Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "syväekologia"

Sort by: Order: Results:

  • Kuokkanen, Venla (2023)
    Tarkastelen maisterintutkielmassani, millainen on ihmisen suhde luontoon kahdessa Arto Lapin runoteoksessa. Teokset ovat Veden ääret (2018) ja Pohjoiset tuulenpesät (2020). Analysoin ja tulkitsen teosten runoja haikun ja tankan lajien sekä ekokritiikin näkökulmasta. Arto Lapin runot kuvaavat lyhyitä kohtaamisia ihmisen ja luonnon välillä. Ihminen tarkkailee runoissa usein luontoa. Runoissa kritisoidaan ihmisen toimintaa, mutta samalla luonto tarjoaa hengellisiä kokemuksia ihmiselle. Luontorunojen henkisyys ilmenee Lapin runoissa esimerkiksi sanatason viittauksina jumaliin, kirkkoon ja pyhiin paikkoihin. Hyödynnän Lapin runojen tarkastelussa Karoliina Lummaan (2010) luonnonrunouden ja ympäristörunouden termejä. Luonnonrunous pohjautuu 1970-luvun niukkasanaiseen runouteen, jossa luonto ei saa symbolisia merkityksiä. Ympäristörunous on laveampisanaista runoutta, jossa kritisoidaan muun muassa ympäristöä tuhoavaa ihmistä. Henkisyys ei kuulu osaksi kumpaakaan kategoriaa. Lapin runot haastavat Lummaan jaottelua, sillä Lapin luonnonrunot vuotavat usein ympäristörunouden suuntaan. Lapin runot haastavat mitallisuutensa, henkisyytensä ja valumisensa avulla käsitystä siitä, millaista suomalainen luontoaiheinen nykyrunous voi olla. Tutkielmani osoittaa, että Lapin teokset uudistavat haikua ja tankaa lajeina. Haiku ja tanka eivät perinteisesti ole käsitelleet poliittisesti kiistanalaisia ongelmia, vaan ne ovat keskittyneet luonnon kuvailemiseen. Lappi kuitenkin hyödyntää näitä lajeja runoissaan, joissa kritisoidaan ihmisen toimintaa. Lapin kieli on lajeille tyypillisesti vihjailevaa, mutta osassa runoista hän kritisoi suorasanaisesti ihmistä, joka tuhoaa luontoa. Tutkielmani osoittaa, että japanilaisten lajien hyödyntäminen vahvistaa runojen ympäristöeettistä sanomaa.
  • Hasan, Dina (2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan Der Blaue Reiter –ryhmän johtohahmojen Wassily Kandinskyn ja Franz Marcin tekstejä ja taidetta syväekologian ja posthumanismin näkökulmasta, pyrkimyksenä hahmottaa niiden välittämää luontokäsitystä. Tarkoituksena on selvittää, pyrkivätkö Kandinskyn ja Marcin teokset edistämään luontokeskeistä maailmankuvaa, ja voidaanko niitä pitää onnistuneina luonnon todellisen luonteen kuvauksina. Aikaisempi tutkimus on havainnut romantiikan luontokäsityksen näkyvän myös Kandinskyn ja Marcin taiteessa. Tämä tutkimus pyrkii selvittämään, voidaanko heidän taiteestaan välittyvää maailmankuvaa pitää edeltäjiään luontokeskeisempänä. Aineistona on Kandinskyn ja Marcin taideteoksia ja alkuperäistekstejä. Niitä lähiluetaan tutkimuskysymyksen kannalta, ja niiden kautta pyritään löytämään vihjeitä luontokeskeisestä maailmankuvasta. Tutkimus pohjautuu syväekologisille ja posthumanistisille teorioille, jotka korostavat kaikkien toimijoiden välisiä yhteyksiä, ja niiden keskinäistä tasa-arvoa. Samalla pohditaan luonnon todellista luonnetta ja sen representaation ongelmallisuutta. Tutkielmassa kysytään, mitä ongelmia liittyy taiteen tradition edeltäjien, kuten romantiikan maisemamaalausten luonnon representaatioon, ja pyritään selvittämään, onnistuuko abstraktia kuvakieltä hyödyntävä taide edeltäjiään paremmin luonnon todellisen luonteen kuvaamisessa. Keskeisen teoreettisen taustan tutkimukselle muodostavat syväekologian luontokeskeiset ympäristöfilosofiat sekä posthumanistiset teoriat. Lisäksi tutkimuksessa käytetään apuna Paul Crowtherin teoriaa liittyen abstraktin taiteen kykyyn esittää todellisuuden havaitsemattomia ulottuvuuksia. Tutkimusaineistoa tarkastellaan näiden teoreettisten viitekehysten kautta. Näkökulmat avaavat aihetta eri suunnista, ja tähtäävät hahmottamaan aineistona toimivien taiteilijoiden maailmankuvaa. Aikaisempi tutkimus on kiinnittänyt huomiota Kandinskyn ja Marcin luontokeskeisyyteen, mutta tyytyy yleensä vain mainitsemaan kyseisten taiteilijoiden suhtautumisen luontoon, eikä analysoi sitä tarkemmin. Aiheesta ei ole tehty laajaa, yhtenäistä tutkimusta tästä näkökulmasta, eikä aineistoa ole aiemmin tutkittu posthumanismin teorioiden kautta. Tutkielmassa todetaan, että ihmisen näkökulmasta näkyvää todellisuutta jäljentävä representaatio on syväekologian ja posthumanismin valossa ongelmallinen tapa kuvata luontoa. Se ei tuo ilmi luonnon monimutkaista luonnetta ja vahvistaa osaltaan dualistista maailmankuvaa. Sen sijaan, abstraktia ilmaisua hyödyntävä taide mahdollistaa osittain sen monitasoisen, todellisen luonteen ilmaisemisen, ja herättelee katsojan havaitsemaan maailmaa uudella tavalla. Tutkimus todistaa, että sekä Kandinskyn, että Marcin teoksista välittyy radikaalisti luontokeskeinen kuva. Teoksia yhdistää ihmisen näkökulmasta luopuminen ja luonnon todellisen luonteen esittäminen. Kandinskyn teokset tuovat näkyväksi useita todellisuuden havaitsemattomia tasoja. Marcin eläinaiheiset teokset pyrkivät esittämään eläimet niiden omasta näkökulmasta, ja nostavat eläimet aikaisemmin ihmisille varattuun asemaan.