Browsing by Subject "taidehallinto"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Sinfoniaorkesterit ylläpitävät vuosisatojen taakse ulottuvaa klassisen musiikin traditiota. Tämän tradition jatkuvuudesta on oltu kansainvälisellä tasolla huolissaan; Suomessa sinfoniakonserteissa yleisöä on vielä toistaiseksi riittänyt. Vakioyleisön ikääntyminen on kuitenkin synnyttänyt tarpeen löytää uusia yleisöjä. Lisäksi orkesteritoiminnan pääasiallisten rahoittajien, kuntien, heikentyvä taloustilanne on asettanut omat uhkakuvansa. Loputtomien vaihtoehtojen kulttuurikentällä kilpaillaan ihmisten vapaa-ajasta ja näin sinfoniaorkestereillakin on tarve osoittaa tarpeellisuutensa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää niitä keinoja, joilla suomalaisen orkesteri-instituution edustaja pyrkii pitämään itsensä ja yleisösuhteensa relevanttina 2020-luvun laajalla kulttuurikentällä. Samalla työssä tarkastellaan, mitä orkesterin toimintaan kuuluu ja mitä musiikillisia, hallinnollisia, yhteiskunnallisia ja yleisötyöhön liittyviä haasteita orkesteri mahdollisesti kohtaa. Lisäksi työssä käsitellään sitä, kuinka vakiintunut toimija uudistaa toimintaansa. Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jonka tapauksena toimii Espoon kaupunginorkesteri Tapiola Sinfonietta. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta puolistrukturoidulla teemahaastattelumenetelmällä kerätystä asiantuntijahaastattelusta. Teemahaastattelurunko koostui kuudesta teemasta: toimintaympäristö, taidemusiikin ala, yleisö, markkinointi, kilpailu ja oma toiminta. Aineiston analysointiin käytettiin sisällönanalyysimenetelmää. Menetelmän avulla haastatteluaineistosta ryhmiteltiin kuusi luokkaa: rahoitus, kilpailu ja erottautuminen, taiteelliset sisällöt, muusikoiden hyvinvointi, yleisö ja instituution tulevaisuus. Aineiston perusteella orkesteri voi perustella olemassaoloaan kolmella tavalla: laadulla, yleisöllä ja yleisötyöllä. Laadun käsite läpäisee orkesterin koko toiminnan ja siihen pyritään niin taiteellisissa sisällöissä, vierailijavalinnoissa, markkinoinnissa kuin asiakaspalvelussakin. Mahdollisimman laaja yleisö on selkeä indikaattori orkesterin tarpeellisuudesta etenkin rahoittajien näkökulmasta. Ammattiorkesterin voikin nähdä myös asiakaspalveluinstituutiona, jonka täytyy tuntea oma yleisönsä voidakseen palvella tätä mahdollisimman hyvin ja tarjotakseen mielekästä sisältöä omaa linjaa unohtamatta. Oma selkeä linja ja profiili, jota rakennetaan muun muassa taiteellisilla sisällöillä, auttaa erottautumisessa lukuisten vaihtoehtojen kulttuurikentällä. Saavuttaakseen uutta yleisöä orkestereiden täytyy tuntea myös niitä, jotka eivät käy konserteissa, ja tarjota myös heitä kiinnostavia sisältöjä. Yleisötyö on myös keino hankkia uusia yleisöjä. Samalla se on taiteen hyvinvointidiskurssin valossa keino palvella yhteiskuntaa. Orkestereilla ei ole varaa tuudittautua nykytilanteeseen, vaan niiden tulee tarkkailla toimintaympäristöään ja kehittyä sen mukana. Uudistumistarve koskee myös klassisen musiikin traditiota. Orkesterin uudistuminen edellyttää toiminnan ja organisaation joustavuutta, jota edistää henkilöstön keskeinen positiivinen ilmapiiri. Uusia ideoita omaksutaan todennäköisemmin oman orkesterin ulkopuolelta, nuoren sukupolven muusikkojäsenten tai vierailevien taiteilijoiden kautta. Tulevaisuudessa kuntien talousvaikeudet saattavat johtaa orkestereiden rahoituksen pienenemiseen, minkä johdosta orkesterit saattavat joutua etsimään uusia rahoitusratkaisuja yksityiseltä sektorilta.
-
(2020)Käsittelen tässä tutkimuksessa 1970-80-lukujen vaihteen yhteisöteatteriliikettä Iso-Britanniassa. Keskityn kahteen, ainakin näennäisen, vastakkaiseen näkemykseen siitä, mitä yhteisöteatterin tulisi olla ja mikä on sen ja yhteisön rooli yhteiskunnassa ja kulttuurituotannossa. Konservatiivisempaa näkemystä teatterista ja sen roolista edustaa ohjaaja/käsikirjoittaja Ann Jellicoen (1927-2017) perustama Colway Theatre Trust (CTT). Kokeellisempaa linjaa teatterin tekemisessä taas edustaa Graham Woodruffin johtama Telford Community Arts (TCA). Millainen oli yhteisöteatteriryhmien johtajien ja yhteisön suhde. Millainen oli yhteisön rooli kulttuurin tuottajana? Miksi ja miten tietynlaiset yhteisöt saivat olla mukana kulttuurintuotannossa ja millaiset yksilöt hakeutuivat yhteisöteatteriyhteisöön ja miksi? Teatteriryhmien toimintaan vaikutti The Arts Council of Great Britain, joka jakoi valtion taidebudjetin apurahoina kulttuuritahoille. Arts Councilin päätökset ja Arts Counciliin vaikuttavat Thatverin hallituksen päätökset vaikuttivat siis suoraan myös yhteisöteatteriin rahoituksen muodossa. Erityisen tärkeää on siis myös se, miksi ja millaista yhteisöteatteria oli hyväksyttävää tuottaa valtion asettamien kulttuuripoliittisten linjausten mukaan. Yhteisöteatteriin liittyi paljon poliittista liikehdintää kyseisellä ajanjaksolla niin yhteisöteatterin tekijöiden, kuin taidehallinnon ja Margaret Thatcherin konservatiivihallituksenkin uusien taloudellisten linjausten puolelta. Lisäksi yhteisöteatteriliikkeen sisällä ja sen rahoittajatahojen välillä oli useita risteäviä näkemyksiä siitä, millaista yhteisöteatterin tulisi olla, jotta se palvelisi tavallista kansalaista jakautuneessa maassa. Yhteisöteatterin tekijät eivät arvostaneet thatcherilaista kulttuuripolitiikkaa, joka arvosti tuottavuutta ja menestyvyyttä. Kulttuuripolitiikkaa ei kuitenkaan suoraan uskallettu arvostella, vaan arvostelu kohdistui Arts Council of Great Britainiin, joka rahoitti toimintaa ensin suoraan, ja myöhemmin alueellisten taideneuvostojen kautta. Myös Arts Council kärsi vaihtelevasta kulttuuripolitiikasta, sillä sen rahoitusta leikattiin merkittävästi. Rahoitus vaikutti myös yhteisöteatterin sisältöön ja mahdollisuuksiin tuottaa sitä. Kulttuuripolitiikka keskittyi taiteen tuomiseen yhteisöihin valmiina tuotteena, josta nauttiakseen kansaa tuli valistaa. Yhteisöteatterintekijät haastoivat tämän ajatuksen ja pyrkivät tuottamaan teatteria yhdessä yhteisön kanssa niin, että se puhuttelisi jokaista koulutuksesta riippumatta. Yhteisöteatterin tekijät korostivat teatteriprosessia yhteisön ja yhteiskunnan muuttamisen välineenä. Kumpikaan ryhmä ei tavoitellut toimintaansa mukaan vähemmistöryhmiä ja työttömiä. TCA:n toiminnassa kuitenkin vähemmistöjen kokemukset korostuivat, sillä vähemmistöjen edustajat osallistuivat työpajoihin. CTT:n toiminta taas vahvisti olemassa olevia valtarakenteita, sillä se lähti rakentamaan toimintaansa valtaapitävien hahmojen kautta. Naisten rooli yhteiskunnassa ja historiassa korostui molempien ryhmien näytelmissä, sillä naiset osallistuivat työpajoihin enemmän kuin miehet. CTT:n näytelmät kertoivat yhteisön historiasta ja ne kirjoitettiin yhteistyössä yhteisön jäsenten kanssa. Näytelmät keskittyivät yhteisön juhlistamiseen ja pyrkivät epäpoliittisuuteen. TCA:n näytelmät taas luotiin alusta loppuun saakka työpajoissa, joissa yhteisön jäsenet keskustelivat ja kirjoittivat oman näytelmänsä. Näytelmät keskittyivät usein ajankohtaisiin, henkilökohtaisiin ongelmiin ja haasteisiin ja olivat vahvasti poliittisia.
Now showing items 1-2 of 2