Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "uhanalaiset kielet"

Sort by: Order: Results:

  • Koskinen, Jani (2018)
    Käsittelen tutkimuksessa kielen ja murttiin rajanvettuu koskovvoo kysymystä ja tämän rajanveun vaikutosta uhanalasen kieljmuuvon maholissuutteen säillyy elinvoimasena. Osotan usseihen erj kielliin tutkimuskirjalissuutta verttailemala, jotta viimmo vuosjkymmeninä on ylleistynä ilimijö, jonka myötä aijemmin valtijolissiin valtakielliin murtteina pietyitä kieljmuotoloita on alettu tunnustoo ihtenäisiks kieliks ja monen vielä tunnustosta vaila olovannii kieljmuuvon puhujayhteisössä essiinttyy luajahkuu aktivismii tunnustoksen suamiseks. Tätä voijaan pittee ylleismualimalisena tahe ainnai -eurrooppalaisena kehitössuntana, ja ilimijö on tuttu niin ikkään suomen lähsukukielistä, kuten karjalan kielen, meän kielen, kainun (kveenin) kielen ja võron (eteläviron) kielen aseman kehitös osottaa. Pyrin antammaan ylleiskuvan siitä, mimmonen rosessi ”murttiista kieleks” on. Yks keskeisimistä juohtopiätöksistänj on, jotta kielelisen monjmuotossuuven suojelun näkökulumasta kieljmuuvon uhanalassuutta pitäs pittee yhtenä perusteena miäritelä kieljmuoto murttiin sijjaan kieleks, jos tämmönen miärittely maholistaa yhteiskunnan institutijonaalisen tuven kieljmuuvon voimmauttamisrosessilen. Nostan tutkimuksessa essiin niin ikkään kysymyksen siitä, pitäskö tällä hetkelä suomen kielen murtteina pietyitä kieljmuotoloita pittee uhanalasina. Tarkastelen murtteihen muutosta aihheesta olemassaolovan aikasemman tutkimuksen valossa, ja tarkastelunj perusteela vaikuttaa selevältä, jotta suomen murtteissa on käynässä jo pitkälen ehtinä kehitöskuluku, jonka myötä perintteiset murttiit mänettäät suuriman osan vanahosta iäne- ja muoto-opilisista piirtteistään suhteelisen pienessä ajassa. Näin murttiit surkastuut kieljmuotoloiks, jotka ovat hyvin lähelä ns. ylleispuhekieltä, ja niihen jiäp perintteisistä, huohmattavasti enemmän ylleiskielestä eronneista murtteista korkkeinttaan muitammii harvoja piirtteitä rippeinä antammaan hieman paikalisvärrii puhekielleen. Oun kirjuttana tutkimuksen kokonaissuuvessaan Pohjos-Karjalan muakunnan eteläosassa huastetula savolaismurtteihen alassuutteen laskettavala kieljmuuvola. Jatkan näin saman kieljmuuvon käyttämistä, jolla oun aijemmin kirjuttana suomalais-ukrilaisen kielentutkimuksen oppiainneessa kantitaatintutkiilman. Pien oman tutkimusettiikkanj kannalta välttämättömänä käyttee tutkimuksen kielenä uhanalasta kieljmuottuu, sillä uattelen, jotta kielentutkijoila on morraalinen velevolissuus osalistuu tutkimmiisa uhanalassiin kieljmuotoloihen yhteiskunnalisen aseman vakkiinuttamisseen ja näihen kieljmuotoloihen käyttöalan luajentamisseen. Pien ihestäänselevänä osana tätä rosessii sitä, jotta uhanalaset kieljmuuvot nostettaan pelekästä tutkimuksen kohtiin asemasta kieljmuotoloiks, joita voijaan käyttee kokonaissiin tutkimuksiin matriisikielinä.
  • Virtanen, Tiina (2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan ja vertaillaan kahden vähemmistökielenä puhutun kelttikielen ‒ iirin ja kymrin ‒ elvytysprosessia Irlannin tasavallassa ja Walesissa. Molemmat kielet ovat olleet enemmistön puhumia kieliä omalla maantieteellisellä alueellaan, mutta ovat marginalisoituneet vuosisatojen saatossa englannin kielen valta-aseman seurauksena. Samankaltaisesta menneisyydestä huolimatta kielistä puhutaan hyvin eri tavalla sekä tutkimuskirjallisuudessa että julkisessa keskustelussa. Iirin tilannetta pidetään yleisesti esimerkkinä epäonnistuneesta kielipolitiikasta ja kielenelvytyksestä, kun taas kymristä puhutaan usein esimerkkinä uhanalaisen kielen onnistuneesta säilyttämisestä. Nämä näkemykset ovat tämän vertailevan tutkielman lähtökohtana, sillä sen perimmäisenä tarkoituksena on selvittää, mistä tämä ero johtuu. Tutkielma kuuluu kielen sosiologian alaan ja menetelmän osalta tutkimus on kirjallisuuskatsaus. Teoriaosassa esitellään keskeisiä uhanalaisiin kieliin, niiden elvytykseen sekä kielipolitiikkaan liittyviä käsitteitä. Tutkimuskirjallisuuteen kuuluu useita kielten historiaa ja niiden aseman kehitystä käsitteleviä teoksia ja tutkimusartikkeleja sekä maiden virallisia kielipoliittisia asiakirjoja. Tutkielmassa tarkastellaan ja vertaillaan siis kielten aseman kehitystä menneisyydessä kielen eri käyttöalueilla sekä luodaan yleiskatsaus kielten tämänhetkiseen tilaan. Tässä sovelletaan Unescon uhanalaisiin kieliin keskittyneen työryhmän kehittämää kielten elinvoimaisuuden arvioimiseen tarkoitettua viitekehystä. Englannin asemaa vahvistavien kielilakien lisäksi useat yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten teollistuminen ja kaupungistuminen ovat menneisyydessä vaikuttaneet kielten marginalisoitumiseen ja toisaalta jotkin ilmiöt, kuten kymrin kielen käyttö uskonnollisissa yhteyksissä, ovat edesauttaneet kielten säilymistä. Varsinaisena poliittisena teemana kielenelvytys kehittyi hieman eri tavalla Irlannissa ja Walesissa. Iiri julistettiin heti valtion itsenäistyessä viralliseksi kansalliskieleksi ja itsenäistymisestä lähtien harjoitettu niin sanottu ylhäältä alas suuntautuva kielenelvytys on todennäköisesti vaikuttanut kielen elvytyksen onnistumiseen negatiivisesti. Kymrin kielen elvytys ja kielen puhujien kielellisistä oikeuksista taisteleminen olivat 1900-luvun loppuun asti pitkälti kieliaktivistien vastuulla. Walesissa kielen elvytys prosessina on siis suuntautunut alhaalta ylös toisin kuin Irlannissa. Nämä seikat osittain selittävät, miksi kielistä puhutaan niin eri tavalla. Kampanjoidessaan kielen puolesta ruohonjuuritason toimijat pitävät huolen siitä, että kieli pysyy puheenaiheena yhteiskunnallisessa keskustelussa, minkä myötä yleinen tietoisuus kielestä ja sen merkityksestä kasvaa ja kiinnostus sitä kohtaan lisääntyy. Nykyisin molemmat kielet on maiden lainsäädännössä määritelty virallisiksi kansalliskieliksi ja maiden kielipolitiikka tähtää ennen kaikkea kielten puhujamäärien kasvattamiseen ja yhteiskunnan kaksikielistymiseen.
  • Santalahti, Saana (2018)
    Käsittelen työssäni Japanin Okinawa-prefektuurista kotoisin olevien nuorten ihmisten kieliasenteita. Okinawalla puhutaan viittä kuudesta uhanalaisesta Ryūkyū-kielestä. Kiinnostus näitä kieliä ja niiden elvyttämistä kohtaan on kasvanut kuluneen kymmenen vuoden aikana, mutta niitä käyttävät pääasiallisesti enää vanhemmat ihmiset. Selkeä enemmistö nuorista okinawalaisista on yksikielisiä japanin puhujia. Olen työtäni varten suunnitellut ja toteuttanut laadullisen haastattelututkimuksen Okinawalla v. 2016. Haastatteluihin osallistui kolmetoista 21–30-vuotiasta henkilöä. Tämän lisäksi olen koonnut työhöni muiden viimeaikaisten tutkimusten tuloksia aiheesta. Tarkastelen työssäni haastatteluaineistoani kielen elvytyksen näkökulmasta, keskittyen myös aiheisiin, joita muissa tutkimuksissa ei ole tarkasteltu. Esitän myös arvion siitä, ovatko omassa aineistossani esiintyvät asenteet sekä muissa tutkimuksissa raportoidut asenteet suotuisia Ryūkyū-kielten elvytykselle. Esittelen työssäni myös Ryūkyū-kielten nykytilannetta ja sen taustaa, sekä käyn läpi viime aikaisia kielen elvytykseen liittyviä hankkeita ja muuta toimintaa. Haastatteluaineistossani esiin nousseet asenteet olivat pääsääntöisesti positiivisia. Ryūkyū-kielet koettiin tärkeänä osana paikallista kulttuuria, ja niihin yhdistettiin myös henkilökohtaisia näkemyksiä esimerkiksi yhtenä paikallisen identiteetin rakentajana. Kielten toivottiin säilyvän myös tulevaisuudessa. Kielten käyttömahdollisuudet nähtiin kuitenkin rajallisina, eikä kielten osaamisen ajateltu juurikaan johtavan esimerkiksi sosioekonomiseen hyötyyn. Moni osallistuja kertoi olevansa kiinnostunut kielten opiskelusta, mutta jotkut myös tiedostivat, etteivät ole käytännössä riittävän motivoituneita. Ryūkyū-kielten uhanalaisuus tunnettiin ilmiönä, ja myös kielen elvytykseen liittyvät toimet olivat monelle tuttuja yleisellä tasolla. Kielten opettamista kouluissa pidettiin tärkeimpänä askeleena kohti niiden onnistunutta ylläpitoa. Myös muissa tutkimuksissa nousi esiin vahva tunneside Ryūkyū-kieliin, sekä toive siitä, että näitä kieliä olisi mahdollista käyttää jatkossakin. Kaiken kaikkiaan vaikuttaisi siltä, että nuorten asenteet periaatteessa tukevat elvytystoimia, jotka korostavat kielten symbolista merkitystä okinawalaisille, ja/tai painottavat kielten käyttömahdollisuuksien laajentamisen tärkeyttä. Myös kielten opettaminen lapsille kouluissa oli laajalti toivottua. On kuitenkin epäselvää, miten moni olisi käytännössä valmis itse opiskelemaan kieliä.