Browsing by Subject "typografia"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2017)Tässä tutkielmassa käsitellään goottilaisen typografian semioottisen merkityksen muutosta Baltiassa entisen Saksalaisen ritarikunnan alueilla. Tutkimusdokumentteina toimivat maalaukset, kirjojen kansilehdet ja vanhat rahat 1300-luvulta 1900-luvulle. Tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin keskiajan myöhempi tulkinta muodostuu medievalismiksi ja millainen on sen semioottisen merkityksen muutos. Tutkimus alkaa vertailusta kahden kuvataiteellisen teoksen välillä, joista toinen on keskiajalta ja toinen 1800- luvulta. Näiden sisäistä ja ulkoista perspektiiviä verrataan goottilaisen typografian keskiaikaisuuteen, joka muodostuu medievalismiksi maailmankuvan ja ympäristön muuttaessa muotoaan sen ympärillä. Tällöin ulkoisen paradigman muutos vaikuttaa goottilaisen typografian merkitykseen, joka muuttuu medievalismiksi. Toiseksi tutkitaan Liettuan kansallissymboli Vytiksen merkityksen muutosta keskiajalta 1900- luvun alkuun. Tätä verrataan myös goottilaisen typografian merkitykseen Saksaan yhteydessä olevissa maissa. Vytiksen asema muuttuu semioottisesti keskiajan jälkeen symbolisemmaksi ja siitä tulee yhä enemmän Liettuan symboli. Vytiksen merkitys Liettualle on samantapainen mutta vastakkainen kuin goottilaisen typografian merkitys Saksaan yhteydessä olevissa maissa. Vytiksen medievalismi on kuitenkin erilaista. Vytis ei symbolina jää yhtä selkeästi kiinni sisäiseen perspektiiviin ja sen medievalistiseen esittämiseen kuin goottilainen typografia. Vytiksen medievalismi on enemmänkin sidoksissa Puolan ja Liettuan alueella käytettyyn latinalaiseen typografiaan. Medievalismi syntyy maailmankuvan ja systeemin muutoksesta, joka muuttaa objektien semioottista merkitystä, koska maailma niiden ympärillä muuttuu, vaikka objekti ei itse muuttuisikaan. Tämä muutos ja sen tulkinta liittyy myös dokumentteja tulkitsevan henkilön omaan aikaan ja katsantokantaan, sillä subjektiivisesti asioiden alkuperä on juuri siinä hetkessä, kun subjekti tekee huomion asiasta.
-
(2020)Typografiset merkit toimivat poikkeuksellisella abstraktin ja konkreettisen risteysalueella. Ne välittävät aineettomia viestejä, mutta myös sävyttävät niitä omalla olemuksellaan, jolla on historiansa ja sidoksensa fyysiseen todellisuuteen, yhä digitaalisenakin aikana. Huomioillani typografiasta haluan tarjota syvempää ymmärrystä esteettisestä alueesta, joka vaikuttaa nyky-yhteiskunnassa elävien ihmisten arjessa jatkuvasti monina esiintyminä, mutta pääsee harvoin muiden kuin typografien erityisen tarkastelun kohteeksi. Kuten kirjaimia lukemalla voi harjaannuttaa lukutaitoa, voi kirjaintyyppejä lukemalla tehdä saman, Yuriko Saiton käsitettä lainaten, esteettiselle lukutaidolle. Aikamme ja arkemme on paitsi typografian, myös ironian täyteistä. Typografia tarjoaa ironialle erityisiä mahdollisuuksia sanoa yhtä ja tarkoittaa toista. Ironiasta typografiassa ei kuitenkaan löydy juuri tutkimusta. Selvitän länsimaisen typografian ja ironian historiallisia taustoja ja nostan ironian lajeista tarkasteluun retorisen/verbaalisen ironian, romanttisen/rakenteellisen ironian sekä post-ironian. Käsittelen ironiaa Linda Hutcheonin lailla intentionaalisena, myös vastaanottajan luomana ilmiönä. Analysoin mainitsemiani ironioita kolmessa typografisessa tuotoksessa: Ensimmäinen on Helsingin kaupungin vuonna 2020 Twitter-palvelussa lähettämä twiitti, johon on liitetty typografinen kuvitus. Toinen on Harry Salmenniemen kirjoittama ja Markus Pyörälän muotoilema novellikokoelma Uraanilamppu ja muita novelleja (Siltala 2017). Kolmas on sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmähanke Apotin vuonna 2015 julkistama logo. Esitän analyyseissa tulkintoja siitä, miten typografia konkreettisena tekniikkana ja työvälineenä voi vaikuttaa ironiaan: vesittää kuluneesta vitsistä loputkin tai luoda pienin elein kirjalle moniselitteisen identiteetin. Ironia taas voi kalibroida käsitykset kokonaisesta muotoilun lajista uusiksi. Analyyseista palaan Yuriko Saiton arjen estetiikkaan ja sen tavoitteisiin paremmasta maailmasta. Saiton esteettistä lukutaitoa harjaannuttamalla sekä Linda Hutcheonin tapaan ironiaa intentionaalisesti luomalla voi nykyironian näännyttämästä todellisuudesta löytää tien eteenpäin, johdattajana ironinen digitaalisen ylevän kokemus.
-
(2017)Tutkin opinnäytetyössäni sarjakuvakerronnan keinoja Alan Mooren ja Dave Gibbonsin sarjakuvateoksessa Watchmen sekä sen suomenkielisessä käännöksessä Vartijat. Tutkimiani keinoja ovat kuvaan olennaisesti liittyvät sanat (niin kutsutut montaasit, esimerkiksi julisteet, graffitit ja kyltit), typografia (lihavointi, kirjasinkoko ja eri kirjasintyypit) sekä sanan ja kuvan yhteistyön hyödyntäminen kohtausten välisissä siirtymissä ja eri kerrontatasojen yhdistämisessä. Sivuan tutkielmassani myös puhekuplien ja tekstilaatikoiden ulkoasun merkitystä kerronnan kannalta. Tarkoitukseni on selvittää, missä määrin nämä keinot ovat säilyneet käännöksessä. Poimin tutkimustani varten ensin alkuperäisteoksesta kaikki esiintymät, jotka olivat relevantteja tutkimieni kerronnan keinojen kannalta. Tämän jälkeen etsin kyseiset esiintymät käännöksestä ja kontrastoin niitä keskenään. Tutkielmani teoreettinen viitekehys pohjaa rajoitetun kääntämisen käsitteeseen, jonka mukaan sarjakuvien kääntämistä vaikeuttavat erityisesti kuvan ja sanan yhteistyö sekä puhekuplien ja tekstilaatikoiden rajallinen tila. Montaasien kääntämistä analysoidessani käytän hyväkseni Nadine Celottin esittämiä strategioita montaasien kääntämistä koskien. Sivuan tutkielmassani myös kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteitä, lähinnä montaasien kääntämisen ja lihavoinnin suhteen. Tutkimustulosteni perusteella montaasit, jotka ovat erityisen kiinteä osa kuvaa (esimerkiksi graffitit) ja jotka olisi näin ollen pitänyt enemmänkin piirtää kuin kirjoittaa käännökseen, on poikkeuksetta jätetty ennalleen käännöksessä. Pelkistetymmät, tekstuaalisemmat montaasit, jotka ovat tarinan kannalta oleellisia (kuten sanomalehtien otsikot), on puolestaan käännetty lähes aina. Poikkeuksiakin kuitenkin on: toisinaan tärkeiltäkin vaikuttavia montaaseja on jätetty kääntämättä tai poistettu kokonaan. Saman, toistuvan montaasin kääntäminen epäjohdonmukaisesti eri kohdissa ja koodinvaihto yksittäisen montaasin sisällä aiheuttavat lukukokemusta heikentävää epäkoherenssia. Lihavointia on vähennetty huomattavasti käännöksessä yhdysvaltalaisten ja suomalaisten sarjakuvien eroavien konventioiden vuoksi. Kirjasinkoon suhteen käännöksessä on lähes aina säilytetty normaalia suurempi koko sen toimiessa erityisenä tehokeinona, mutta tavallista pienempi fontti on säilytetty käännöksessä vain harvoin. Watchmenissa käytetyt erilaiset kirjasintyypit ja puhekuplat ovat puolestaan säilyneet käännöksessä alkuperäisen kaltaisina yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Kuvan ja sanan väliset viittaukset kohtauksenvaihdoissa ja eri kerrontatasojen yhdistämisessä ovat säilyneet suurimmaksi osaksi kuvan ja sanan asettamista rajoituksista huolimatta, mutta jotkin viittaukset ja sanaleikit ovat kadonneet käännöksessä, joko tahallisesti tai tarkoituksettomasti.
-
(2017)Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen yhdysvaltalaisen kirjailijan Mark Z. Danielewskin romaania House of Leaves ja sen visuaalisuutta, multimodaalisuutta ja materiaalisuutta. Olen rajannut tarkasteluni koskemaan romaanin kirjaintyyppejä, taittoa, tekstissä esiintyviä värejä sekä labyrinttiteemaa, joka niveltyy sekä visuaalisuuteen että materiaalisuuteen. Selvitän työssäni minkälaisia visuaalisia ja materiaalisia keinoja romaanissa House of Leaves käytetään ja miten, eli millä tavoin niitä hyödynnetään. Lisäksi tuon ilmi, miksi näin tehdään, eli mihin keinot pyrkivät. Lähtöoletuksenani on, että kirjallisuus on muutakin kuin vain kielen välittämistä kirjainmerkein lukijalle. Oletan kirjallisuuden olevan laajemmin kokemuksen välittämistä, jossa pelkkä kielen ja tarinan representoiminen ei ole riittävää, vaan toisinaan hyödynnetään merkkien muita, kuten visuaalisia, ominaisuuksia. Samalla korostuu visuaalisten valintojen tärkeys: kirja on kokonaisuus ja esine, jossa visuaaliset elementit voivat vaikuttaa tahattomasti tai ne voidaan tarkoituksellisesti valjastaa merkitysten välittämisen välineiksi. Danielewskin romaanissa visuaalisuus ja merkit ovat siis muutakin kuin vain puhtaasti kielen välittämiseen tarkoitettuja välineitä. Romaanissa House of Leaves visuaaliset piirteet toimivat tekstin kanssa symbioottisessa suhteessa toisiaan täydentäen: runsas visuaalisen ja multimodaalisen materiaalin hyödyntäminen saa tekstin merkityksen narratiivisena elementtinä vähenemään ja kuvan puolestaan kasvamaan. Kirjaintyyppien vaihtelu, lukunopeutta säätelevä ja lukuprosessia vaikeuttava taitto sekä värit, jotka linkittävät romaanin niin internetin maailmaan, muihin teoksiin ja Minotauros-myyttiin korostavat lukukokemuksen fragmentaarisuutta sekä labyrinttimäisyyttä ja pelkoa eksyä tarinaan ja kirjan sivuille. Visuaalisuuden kautta rakentuva voimakas immersio kannustaa lukijaa osallistumaan. Immersion luomisessa on keskeistä lukemisen vaikeus, jonka romaanin visuaaliset ominaisuudet synnyttävät. Romaanin rakenteen synkroninen verkkomaisuus ja lukijan diakroninen eteneminen romaanin labyrintissä aiheuttavat epäsuhdan, joka aktualisoituu samastumisena romaanin hahmoihin. Danielewskin romaani pyrkii osallistamaan lukijaa ja pakottamaan lukijan käsittelemään kirjaa, jolloin teoksen olemus artefaktina korostuu. Samalla House of Leavesin lukemisesta tulee fyysinen, aktiivinen teko, joka mahdollistaa niin lukijan asettumisen paitsi hahmoksi romaanin sisälle myös nousemisen kirjailijaksi kirjailijan rinnalle. Multimodaalisuus on romaanin visuaalisten piirteiden yhteinen nimittäjä. Yhdistäessään multimodaaliset ominaisuudet paperiseen ”käyttöliittymään”, House of Leaves pyrkii kiinnittämään huomiota materiaalisuuteensa. Perinteisen kirjan mediasta huolimatta Danielewskin romaani on jatkuvassa muutoksen ja liikkeen tilassa. Romaani pyrkii dialogiin, interaktiiviseen suhteeseen lukijan kanssa ja pyrkii lukijan avulla laajentamaan kaikkialle ympärilleen viittaavaa verkostoaan. Keskustelemalla modernien viestintätapojen kanssa romaani tuo esille paperisen kirjan potentiaalin, mutta samalla House of Leavesin voidaan nähdä myös uudistavan perinteistä romaania: vaikka paperin materiaali on luonteeltaan pysyvää, digiaikaan pyrkiminen on silti mahdollista.
-
(2016)Romaanin kannet ja nykyään yhä useammin kansipaperit sekä niiden liepeet ovat tärkeä osa kirjamarkkinointia. Kansilla luodaan ensivaikutelma romaanista ja ohjataan lukijan odotuksia niin sen genrestä, tyylistä kuin aiheista. Tutkielma tarkastelee vuoden 2014 esikoisromaanien kansia ja niiden mahdollisia kansipapereita. Kansista tutkitaan mainoksen tunnusmerkkejä ja toisaalta sitä, millaisen kuvan kannet luovat mainostamastaan tuotteesta. Esikoiskirjailijat ovat kustantamoille uusia panostuksen kohteita: kirjayleisölle tuntemattoman uuden kirjailijan markkinoinnissa kansillakin on olennainen tehtävä. Tarkastelun pohjana on ranskalaisen Gérard Genetten käsitteistö kansitekstien anatomiasta. Toisaalta mainosmaisia tekstiosuuksia tarkastellaan Pauli Saukkosen luoman tekstilajikäsityksen avulla. Erilaisten kielenainesten hierarkkiset yhdistelmät muodostavat eri tekstilajeja: Saukkosen mukaan mainokset ovat arvottavia, ohjailevia, kuvailevia, konkretisoivia, staattisia ja tiivistäviä. Genetten käsite parateksti merkitsee tekstiä, joka on läheisessä yhteydessä kaunokirjalliseen tekstiin. Genetten käsitteistön tuella tutkielmassa hahmotellaan nykypäivän kansitekstien rakennetta. Kansitekstien osia ovat lainaus romaanista, juoni- tai henkilökuvaus, kustantajan kirjallisuuskritiikkiä muistuttava arvio romaanista sekä kirjailijan esittely. Myös visuaaliset piirteet voivat sisältää paratekstuaalisia ominaisuuksia, eli vaikuttaa teoksen vastaanottoon ja mielikuviin siitä. Käytetty typografinen ilme sisältää omia merkityksiään ja esimerkiksi konnotaatioita tiettyihin genreihin. Siksi kansitekstien ohella tutkielmassa tarkastellaan myös kansien visuaalista ilmettä ja kansitypografiaa. Kannen ilme ja kirjan nimen kirjasintyyppivalinnat vastaavat useimmiten romaanin genreä ja kirjoitustyyliä. Kansitekstit ovat monessa mielessä kaavamaisia: kannet sisältävät useimmat eri tekstikategorioista ja eri tekstit erotellaan toisistaan joko typografisin keinoin tai sijoittamalla ne eri kansille, eli esimerkiksi kansipaperin liepeisiin. Tekstien sijoittelussa kokeilut suuntautuvat erityisesti takakannen pelkistämiseen: monissa romaaneissa liepeisiin sijoitetaan kaikkein informatiivisimmat osiot. Toisaalta informaation tarjoaminen ei ole kansitekstien tärkein tehtävä, vaan lukijoiden houkuttelu muilla tavoin. Kansien tekstikategoriat täyttävät kukin hieman eri tehtäviä: juonikuvaukset konkretisoivat romaania ja sen maailmaa, esittelevät teoksen hahmoja, tapahtumia tai paikkoja. Osuudet, joissa kustantaja arvioi teosta tai tekee toteamuksia sen olemuksesta, ovat usein yleistäviä ja abstrakteja. On tyypillistä, että tässä arvioivassa osuudessa teoksen tematiikka yhdistetään myös universaaleihin ihmiselämän kysymyksiin, oli romaanin aihe kuinka arkipäiväinen tahansa. Romaanin mainos muodostuu sekä visuaalisista aspekteista että eri tehtäviä toteuttavista tekstiosuuksista. Olennainen osa kirjan markkinointia on nykyään myös kirjailija: hänet esitellään kansissa useimmiten kuvan kera.
-
(2018)Tutkielmassa tarkastellaan sidoksia, joilla kääntäminen ja typografia liittyvät toisiinsa. Tavoitteena on vahvistaa kääntäjien tietoisuutta typografisten valintojen merkityksestä ja selvittää nykykääntäjien typografista kompetenssia ja mahdollista koulutustarvetta. Kääntäjä tarvitsee typografiaa vahvistaakseen asiantuntijuuttaan viestinnässä ja tekstintuotannossa. Julkaisun ulkoasun vaikutusta viestin vastaanottamiseen tarkastellaan käännöstieteen, semiotiikan, typografian ja kulttuurisen tekstintutkimuksen näkökulmasta. Erikseen paneudutaan typografian merkitykseen sarjakuvan kääntämisessä. Käännöstieteellinen tarkastelu pohjautuu mm. Jürgen F. Schoppin typografiaa ja kääntämistä käsitteleviin teksteihin sekä Klaus Kaindlin tutkimuksiin typografian vaikutuksista sarjakuvan kääntämisessä. Typografian osalta keskeisimpiä lähteitä ovat Markus Itkosen, Sarah Hyndmanin ja Jorma Hinkan kirjoitukset sekä Riitta Brusilan kirjoittamat ja toimittamat tekstit. Typografian varhaisia teoreetikkoja edustavat Beatrice Warde ja Jan Tschichold. Marraskuussa 2017 sain 93 vastausta KAJ:n ja SKTL:n jäsenille tekemääni verkkokyselyyn, joka koski työelämän odotuksia ja kääntäjien typografisia valmiuksia. Kyselyssä oli monivalintatehtäviä, joista osaa oli mahdollista täydentää omin sanoin. Vastauksissa todentuu tekstin sisällön ja ulkoasun jopa symbioottinen suhde, ja tutkimuksesta voi tehdä seuraavat päätelmät: Tulkin työssä typografialla on selvästi vähäisempi rooli kuin useimmilla kääntäjillä, mutta kääntäjän työhön typografia nivoutuu monin tavoin. Kääntäjien työnkuvat ovat moninaisia, mistä johtuen osaamiseen kohdistuu vaihtelevia odotuksia. Typografiasta tullaan tietoisiksi viimeistään silloin, kun työhön liittyy esim. fontti-, merkki-, mahtumis- tai näkyvyysongelmia. Tekniset muutokset tai rajoitteet käyttöympäristössä vaikuttavat luettavuuteen. Eniten typografiaan liittyviä kysymyksiä pohtivat asiatekstinkääntäjät. Tilaongelmia ilmenee varsinkin av-kääntämisessä, lokalisoinnissa, ohjelmisto- ja käyttöliittymäkääntämisessä ja sekä runsaasti kuvitettujen julkaisujen kääntämisessä. Kirjaintyypit kiinnostavat pääosaa kääntäjistä, neljännestä paljon tai erittäin paljon. Vastaajat arvostavat kirjainten selkeyttä, neutraaliksi koettua luonnetta ja hyvää luettavuutta, mutta tarpeet ja mieltymykset vaihtelevat. Yli puolet vastanneista on ollut vastuussa julkaistavan tekstin ulkoasusta, runsas viidennes usein. Neljännes kertoi taittaneensa. Osaamisen taso on kirjava: vain harvoilla on typografista koulutustaustaa. Lähes puolet vastaajista on tehnyt työssään typografisia valintoja julkaistavaksi tarkoitetulle tekstille. Kieliversioita tekeviltä kääntäjiltä odotetaan vähintäänkin typografian hienosäätöä. Käännösmuistiohjelmissa vaikuttaa olevan kehittämisen varaa niin ergonomian kuin käytettävyyden osalta. Käyttämiinsä käännösmuistiohjelmiin tyytymättömiä oli vastaajista 18 prosenttia. Kääntäjät tuntevat typografian kulttuurikohtaisia konventioita, mutta typografisessa kompetenssissa on puutteita. 31 prosenttia vastaajista oli tästä tietoinen ja haluaisi parantaa osaamistaan. 33 prosenttia ei kuitenkaan kaivannut typografiaan liittyvää koulutusta ja 35 prosenttia ei osannut sanoa.
Now showing items 1-6 of 6