Browsing by Subject "ulaani"

Tutkielmassa käsittelen toverisortoa ja sen ilmenemismuotoja Lappeenrannan Ratsuväkiprikaatissa vuosina 1921-1939. Toverisorto eli pennalismi on vertaisten simputusta ja kiusaamista, jota ratsuväessä suorittivat vanhimman saapumiserän varusmiehet, ulaanit nuorinta ikäluokkaa, alokkaita kohtaan. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaista pennalismia Ratsuväkiprikaatin kahdessa rykmentissä, Uudenmaan rakuunarykmentissä ja Hämeen ratsurykmentissä esiintyi. Lisäksi selvitän millainen yhteisö Ratsuväkiprikaati oli ulaanien ja alokkaiden suhteiden ja toverisorron muotojen perusteella. Tutkimusaineistona käytän Ratsuväkiprikaatissa palvelleiden miesten muistelmia omasta palvelusajastaan. Tuon toverisortoon liittyvät tapaukset esille kronologisesti alkaen alokkaiden palvelukseen astumisesta ulaanien kotiutumiseen saakka ja käytän paljon muistelijoiden suoria lainauksia pennalismista. Muistitietoaineiston lisäksi käytän tutkielmassani aineistona Uudenmaan rakuunarykmentin ja Hämeen ratsurykmentin varusmiesten laulu- ja muistovihkoja, joihin he piirsivät ja kirjoittivat muistojaan palvelusajastaan. Niissä esiintyy paljon myös pennalismiin viittaavia piirroksia ja runoja. Muistovihkot tukevat Ratsuväkiprikaatin miesten muistelmien kuvauksia toverisorrosta. Tutkimuksessani selvisi, että Uudenmaan rakuunarykmentissä ja Hämeen ratsurykmentissä toteutettiin ulaanien toimesta hyvin monimuotoista ja kovaa fyysistä sekä henkistä toverisortoa alokkaita kohtaan. Pennalismi ilmeni heti palvelukseen astuttaessa erilaisena ivaamisena ja huuteluna. Ulaanit pyrkivät kosketuksiin alokkaiden kanssa tavoitteenaan tehdä pennalismin avulla koko palvelusajan kestävä ero vanhimman ja nuorimman saapumiserän välille. Nuorimman saapumiserän sotilaat eivät päässeet sotilasvalan jälkeen tasavertaisiksi varusmiehiksi vanhimman ikäluokan kanssa, vaan toverisorto jatkui. Ulaanit ottivat nuorimman ikäluokan varusmiehiä palvelijoikseen, kävivät iltalomilta palattuaan heidän tuvissaan riehumassa sekä kiusasivat nuoria miehiä hevostalleilla tallivartiossa. Ulaanien ja alokkaiden välisten pennalististen suhteiden perusteella voidaan päätellä, että Ratsuväkiprikaatissa vallitsi saapumiserien sisäinen, epävirallinen arvojärjestelmä. Siinä vuoden palvellut ulaani oli miehistön hierarkian huipulla, kun taas ensimmäistä kolmea kuukautta palveleva alokas oli tässä arvojärjestelmässä kaikkein alhaisimmalla tasolla. Arvojärjestelmä perustui palvelusajan pituuteen, joka ratsuväessä erikoisaselajina oli 15 kuukautta, ei Puolustusvoimien yleiseen arvojärjestelmään, jossa sotilaat ylennetään sotilasarvoissa.