Browsing by Subject "ultraäänitutkimuksen erikoisala"

Ylävatsan ultraäänitutkimus (UÄ-tutkimus) on yksi yleisimmistä lääketieteellisistä diagnostisista kuvantamismenetelmistä. Ylävatsaan kuuluvat maksa, sappirakko, haima, perna ja munuaiset. Elimien lisäksi UÄ-tutkimuksessa tarkastellaan myös sappiteitä, vatsa-aorttaa, mahdollista vatsaontelon nestettä, imusolmukesuurentumia ja muita poikkeavuuksia. Tutkielman tavoitteena on laatia toimiva suomalais-venäläinen diagnostisen ylävatsan UÄ-tutkimuksen sanasto, joka auttaa Suomessa UÄ-tutkimuksen erikoisalan kanssa tekemisissä olevia kääntäjiä ja tulkkeja valmistaututumaan toimeksiantoihin ja suoriutumaan niistä. Tarkoituksena on myös esitellä lääketieteellinen UÄ-tutkimuksen ala käännös- ja tulkkaustieteen erikoisalana ja -kielenä, sillä aiheesta ei ole vielä laadittu sanastotöitä. Tutkielma on aineistopohjainen sanastotyö, jossa etsin suomen kielen käsitteille venäjänkieliset vastineet. Keskeiset käsitteet olen poiminut suomen- ja venäjänkielisistä ylävatsan UÄ-tutkimuksen lausunnoista, joita olen täydentänyt terveyskeskusten verkkosivuilta, oppikirjoista ja tieteellisistä artikkeleista poimituilla käsitteillä. Sanasto on tehty sanastotyön periaatteiden mukaisesti yhteistyössä erikoisalan asiantuntijoiden kanssa. Analyysin teoriapohjana toimivat terminologisen teorian perusteet. Keskeisiä käsitteitä ovat käsitesuhteet, vastineenmuodostus, termien rakennetyypit, kotouttavat ja vieraannuttavat terminmuodostustavat sekä synonymia. Tutkielmassa analysoin käsitteiden suhteita, käsitevastaavuutta, termien rakennetta ja muodostusta, niiden merkityksiä ja käyttöä. Aineiston pohjalta olen laatinut sanaston, joka koostuu 26 käsitteestä ja yhteensä 113 suomen- ja venäjänkielisestä termistä. 26 käsitteestä täydellinen suomen ja venäjän termivastaavuus löytyi 23 käsitteelle. Kolme muuta käsitettä osoittautuivat ongelmallisiksi. Sanaston lähtö- ja kohdekieliset termit olen jaotellut yhdistämättömiin termeihin, yhdyssana- ja sanaliittotermeihin sekä lyhenteisiin. Jaottelu osoitti, että sanaston lähtökielen termeissä on eniten yhdyssanatermejä, kun taas kohdekielisissä termeissä on eniten sanaliittotermejä, jotka sisältävät usein sekä kotoisaa että vierasta ainesta. Lähtö- ja kohdekielen yhdistämättömien termien joukosta löytyi mielenkiintoisia primitiivitermejä. Suurelle osalle termeistä on löytynyt useita synonyymejä. Erikoisala osoittautui mielestäni hedelmälliseksi tutkimuskohteeksi, ja terminologiaa riittäisi useampaankin sanastoon.