Browsing by Subject "tyylipiirteet"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2018)Jokaisella, joka laatii tekstejä, on oma kirjoitustyylinsä, eivätkä kääntäjät ole poikkeus. Vaikka kääntäjän tyyliin ei yleensä kiinnitetä paljon huomiota käännöstieteessä, aihetta koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että saman henkilön kääntämissä teksteissä on havaittavissa yhteneväisiä tyylipiirteitä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on jatkaa kääntäjän tyylin tutkimusta käyttämällä uutta menetelmää, jossa käännöksiä verrataan kääntäjän itse laatimaan alun perin kohdekieliseen tekstiin. Aineistoon kuuluu Tuomas Nevanlinnan romaani Antero joutuu luontoon (2004) sekä Nevanlinnan suomennokset kolmesta teoksesta: Michael Bondin Olga da Polga (The Tales of Olga da Polga, 1971), Russell Brandin Hamelnin pillipiipari (The Pied Piper of Hamelin, 2014), sekä Neil Gaimanin Onneksi oli maitoa (Fortunately, The Milk, 2014). Yleinen näkemys kääntäjän tyylistä tuntuu käännöstieteessä olevan se, että kääntäjän pitäisi enemmän mukautua lähdetekstin kirjoittajan tyyliin kuin tuoda omaa tyyliään esille. Erityisesti kaunokirjallisten tekstien kohdalla on kumminkin tapauksia, joissa kääntäjä pääsee käyttämään luovempia ja vapaampia käännösmenetelmiä tuoden siten esille omaa tyyliään. Baker (2000), Saldanha (2005) ja Pekkanen (2010) ovat tutkineet kääntäjän tyyliä juurikin kaunokirjallisissa teoksissa käyttäen apunaan vertailevia tutkimusmenetelmiä. He ovat päättyneet tutkimuksissaan samankaltaisiin tuloksiin; saman henkilön laatimista käännöksistä on löydettävissä juuri kyseiselle kääntäjälle ominaisia tyylipiirteitä, joita ei voi selittää lähdetekstin tyylillä tai kohdekielen normeilla. Samoin kuin edellä mainituissa tutkimuksissa, myös tässä tutkimuksessa on käytetty vertailevaa menetelmää, jossa käännettyjä tekstejä verrataan paitsi toisiinsa ja lähdeteksteihin, myös kääntäjän itse laatimaan kohdekieliseen tekstiin. Tutkittavat tyylipiirteet ovat seuraavat: allitteraatio, puhumista ilmaisevat verbit ja henkilöhahmoon viittaavat kolmannen persoonan pronominit. Kyseisten piirteiden esiintyvyyksiä sekä romaanissa että suomennoksissa verrataan toisiinsa. Tutkimuksesta käy ilmi, että aineistossa on havaittavissa sellaisia piirteitä, jotka vaikuttavat osalta Nevanlinnan omaa tyyliä. Varsinkin allitteraatioiden käyttö nousee esille; jokaisessa teoksessa on käytetty allitteraatioita tavalla, joka ei jäljittele alkutekstien tyyliä, ja jolla on havaittavissa oleva funktio. Pronomineja Nevanlinna käyttää sekä suomennoksissaan että omassa teoksessaan johdonmukaisesti; kerronnassa käytetyt pronominit ovat yleiskielen mukaisia, puhekieltä esiintyy välillä dialogissa sekä yhden teoksen minäkerronnassa. Puhumista ilmaisevia verbejä Nevanlinna taas ei käytä suomennoksissaan yhtä monipuolisesti kuin omassa teoksessaan, joten tämän piirteen kohdalla kääntäjän tyyli ei tule selkeästi esille.
-
(2016)Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kirosanojen kääntämistä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kirosanojen karkeus ja semanttinen sisältö muuttuvat käännöksissä. Tämä tehdään vertailemalla kirosanoja ja niiden piirteitä Håkan Nesserin kirjassa Fallet G (2003, 499 s.), sen suomennoksessa Tapaus G – murha menneisyydestä (2009, 495 s., kääntänyt Saara Villa) sekä englanninkielisessä käännöksessä The G File (2014, 602 s., kääntänyt Laurie Thompson). Tutkielman hypoteesi on, että kirosanojen karkeus lievenee käännöksissä, ja se perustuu Gideon Touryn lisääntyvän standardisaation lakiin (1995), jonka mukaan käännöksillä on taipumus olla yksinkertaisempia ja tyyliltään lähtötekstiä standardinmukaisempia. Kirosanojen määrittelyyn on käytetty mm. Ljungin, Anderssonin, Stroh-Wollinin sekä Lindströmin tutkimuksia. Tutkielman metodi on semanttis-pragmaattinen. Tutkielma on pääasiassa kvalitatiivinen, mutta se sisältää myös kvantitatiivisia piirteitä. Menetelmä sisältää semanttisen komponenttianalyysin tutkittavan aineiston kirosanoista sekä pragmaattisen analyysin, joka on kontekstualisoitu katsaus hieman pidempiin tekstiotteisiin, joissa kirosanoja esiintyy. Komponenttianalyysin tarkoituksena on tarkastella lähemmin, millaisia piirteitä kirosanoilla on niin alkuperäisteoksessa kuin käännöksissä sekä vertailla näitä tuloksia keskenään. Pragmaattisen analyysin tarkoitus on havainnollistaa, millaisissa asiayhteyksissä kirosanojen semanttinen sisältö tai tyylivivahde muuttuu tai säilyy. Kvantitatiivisen osuuden tarkoituksena on selvittää, missä määrin kirosanoja häviää tai lisääntyy sekä lievenee tai voimistuu käännöksissä. Analyysissä tarkastellaan tapauksia, joissa kirosanat on käännetty lievempinä kuin alkuperäisteoksissa tai jätetty kokonaan kääntämättä. Lisäksi tarkastellaan tapauksia, joissa kääntäjä on lisännyt kirosanoja käännökseen. Komponenttianalyysiä varten kirosanoille on haettu merkityskomponentteja sanakirjamääritelmien avulla. Analyysissä on 17 merkityskomponenttia, joilla kuvataan kirosanan semanttisia piirteitä, teemaa ja merkitystä sekä kolme tyylikomponenttia, jotka kuvaavat kirosanan karkeutta: lievä, keskikarkea ja karkea. Analyysissä käy ilmi, että teoksen suomennoksessa on 25 kirosanaa vähemmän ja englanninkielisessä käännöksessä 42 kirosanaa vähemmän kuin alkuperäisteoksessa, jossa on 466 kirosanaesiintymää. Tulokset osoittavat, että alkuperäisteoksen ja käännösten kirosanojen teemat ja voimakkuusasteet eroavat toisistaan. Ruotsinkielisessä materiaalissa keskikarkeita kirosanoja on 86 %, mutta esimerkiksi suomenkielisessä materiaalissa näitä on 47 %. Toisaalta käännöksissä on alkuperäisteosta enemmän karkeita kirosanoja. Lisäksi englanninkielisessä teoksessa on eniten erilaisia kirosanoja. Tutkimusta voitaisiin syventää tekemällä ensin kokonaisvaltaisempi analyysi kirosanan määritelmästä sekä yksittäisten kirosanojen sisällöistä. Karkeusasteiden, eli tyylikomponenttien antamiseen vaadittaisiin syvällisempää kirosanatutkimusta.
Now showing items 1-2 of 2