Browsing by Subject "taidekauppias"

Tutkielman aiheena on taidekauppias Ivar Hörhammerin toiminta suomalaisessa taide-elämässä vuosina 1918–1930. Tutkielman tavoitteena on käsityksen saaminen Galerie Hörhammerin taidekauppatoiminnasta tutkimusajankohtana ja erityisesti Ivar Hörhammerin yhteistyöstä suomalaistaiteilijoiden kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia sitä millainen toimija taidekauppias on taiteen kentällä. Tutkimusta ohjaavat seuraavat kysymykset: millaista Ivar Hörhammerin ja taiteilijoiden välinen viestintä oli ja miten Ivar Hörhammer vaikutti taiteilijoiden uraan. Lisäksi kysyn muuttiko Hörhammer taiteen kentän sääntöjä toimiessaan sillä ja millaista taiteellista pääomaa hänellä oli. Ajanjaksoksi on rajattu 1918–1930, koska tuona aikana Hörhammerilla oli kirjeenvaihtoa useampien taiteilijoiden kanssa. Tutkimuksen teoriana on Pierre Bourdieun sosiologinen teoria kulttuurisesta pääomasta ja sosiaalisista kentistä ja metodina kriittinen kontekstualisointi. Tutkielman aineistona on Galerie Hörhammerin arkiston (1912–1959) taiteilijakirjeenvaihto vuosina 1918–1930, jolloin taidekauppias oli kirjeenvaihdossa useiden suomalaistaiteilijoiden kuten Uuno Alangon, Marcus Collinin, Magnus Enckellin, Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen, Eero Järnefeltin, Mikko Oinosen, Juho Rissasen, Helene Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin ja Maria Wiikin kanssa. Lähdeaineistona on lisäksi gallerian vuosina 1918–1930 järjestämistä näyttelyistä esimerkeiksi poimitut Eero Järnefeltin yksityisnäyttelyt vuosina 1918, 1920, 1926 ja 1927, syysnäyttelyt vuosina 1919 ja 1920, Magnus Enckellin yksityisnäyttely vuonna 1918 ja Pekka Halosen yksityisnäyttely vuonna 1927. Mukana on myös Septem-ryhmän yhteisnäyttely vuodelta 1919. Näyttelypoimintani perustana oli Kansallisgallerian kokoelmanhallintaosaston arkiston lehtileikkeiden ja kirjaston näyttelyluetteloiden kokoelma. Tutkimuksen tuloksena on, että Ivar Hörhammer vaikutti taiteilijoiden uraan monin eri tavoin. Hörhammer avusti taiteilijoita rahallisesti, järjesti näyttelyitä, tarjosi asiantuntija-apuna liiketaloudellista osaamista, taideteosten ripustus- ja kehystysapua ja hoiti lehdistö- ym. suhteita. Syysnäyttelyt olivat Hörhammerille tärkeä vuotuinen tapahtuma kun taiteilijat taas arvostivat enemmän yksityisnäyttelyitä. Kirjeenvaihto toimi myös tiedonvälittäjänä, jossa Hörhammer kertoi taiteilijoita näyttelyistä ja taidemarkkinoista ja taiteilijat taas Hörhammeria esimerkiksi työtilanteestaan. Hörhammerin ja taiteilijoiden välinen kirjeenvaihto oli monipuolista ja ystävällistä, ja Hörhammer ystävystyi joidenkin taiteilijoiden kanssa. Hörhammerin järjestämät yksityis- ja yhteisnäyttelyt saivat huomiota lehdissä, kuten Iltalehdessä, Helsingin Sanomissa, Uudessa Päivässä ja Uudessa Suomessa. Ivar Hörhammer uudisti taiteen kenttää panostamalla toiminnassaan kotimaisen taidekokoelman keräämiseen ja keskittymällä vuorovaikutukseen taiteilijoiden kanssa. Hänellä oli taiteellista pääomaa, kuten asema, jossa hän pystyi määrittämään sitä mikä on ”hyvää” taidetta asettamalla tiettyjen taiteilijoiden tiettyjä teoksia esille ja myyntiin. Ivar Hörhammerilla oli taideteosten historian tuntemusta, koska hän oli vuorovaikutuksessa taiteilijoiden kanssa. Hän pystyi näin osallistumaan taideteosten arvottamiseen ja selittämiseen. Galerie Hörhammerin toiminta osoitti omalta osaltaan, että taidekaupalla, erityisesti sen järjestämillä myyntinäyttelyillä, on paikkansa taiteen tunnettuuden ja merkityksen välittämisessä suurelle yleisölle.