Browsing by Subject "taiteenpsykologia"

Opinnäyte tutkii italialaisen nykytaiteilija Daniele Accossaton (s. 1987) veistossarjan The Box teosten uudelleentulkintoja antiikin veistotaiteesta ja mytologisista aiheista inhimillistettyinä, kuljetuslaatikkoihin kidnapattuina ja sidottuina näyttelyesineinä. Tutkimuksen tavoitteena on valottaa Accossaton käyttämiä muodollisia ja sisällöllisiä ilmaisukeinoja, kuten intertekstuaalisuutta, ja niiden vaikutuksia teosten tulkintaan ja vastaanottoon. Lisäksi tarkoituksena on käsitellä Accossaton teoksia visuaalisena kommentaarina taiteen ja kulttuuriperinnön omimisesta sekä repatriaatiosta. Tutkielmassa käytetty aineisto on Accossaton The Box -veistossarjan kuusi veistosta, ”Box n. 1–6” (2015–2021). Aineiston tutkimisen toteutus perustuu näiden teosten monipuoliselle lähiluvulle hyödyntämällä taiteilijan haastatteluja sekä internet-katalogeja. Teosten laadullisen tutkimuksen avuksi hyödynnän erityisesti semioottista analyysiä, reseptioanalyysiä ja taiteenpsykologiaa selvittääkseni Accossaton taiteen tietoisia ja tiedostamattomia merkityksiä, sillä tutkielmassa teosten vastaanotto ja tulkinnat ovat keskiössä. Tämän vuoksi teosten tarkastelijan eli vastaanottajan rooli on tässä tutkielmassa ensiarvoinen. Nykytaiteen teosten tulkinta ei hakeudu staattiseen, universaaliin vastaukseen teosten merkityksistä, vaan pyrkii avaamaan monitasoisesti eri tietoisia ja tiedostamattomia merkitysten tasoja. Accossaton teoksia voi tulkita poliittisena taiteena, jonka tarkoituksena on herättää osaltaan tarkastelijoissa ristiriitaisia tuntemuksia, osaltaan laajempaa keskustelua taiteen ja kulttuuriperinnön nykytilasta maailmassa. Accossato hyödyntää teoksissaan selkeää, esittävää visuaalista kieltä, joka luo mielleyhtymiä inhimillistetyn, kidnapatun taiteen ja kulttuuriperinnön anastamisen välille. Lisäksi teosten henkilöhahmojen intertekstuaalinen tunnistettavuus lisää teosten vaikuttavuutta ja mielleyhtymiä laajempiin konteksteihin, mikä yhtäältä saa kyseenalaistamaan kulttuuriperinnön kaltoinkohtelun. Accossaton teokset voi mieltää allegorioina anastetulle kulttuuriperinnölle, millä kannustetaan ylläpitämään diskursseja repatriaatiosta.