lukija perustuvat tekstin hierarkkisen mallin sisäislukijan käsitteeseen. Työssä huomioitiin myös fyysisen lukijan ja oletetun lukijan erot ja yhteneväisyydet. Päiväkirjan lukijoita ovat analyysin perusteella kirjoittaja itse kirjoittamisen hetkellä, kirjoittajan tulevan minä, jälkipolvet tai laajempi yleisö sekä tietty henkilö tai taho, joita ovat läheinen, kuten perheenjäsen tai ystävä, romanttisten tunteiden kohde, henkilöity päiväkirja ja Jumala. Lukijat voivat vaihdella usein ja ne voivat olla tekstissä yhtä aikaa. Kirjoittaja itse on aina jollain tavoin läsnä myös tekstinsä lukijana. Lukijan oletetaan tietävän melko paljon taustatietoja kirjoittajansa elämästä ja elinpiiristä. Lukijalle kerrotaan pääosin uusista ja ajankohtaisista asioista, kuten siitä, mitä kirjoittaja on tehnyt, tuntenut ja ajatellut. Eri lukijoita tuovat esiin monenlaiset kielenpiirteet, kuten puhuttelu ja toivotukset, sekä myös kirjoitustyyli ja aiheet, joista päiväkirjoihin oli kirjoitettu.
-
(2021)Tutkielma käsittelee retoristen kysymysten funktioita äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeen kirjoitustaidon vastauksissa. Kirjoitustaidon vastaus on kompleksinen tekstilaji, johon opiskelija sosiaalistuu lukio-opintojensa aikana. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitä vaikutuksia kokelaat tavoittelevat käyttäessään retorista kysymystä kirjoitustaidon vastauksessa. Tutkielma asettuu samaan tutkimusperinteeseen edeltävän äidinkielen ylioppilaskokeen tutkimuksen kanssa. Samalla tutkielmani täydentää retoristen kysymysten tutkimusta erityisesti yhtenäisten tekstien osalta. Tutkimuskysymys on: millaisia funktioita retorisilla kysymyksillä on kantaa ottavassa tai pohtivassa kirjoitustaidon ylioppilaskoevastauksessa? Tutkielman teoreettisena taustana toimii systeemis-funktionaalinen teoria sekä ajatus kielen dialogisuudesta. Tutkielma asettuu tekstintutkimuksen alalle, mutta analyysi hyödyntää diskurssintutkimuksen teorioita. Lähestyn retorisia kysymyksiä kirjoittajan ja lukijan välisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Teoreettisena tukena toimii metadiskurssin tutkimus. Lisäksi hyödynnän suhtautumisen teoriaa käsitellessäni retoristen kysymysten kykyä kielentää kirjoittajan suhtautumista. Täydennän analyysiani retoriikan tutkimuksen havainnoilla. Tutkielman aineistona on 97 kirjoitustaidon vastaustekstiä, joista 51 on kevään 2020 ja 46 syksyn 2020 ylioppilaskokeesta. Olen käynyt aineiston läpi käsin ja poiminut sieltä kaikki retorisia kysymyksiä sisältävät jaksot tarkempaa analyysia varten. Aineiston teksteistä 78 % sisälsi vähintään yhden retorisen kysymyksen. Keskimäärin kysymyksiä esiintyy 2–3 per teksti, mutta todellisuudessa kysymysten määrät vaihtelevat yksittäisten tekstien välillä suuresti. Analyysin pohjalta aineistosta on erotettavissa neljä funktiota, joita retoriset kysymykset toteuttavat: tekstuaalinen, interpersonaalinen, havainnollistava ja pohtiva funktio. Tekstuaalinen funktio liittyy tekstin rakenteeseen ja kysymysten vakiintuneisiin sijainteihin tekstissä. Tällaisia kysymyksiä käytetään topiikin asettamiseen, aihepiiristä toiseen siirtymiseen sekä tekstin kokonaisrakenteen tai lauserakenteen muotoilemiseen. Interpersonaalinen funktio taas liittyy tekstin keskustelevuuteen ja kirjoittajan suhtautumisen ilmaisemiseen. Havainnollistava funktio kytkeytyy esimerkkien antamiseen tekstissä sekä luovaan kielenkäyttöön ja kirjoittajan omaäänisyyteen. Pohtiva funktio kuvaa kysymysten osuutta syvällisten ja abstraktien asioiden käsittelyssä. Tuloksista voidaan päätellä, että retorinen kysymys on vakiintunut osaksi kirjoitustaidon vastauksen tekstilajin kielellisiä resursseja ja se voi saada teksteissä monia eri funktioita. Tutkielma antaa viitteitä siitä, että korkeita ja matalia pistemääriä saaneet kirjoittajat hyödyntävät kysymyksiä hieman eri tapaan teksteissään. Lisäksi katsaukseni retoristen kysymysten tutkimukseen osoittaa, että kirjoitetuissa teksteissä esiinty-vät kysymykset kaipaavat vielä täydentävää tutkimusta.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan sairauskuluvakuutuksien vakuutusehtotekstejä ja niiden kehityskaarta 1990-luvun teksteistä 2020-luvun teksteihin. Tarkemman huomion kohteena on miten vuoden 2020 vakuutusehtotekstit eroavat 1990-luvun vakuutusehtoteksteistä ja miten asiakasystävällisyys on huomioitu vuoden 2020 vakuutusehtoteksteissä. Aineisto koostuu neljän eri vakuutusyhtiön sairauskuluvakuutuksien vakuutusehtoteksteistä. Näitä tekstejä verrataan aiempaan tutkimukseen 1990-luvun vakuutusehtoteksteistä, ja erityisesti aiemmassa tutkimuksessa raportoituihin havaintoihin asiakasystävällisyyden diskurssin lisääntymisestä. Vakuutusehtotekstien kontekstia tarkastellaan vakuutusehtotekstien tekstiperheen ja vakuutusehtotekstien kirjoitusprosessin näkökulmasta. Vakuutusehtotekstien tekstiperhe on laajentunut 1990-luvun painetuista vakuutusehtovihkosista niin, että tekstiperheen muodostavat nykyään vakuutusehtoteksti, tuoteseloste ja avaintietoasiakirja. Vakuutusehtotekstien analyysissa tarkastellaan vakuutusehtotekstien tyypillisimpiä piirteitä aiemman tutkimuksen pohjalta: tekstin kokonaisrakennetta, tekstissä esiintyviä määritelmiä, vakuutusehtoa lupauksena, spesifin ja epäspesifin rinnastuksia sekä kuluttajan kokemusmaailmaa. Vuoden 2020 vakuutusehtotekstien analyysia vertaillaan aiemman tutkimuksen analyysistä saatuihin tuloksiin. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, mitkä 1990-luvun asiakasystävällisyyden tendenssit ovat säilyneet vuoden 2020 ehtoteksteissä. Tutkielma osoittaa, että vakuutusehtotekstien asiakasystävällisyyttä on kehitetty luomalla kokonaan uusia tekstilajeja, kuten tuoteseloste. Aiemman tutkimuksen havainnoimat asiakasystävällisyyttä kehittävät keinot ovat periytyneet vaihtelevasti vuoden 2020 ehtoteksteihin laajentuneen tekstiperheen vuoksi. Vakuutusehtotekstien muokkaaminen asiakasystävälliseksi on hankalaa, sillä vakuutusehtotekstillä on tiivis suhde vakuutussopimuslakiin, ja laajentuneen tekstiperheen myötä vakuutusehtoteksteille on 2020-luvulla sallittu suurempi lakitekstimäisyys.
Now showing items 1-3 of 3