Browsing by Subject "taiteenfilosofia"

Käsittelen tutkielmassani suomalaisen nykypuupiirroksen tilallisuuden näkökulmia. Näen tilan käsittelyn ja tilallisuuden yhtenä nykypuupiirrosta läpileikkaavana tekijänä. Tilallisuus ilmenee mielestäni tuoreessa puupiirrostaiteessa sekä teemallisella tasolla että esittämisratkaisuissa. Tarkastelun kohteenanovat kolme suomalaista nykytaiteilijaa -Iina Heiskanen, Jussi Juurinen ja Annu Vertanen- joiden puupiirrostuotantoa analysoin erityisesti tilallisuuden lähtökohdista käsin. Tutkielmassani lähestyn tilaa ja tilallisuutta erityisesti fenomenologisista näkökulmista. Nostan esiin fenomenologien, kuten Maurice Merleau-Pontyn ja Edmund Husserlin, näkemyksiä tilasta ja pyrin rinnastamaan näitä tilallisuuden näkökulmia esimerkkitaiteilijoiden teoksiin. Tutkielmani toimii myös katsauksena suomalaisen puupiirroksen vaiheista 1900-luvun aikana, painottaen erityisesti neljän viimeisen vuosikymmenen ilmiöihin. 1980- ja 1990-lukuja kutsutaan yleisesti grafiikan murroskaudeksi, ja erityisesti taidehistorioitsija Anna Vilkunan aiempaa tutkimusta hyödyntäen erittelen syitä, joiden ansiosta taidegrafiikka tuona ajankohtana irrottautui monista kankeiksi ja rajoittaviksi koetuista käytännöistään ja perusteli uudella tavalla luonteensa ja olemassaolonsa taiteen kentällä. Näitä syitä ovat mm. muutokset taidekoulutuksessa, uudet painokoneet ja materiaalit, jaetut työtilat ja laajenevat taidemarkkinat. Grafiikan murroksen taustalla vaikuttavat myös postmodernismin aikakauden ihanteet ja näkemykset, joita avaan omassa alaluvussaan. Käsittelen taidegrafiikkaa ja puupiirrosta paitsi historiallisella tasolla, myös taiteenfilosofisista lähtökohdista käsin. Pyrin avaamaan painettuun taiteeseen liittyviä erityislaatuisia ontologisia kysymyksiä. Tässä tärkeimpänä lähdemateriaalinani on Päivikki Kallion toimittama teos Siirtämisen ja välittymisen taide, jonka artikkelit avaavat painetun taiteen kysymyksiä useista näkökulmista. Rinnastan painettua taidetta myös valokuvaukseen. Näiden rinnastusten kautta pyrin tarkentamaan ilmiöihin, jotka määrittävät kummankin taiteenlajin erityispiirteitä ja kehityskulkuja. Sivuan tutkielmassani myös yleisemmin taiteen tekemiseen liittyvää filosofiaa. Tässä hyödynnän taiteilija-tutkija Jyrki Siukosen näkemyksiä aiheesta. Taidegrafiikkaa leimaa edelleen sidos käsityöläisyyteen. Usein tämä sidos nähdään negatiivissävytteisenä, taiteenlajin “korkeakulttuurista” arvoa vähentävänä tekijänä. Siukonen kuitenkin näkee arvon juuri taiteen tekemiseen ja nimenomaan käsillä tekemiseen liittyvässä tiedossa, jota hän kuvaa sanallisuutta pakenevaksi kieleksi. Puugrafiikan tekniikoin työskentely on fyysistä, materiaan ja välineisiin vahvasti sidoksissa olevaa tekemistä, ja myös esimerkkitaiteilijani näkevät arvon juuri tässä konkreettisessa materian työstämisessä, joka jättää aina mahdollisuuden sattumille ja muutoksille. Sattuma, muutokset, siirtymät ja kuilut ovatkin termistöä, jotka kuvaavat osuvasti painetun taiteen olemusta. Näihin termeihin liittyviä näkökulmia avaan tutkielmani alkupuolella. Tutkielmani on siis paitsi katsaus vanhan taiteenlajin ja tekniikan lähihistoriaan, myös yritys hahmottaa sen nykyisyyttä tietystä, uudesta, painopisteestä käsin. Samalla se on myös katsaus taidegrafiikan, ja laajemmin määritettynä painetun taiteen, erikoiskysymyksiin ja taiteenfilosofiaan. Mielestäni teoreettinen keskustelu painetun taiteen olemuksesta ja merkityksistä on Suomessa vasta pääsemässä käyntiin, ja omalta osaltaan tämä tutkielma pyrkii esittelemään tähänastisen keskustelun tuloksia ja nostamaan esiin näkökulmia ja kysymyksiä, joiden parissa tutkimusta voidaan jatkaa.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin yhdysvaltalaisen kirjailijan Kathy Ackerin Blood and Guts in High School ja Empire of the Senseless -romaaneja transgressiivisena kirjallisuutena. Käytän teoreettisena taustana ja transgressiivisen kirjallisuuden määritelmänä ranskalaisten teoreetikkojen Georges Bataillen, Roland Barthesin ja Philippe Sollersin kirjoituksia, mutta täydennän niitä analyyttisen filosofian käsitteistöllä. Koska ranskalaiset teoreetikot ovat kirjoittaneet, että transgressio katkaisee kielen viittaussuhdetta todellisuuteen ja kääntää lukijan katsetta romaanin mailman sijaan kieleen, mutta prosessia ei ole määritelty seikkaperäisesti, selkiytän heidän ajatteluaan tunnetuimman kielen viittaussuhteen problematisoijan Ludwig Wittgensteinin ajattelulla. Tutkielmastani selviää, että Ackerin teokset ovat transgressiivista kirjallisuutta ja katkaisevat kielen viittaussuhdetta todellisuuteen, sillä niiden väkivaltaiset ja seksuaaliset elementit ovat niin voimakkaassa ristiriidassa lukijan todellisuuden arvojen kanssa, että ne sokeeraamisen sijaan vieraannuttavat lukijaa romaanin maailmasta ja saavat kiinnittämään huomiota kieleen. Tällaisen vaikutuksen aiheuttavat myös romaanien juonten sisäiset ristiriidat ja epäjohdonmukaisuudet. Ackerin romaaneissa käytetään William S. Burroughsin tunnetuksi tekemää cut up -tekniikkaa. Acker lainaa teoksissaan muita kaunokirjallisia tekstejä mainitsematta, että kyse on lainauksesta. Esimerkiksi Blood and Guts in High Schoolissa päähenkilö lukee Scarlet Letteriä, jonka juonenkäänteet sekoittuvat romaanin mailman juonenkäänteisiin ja päähenkilön kokemuksiin ja Empire of the Senselessin juoni perustuu Neuromancerin ja Adventures of Huckleberry Finnin juoniin. Cut-up-tekniikka korostaa romaanin kertojan asemaa tekstuaalisena rakenteena samastuttavan henkilöhahmon sijaan; väitän tutkielmassani, että kertojan konstruktioluonteen korostuminen saa paitsi lukijan huomion kiinnittymään kieleen, myös tekee siitä romaanin ainoan sisällön. Väitän, että transgressiivisesta romaanista puuttuu romaanin maailma. Totean, että kielen viittaussuhteen katkeamisella ja romaanin maailmattomuudella on poliittinen ja filosofinen päämäärä Ackerin romaaneissa ja transgressiivisissa romaaneissa yleisemminkin. Poliittinen päämäärä on valtaapitävän diskurssin purkaminen ja filosofinen päämäärä klassisen kielikritiikin ongelman ratkaisu: Acker pyrkii luomaan kieltä, joka viittaa todellisuuteen suoraan mielikuvien sijaan. Hän on kehitellyt tätä varten metodin jota kutsuu ruumiin kieliksi. Ruumiin kielet ovat mahdollisimman suorasuikaista ja ruumiillisista toiminnoista kumpuavaa kirjoittamista, joka pyrkii suoraan kommunikaatioon lukijan kanssa. Selitän tutkielmassani, että niille on ominaista sokeeraavuuden, ristiriitojen ja maailman puuttumisen lisäksi lineaarisen aikakäsityksen kumoutuminen romaaneissa. Ruumiin kielten ja transgression tavoitteeksi ja määritelmäksi Ackerilla ja yleisesti muotoutuu tutkielmassani pyrkimys luoda yhdessä lukijan kanssa uusia, normeista vapaita myyttejä uusien kertomusten pohjaksi.