Browsing by Subject "tähtitiede"

Työn tarkoituksena on selvittää, millaisilla kielellisillä keinoilla tähtitiedettä yleistajuistavien tietokirjojen kirjoittajat havainnollistavat ja selittävät vieraita ilmiöitä lukijalle. Havainnollistaminen ja selittäminen ovat tieteen yleistajuistamisen keskeisiä elementtejä, ja työ liittyy siten yleistajuistamisen tutkimukseen. Työ edustaa lingvististä tekstintutkimusta ja perustuu funktionaalisen kielentutkimuksen ajatukselle, että kielenkäyttö on sosiaalista ja vuorovaikutteista toimintaa. Tiedettä yleistajuistavissa tietokirjoissa vuorovaikutus näkyy muun muassa niin, että kirjoittaja pyrkii ottamaan huomioon oletetun lukijan tietotaustan ja muokkaamaan ilmaisuaan sen pohjalta. Havainnollistaminen ja selittäminen nähdään työssä tämän vuorovaikutuksen osana, sillä niissä on kyse pyrkimyksestä esittää asiat lukijalle mielekkäällä tavalla. Analyysin pohjana toimivat aiemmat, erikielisillä aineistoilla tehdyt havainnollistamiskeinoja kartoittavat tutkimukset, ja aineistosta etsitään niissä esiinnousseita keinoja. Lisäksi kiinnitetään huomiota muihin kohtiin, joissa kirjoittaja ottaa käyttöön jonkin leksikaalisen, syntaktisen tai tekstuaalisen keinon, jolla on tekstiyhteydessä tehtävänä havainnollistaa tai selittää vieraita ilmiöitä. Niiden pohjalta havainnollistamisen kategorioita luodaan myös itse. Aineistona ovat otokset neljästä teoksesta, jotka on julkaistu vuosina 1899, 1948, 1981 ja 2014. Kokonaissanamäärä on 5 659. Työssä osoitetaan, että havainnollistamisen ja selittämisen keinojen kirjo tähtitiedettä yleistajuistavissa tietokirjoissa on laaja. Aineistossa esiinnousseita keinoja ovat erilaiset vertailut, parafraasit, esimerkit, selittävät tekstijaksot ja päätelmät, ajatuskokeet sekä määritysyhdyssanat ja appositiorakenteet. Lisäksi havainnollisuutta rakennetaan aineistossa asteikkopartikkeleilla ja intensiteettisanoilla, erilaisilla selittävillä huomautuksilla ja konkretisoinneilla sekä suomennoksilla. Kaikkein merkittävin keino kaikissa otoksissa ovat vertailut. Vaikka otosten välillä on pieniä eroja havainnollistamiskeinojen käytössä, niissä toistuvat pääasiassa samat keinot. Tämä voi viitata siihen, että tähtitiedettä yleistajuistaviin tietokirjoihin on vakiintunut tiettyjä havainnollistamisen ja selittämisen perinteitä, vaikka yleistyksiä ei voidakaan aineiston suhteellisen pienen koon vuoksi tehdä. Havainto avaa kuitenkin polkuja jatkotutkimuksille. Havainnollistamisen ja selittämisen keinoille näyttää myös olevan tyypillistä, että ne lomittuvat tekstissä, ja samaa asiaa saatetaan havainnollistaa useilla eri keinoilla. Lisäksi näyttää siltä, että keinoilla on ymmärrettävämmäksi tekemisen lisäksi myös muita tehtäviä: niillä esimerkiksi tuodaan tekstiin kiinnostavuutta ja elämyksellisyyttä. Havainto vahvistaa nykyistä käsitystä, että yleistajuistamisessa ei ole kyse tiedon yksinkertaistamisesta tai kääntämisestä vaan rekontekstualisoinnista.