Browsing by Subject "uniikkiaines"

Tämän maisterintutkielman keskiössä ovat suomen kielen uniikkiainekset ruututekstityksissä. Uniikkiainekset ovat kielellisiä elementtejä, joille ei löydy monissa muissa kielissä yksiselitteistä vastinetta ja joita lähdekielen ilmaus ei yksiselitteisesti stimuloi käyttämään käännöksessä. Suomen kielen uniikkiaineksia ovat muun muassa useat liitepartikkelit (-kin, -kAAn, -hAn ja -pA) ja tietyt modaalisuutta ilmaisevat verbit (mm. ehtiä, joutua, jaksaa, viitsiä). (Tirkkonen-Condit, 2005) Uniikkiainesten tutkiminen ja siihen liittyvät hypoteesit liittyvät käännösuniversaaleihin eli käännösprosessissa toistuviin ilmiöihin. Käännöstieteissä uniikkiaineksia tutkitaan esimerkiksi korpusaineistoista. Muun muassa Sonja Tirkkonen-Conditin tutkimus (2005) antaa viitteitä siitä, että suomen kielen uniikkiaineksia, esimerkiksi liitepartikkeleita esiintyy vähemmän käännetyssä kuin ei-käännetyssä suomessa. Tutkielman tarkoitus on havainnoida uniikkiaineksia kahden espanjankielisen televisiosarjan suomenkielisissä tekstityksissä ja pohtia, mikä on stimuloinut kääntäjää käyttämään uniikkiaineksia. Lisäksi tutkielmassa perehdytään ruututekstittämiseen käännösympäristönä ja tekstittämiseen liittyviin rajoituksiin ja lainalaisuuksiin, esimerkiksi AV-kääntäjien laatusuosituksiin. Tavoitteena on pohtia ja osoittaa tekstityksistä poimittujen esimerkkien avulla, miten käännösympäristö, tekstitysten rajoitteet ja universaaliteoria vaikuttavat käännöstuotokseen ja erityisesti uniikkiaineksen ilmenemiseen. Teorialuvussa tarkastellaan kääntämisprosessin ja käännösuniversaalien vaikutusta kohdekieliseen tuotokseen. Tutkielmassa käsitellään myös käännöstekstittämistä omana käännösympäristönään ja esitellään alalle laaditut laatusuositukset. Teorialuvun tarkoitus on antaa kuva siitä, mitä kääntämiseen liittyviä universaaleja on, mitä uniikkiaineshypoteesi väittää, mitä kielelle tapahtuu käännettäessä sekä minkälaisia rajoitteita ja sääntöjä on ruututekstittämiselle. Esitellyt teoriat ja käännöstekstityksissä sovellettavat käytännöt sopivat tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi, koska ne vaikuttavat yleisesti käännösprosessiin, tekstitysten ulkoasuun, laatuun ja kääntäjän käyttämiin käännösratkaisuihin. Tutkimusaineistoa analysoidaan kvalitatiivisin menetelmin: selektiivisen esimerkkien taulukoinnin ja havainnoinnin avulla. Lisäksi uniikkiainesta sisältäville tekstitysratkaisuille laaditaan niin kutsutut varjokäännökset eli rinnakkaiskäännökset, joiden avulla uniikkiaineksia voidaan analysoida ja niitä voidaan vertailla keskenään. Samalla voidaan myös hahmotella, kuinka paljon uniikkiaineksia sarjojen jaksoissa esiintyy, sillä uniikkiaineshypoteesin (jonka mukaan uniikkiainekset ovat käännöksissä aliedustettuja) toteutuminen audiovisuaalisessa kääntämisessä saattaa hyvin olla pohtimisen arvoista. Tulokset osoittavat, että uniikkiaineksia (liitepartikkeleita, modaaliverbejä, UtU-verbejä ja partikkeleita) esiintyi monipuolisesti ja melko runsaasti tekstityksissä: 45 kappaletta molemmissa jaksoissa, joiden pituus oli noin 50 minuuttia. Liitepartikkeli -hAn oli yleisin, minkä lisäksi aineistosta nousi esiin myös harvinaisempia tapauksia (mm. partikkelit muka ja kas). Uniikkiaineksia näyttäisi stimuloivan lähdeilmauksen äänensävy, ekstralingvistiset piirteet, subjunktiivi, äänen ja kuvan tulkinta, eksplisiittistyminen sekä kääntäjän kompetenssit. Tutkimustulokset ovat jokseenkin ristiriitaisia, sillä aineiston perusteella ei voida varmasti sanoa, johtuuko uniikkiaineksen käyttö esimerkiksi eksplisiittistymisestä vai tarkoituksellisesta koheesiokytkentöjen lisäyksestä. Osa kääntäjien ratkaisuista osoitti sen, että tekstityksiin oli luotu lisää koheesiota esimerkiksi liitepartikkelien, keskeneräisten lähdeilmausten loppuun kirjoittamisen tai pronominien lisäysten avulla. Tutkimusta tulisi jatkaa yksityiskohtaisemmin ja määrällisin menetelmin, jotta saataisiin lisää varmuutta edellä mainituille havainnoille.