Browsing by Subject "taidekauppa"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2017)Tutkielman aiheena on taidekauppias Ivar Hörhammerin toiminta suomalaisessa taide-elämässä vuosina 1918–1930. Tutkielman tavoitteena on käsityksen saaminen Galerie Hörhammerin taidekauppatoiminnasta tutkimusajankohtana ja erityisesti Ivar Hörhammerin yhteistyöstä suomalaistaiteilijoiden kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia sitä millainen toimija taidekauppias on taiteen kentällä. Tutkimusta ohjaavat seuraavat kysymykset: millaista Ivar Hörhammerin ja taiteilijoiden välinen viestintä oli ja miten Ivar Hörhammer vaikutti taiteilijoiden uraan. Lisäksi kysyn muuttiko Hörhammer taiteen kentän sääntöjä toimiessaan sillä ja millaista taiteellista pääomaa hänellä oli. Ajanjaksoksi on rajattu 1918–1930, koska tuona aikana Hörhammerilla oli kirjeenvaihtoa useampien taiteilijoiden kanssa. Tutkimuksen teoriana on Pierre Bourdieun sosiologinen teoria kulttuurisesta pääomasta ja sosiaalisista kentistä ja metodina kriittinen kontekstualisointi. Tutkielman aineistona on Galerie Hörhammerin arkiston (1912–1959) taiteilijakirjeenvaihto vuosina 1918–1930, jolloin taidekauppias oli kirjeenvaihdossa useiden suomalaistaiteilijoiden kuten Uuno Alangon, Marcus Collinin, Magnus Enckellin, Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen, Eero Järnefeltin, Mikko Oinosen, Juho Rissasen, Helene Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin ja Maria Wiikin kanssa. Lähdeaineistona on lisäksi gallerian vuosina 1918–1930 järjestämistä näyttelyistä esimerkeiksi poimitut Eero Järnefeltin yksityisnäyttelyt vuosina 1918, 1920, 1926 ja 1927, syysnäyttelyt vuosina 1919 ja 1920, Magnus Enckellin yksityisnäyttely vuonna 1918 ja Pekka Halosen yksityisnäyttely vuonna 1927. Mukana on myös Septem-ryhmän yhteisnäyttely vuodelta 1919. Näyttelypoimintani perustana oli Kansallisgallerian kokoelmanhallintaosaston arkiston lehtileikkeiden ja kirjaston näyttelyluetteloiden kokoelma. Tutkimuksen tuloksena on, että Ivar Hörhammer vaikutti taiteilijoiden uraan monin eri tavoin. Hörhammer avusti taiteilijoita rahallisesti, järjesti näyttelyitä, tarjosi asiantuntija-apuna liiketaloudellista osaamista, taideteosten ripustus- ja kehystysapua ja hoiti lehdistö- ym. suhteita. Syysnäyttelyt olivat Hörhammerille tärkeä vuotuinen tapahtuma kun taiteilijat taas arvostivat enemmän yksityisnäyttelyitä. Kirjeenvaihto toimi myös tiedonvälittäjänä, jossa Hörhammer kertoi taiteilijoita näyttelyistä ja taidemarkkinoista ja taiteilijat taas Hörhammeria esimerkiksi työtilanteestaan. Hörhammerin ja taiteilijoiden välinen kirjeenvaihto oli monipuolista ja ystävällistä, ja Hörhammer ystävystyi joidenkin taiteilijoiden kanssa. Hörhammerin järjestämät yksityis- ja yhteisnäyttelyt saivat huomiota lehdissä, kuten Iltalehdessä, Helsingin Sanomissa, Uudessa Päivässä ja Uudessa Suomessa. Ivar Hörhammer uudisti taiteen kenttää panostamalla toiminnassaan kotimaisen taidekokoelman keräämiseen ja keskittymällä vuorovaikutukseen taiteilijoiden kanssa. Hänellä oli taiteellista pääomaa, kuten asema, jossa hän pystyi määrittämään sitä mikä on ”hyvää” taidetta asettamalla tiettyjen taiteilijoiden tiettyjä teoksia esille ja myyntiin. Ivar Hörhammerilla oli taideteosten historian tuntemusta, koska hän oli vuorovaikutuksessa taiteilijoiden kanssa. Hän pystyi näin osallistumaan taideteosten arvottamiseen ja selittämiseen. Galerie Hörhammerin toiminta osoitti omalta osaltaan, että taidekaupalla, erityisesti sen järjestämillä myyntinäyttelyillä, on paikkansa taiteen tunnettuuden ja merkityksen välittämisessä suurelle yleisölle.
-
(2020)Pro gradu -tutkielmani aiheena on roomalaisena poliitikkona ja oikeuspuhujana tunnetun Marcus Tullius Ciceron (106–43 eKr.) ystävälleen Fabius Gallukselle kirjoittama kirje (Ad fam. 7,23). Siitä selviää, että Fabius Gallus oli tehnyt Ciceron nimissä veistoshankintoja, jotka eivät vastanneet tämän toiveita. Kirje siis on epäonnistuneen taidekaupan jälkipuintiin liittyvä viesti. Tutkielmassa pyrin selvittämään kirjeen taustalla olevaa taideteosten ostotapahtumaa ja siihen osallistuneiden henkilöiden rooleja. Tarkastelen itse kirjeen latinankielistä tekstiä ja eräitä muita Ciceron kirjoituksia käyden samalla läpi kirjeeseen, sen henkilöihin ja siihen linkittyviin ilmiöihin liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Keskeinen henkilö kirjeessä on siinä kolme kertaa mainittu Avianius. 1800-luvulta lähtien hänet on totuttu näkemään Avianius Evander -nimisenä vapautettuna orjana, jonka on päätelty harjoittaneen kuvanveistäjän ammattia. Jokunen tutkija on myös innostunut näkemään hänessä hyvinkin merkittävän taiteilijan, jopa kokonaisen taidesuuntauksen johtohahmon. Laajalti vakiintunut tapa nähdä kirjeen Avianius taiteilija Evanderina ja identifioinnin pohjalta tehdyt päätelmät hänen Ateenan ateljeestaan ovat kuitenkin ongelmallisia. Sen perusteella mitä nykyään tiedetään roomalaisista nimikäytännöistä, ei itse asiassa edes ole mahdollista, että orjataustainen Avianius Evander olisi kirjeen Avianius. Jos Cicero olisi tarkoittanut kyseistä henkilöä, olisi hän epäilemättä viitannut tähän pelkän sukunimen Avianius sijaan koko nimellä Avianius Evander tai pelkällä lisänimellä Evander. Se, ettei myyjän tai välittäjän roolissa toiminut Avianius olekaan taiteilija, avaa uusia tapoja tulkita kirjettä. Ciceron puhe Verrestä vastaan sisältää kohdan, jossa huutokaupat näyttäytyvät myyntitapahtumina, joissa innokkaat ostajat huusivat kilpaa haluamiaan taideteoksia. Tutkielmassa pohdin mahdollisuutta, että Fabius Gallus olisi tehnyt hankintoja jostakin tuolloin järjestetystä huutokaupasta. Ajatuksen puolesta puhuvat eräät kirjeen yksityiskohdat, erityisesti hintojen ennalta-arvaamattomuus ja se, ettei Ciceron ilmeisestikään ollut mahdollista perua kauppoja. Roomalaisista huutokaupoista tiedetään myös se, että niissä oli tapana myöntää ostajille jopa vuoden pituisia luottoja, mikä sopisi yhteen sen kanssa, että Cicero kirjeessä aikoi pyytää vuoden verran lisää maksuaikaa. Mitä tulee kysymykseen kirjeen Avianiuksen identiteetistä, ehdotan tutkielmassa, että hän voisi olla Puteolissa asunut liikemies C. Avianius Flaccus, johon Cicero paikoin tuotannossaan viittaa juuri sukunimellä Avianius ilman lisänimeä Flaccus. Ciceron Titius-nimiselle viranhaltijalle lähettämästä kirjeestä selviää Ciceron ja Avianiuksen suhteen vastavuoroisuus: Cicero auttoi suhteillaan Avianiuksen liiketoimia saaden itse joitakin kyseisessä kirjeessä määrittelemättä jääviä vastapalveluksia. Siten Avianius Flaccus olisi luontevaa nähdä Ciceron taidehankintoihin väliaikaisrajoitusta järjestäneenä henkilönä. Mielestäni on myös todennäköisempää, että taideostot tehtiin Ateenan sijaan lähempänä Roomaa, esimerkiksi juuri Puteolissa tai muualla Campaniassa. Muista kirjeen henkilöistä erityisesti Damasippuksen rooli kaupanteossa ei täysin selviä. Hänet on usein tulkittu taidekauppiaaksi, mutta on epäselvää, voidaanko häntä varsinaisesti sellaisena pitää. Horatiuksen kirjoittaman satiirin kautta tiedämme, että hän oli innokas vanhojen veistosten ostaja. Koska hän oli ilmeisesti kiinnostunut ostamaan Cicerolle päätyneet veistokset, voitaneen päätellä, että ne eivät olleet Ciceron ajan aikalaistaidetta vaan vanhoja, tuon ajan antiikkia. Kirjeen Ad fam. 7,23 kohdalla voidaankin siis puhua taiteen jälkimarkkinoista.
Now showing items 1-2 of 2