Browsing by Subject "uuden ajan alku"

Tarkastelen Pro gradu-tutkielmassani Englannissa vuosina 1571- 1581 julkaistuja sotataidon ja – teorian oppaita. Tarkastelen tutkielmassani yhteensä kuutta sotateoreettista julkaisua. Tutkin sitä, kuinka paljon tällaista kirjallisuutta ylipäätään kirjoitettiin Englannissa tuohon aikaan. Lisäksi pyrin selvittämään minkälaisia ratkaisuja oppaiden kirjoittajat antavat koskien Englannin sotalaitoksen kehittämiseen liittyen. Pyrin valottamaan myös sitä, millaisia ongelmia he näkivät omanaikansa Englannin sotalaitoksessa ja mistä he arvelivat niiden johtuvan. Oppaiden kirjoittajat tiedostivat kirjojensa lehdillä sen, että Englanti oli jäänyt pahasti jälkeen muista Euroopan maista sotilaallisessa kehityksessä. Tilanne oli korjattava pikaisesti, sillä muuten uhkana olisi Espanjan invaasio. Tutkielmani liittyy kiinteästi keskusteluun Euroopassa uuden ajan alussa tapahtuneen sotilaallisen vallankumouksen vaikutuksista Englannin sotalaitokseen ja lopulta valtion poliittiseen asemaan uskonsotien aikaisessa Euroopassa. Tutkin juuri vuosia 1571-1581 siitä syystä, että yritän löytää uutta näkökulmaa keskusteluun Englannin sotalaitoksen tilasta, sillä mielenkiintoiseksi ajankohdan tekee verrattain pitkä rauhan aika, joka oli alkanut Englannin monarkkien hävittyä läänityksensä Ranskasta 100-vuotisessa sodassa. Tästä johtuen Englanti ei ollut osallistunut pitkään aikaan sotaan Euroopan mannermaalla, samalla kun Euroopassa riehuivat uskonsodat ja sisällissodat uusin asein ja taktiikoin. Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja vertaileva. Pyrin luomaan lähdeaineistoni avulla vertailevan synteesin etsiessäni vastauksia tutkimuskysymyksiini. Tutkimukseni lähtökohtana on valottaa minkälainen Englannin sotalaitoksesta olisi lopulta pitänyt heidän mukaansa kehittää. Tutkimukseni sivuaa osittain myös kirjallisuuden historiaa ja eritoten englantilaisten sotilaskirjojen kirjoittamisen historiaa, jota on tutkinut mm. David R. Lawrence Pyrin tutkielmassani kartoittamaan, kuinka paljon kyseisen aihepiirin kirjoja kirjoitettiin valitsemanani aikajaksona. Entä millaisia olivat1570-lukua aikaisemmat kirjat? Miksi vuosina 1571-1581 kirjoitettiin paljon kirjoja? Mitkä ovat englantilaisia kirjoja entä mitkä muualla Euroopassa painettuja? Entä kuinka paljon kirjoja käännettiin? Pyrin selvittämään myös, kuinka kirjoittajien näkemysten mukaan Englannin sotalaitosta olisi kehitettävä? Mitkä olivat syyt siihen, että sotalaitosta oli uudistettava ja muuttuiko esimerkiksi englantilainen taktiikka näiden uudistusten myötä? Tutkimus osoitti, että Englannin sotalaitos oli kriisissä ja jäänyt jälkeen muista Euroopan maista sotilaallisessa kehityksessä. Oppaiden kirjoittajat yrittivät hakea ratkaisuja kohtaamille sotalaitoksen ongelmille antiikin kirjallisuudesta sekä oman aikansa kirjoittajilta sekä osallistumalla palkkasotureina muun Euroopan sotiin ja kirjoittamalla kokemuksistaan. Kuitenkin sen esteenä, että kirjoittajien toive sotalaitoksen päivittämisestä olisi toteutunut estivät tietotaidon puute, osin myös rahan puute ja ylipäätään ympäröivän yhteiskunnan välinpitämätön ja halveksiva suhtautuminen sotilaisiin ja sotataitojen kehittämiseen, joka johtui pitkään rauhantilaan tuudittautumisesta. Ratkaisuksi kirjoittajat esittivät koko Englannin sotalaitoksen värväyskulttuurin muutosta sekä muun yhteiskunnan asenteiden oikaisua sekä kiinnittämällä myös huomiota enemmän myös osaavan upseeriston rekrytointiin. Näiden keinojen avulla olisi pitkällä tähtäimellä ollut suhteellisen vähin kustannuksin luotavissa toimiva sotalaitos.

Tutkin pro gradussani englantilaista noituutta ja noituuskäsityksiä 1500–1600-lukujen vaihteessa. Tutkimuksessa selvitän, millainen oli uuden ajan alun englantilainen noita ja minkälaisia käsityksiä uuden ajan alun englantilaisilla oli noidista ja näiden toiminnasta. Lähdemateriaalini sisältää lakitekstejä, oppineiden kirjoittamia noituustutkielma 1500-luvulta sekä 1600-luvun alussa julkaistuja noituuspamfletteja. Näiden perusteella analysoin sekä oppineiden, että tavallisten ihmisten suhtautumista noituuteen. Noituus oli 1500- ja 1600-luvuilla rikos, josta rangaistuksena oli monissa tapauksissa kuolema. Tutkimuksessa havaitaan, että noituusoikeudenkäynneissä yhdistyivät oppineiden, kuten esimerkiksi teologien ja tuomareiden, sekä tavallisen kansan käsitykset noidista. Oppineiden noituuskäsitys perustui demonologiaan eli oppiin pahoista hengistä ja niiden toiminnasta. Heidän käsityksensä mukaan noituudessa oli kyse noidan ja paholaisen välisestä liitosta, jossa noita antaa paholaiselle sielunsa vastineeksi taikavoimista. Tämän katsottiin olevan petos Jumalaa kohtaan, ja sen vuoksi siitä piti langettaa kuolemanrangaistus. Kaikki oppineet eivät kuitenkaan uskoneet noituuteen tai noitien olemassaoloon. Näiden skeptikkojen mielestä noidat olivat onnettomia olentoja, joilla ei voinut olla kykyä suorittaa yliluonnollisia tekoja. Tutkimuksessa havaitaan myös, että tavallisen kansan käsitys noidista ja noituudesta poikkesi osittain oppineiden käsityksistä. Noidilta kysyttiin apua vaikeissa tilanteissa, kuten sairauksien parantamisessa tai kadonneen omaisuuden etsimisessä, eikä sitä pidetty vääränä tai harhaoppisena käytöksenä. Noitia myös pelättiin, sillä heidän uskottiin käyttävän taikavoimiaan muiden ihmisten tai näiden omaisuuden vahingoittamiseen. Tutkimus osoittaa, ettei noituus ollut varsinaisesti sidoksissa sukupuoleen. Vaikka Englannissa noituudesta tuomituista suurin osa oli naisia, oli miehiä sekä noituudesta syytettyjen että tuomittujen joukossa. Myöskään oletetun noidan ulkonäöllä ei varsinaisesti ollut vaikutusta noituussyytöksiin, mutta niissä lähteissä, joissa noitien ulkonäkö mainittiin, kuvattiin se lähes poikkeuksetta epämiellyttäväksi tai omituiseksi. Monilla noituudesta syytetyillä oli pitkän ajan kuluessa muodostunut maine noitina, ja heillä saattoi olla myös perhekytköksiä muihin noituudesta syytettyihin. Tutkimustuloksista voi päätellä, että noituus koettiin 1500–1600-lukujen vaihteen Englannissa todellisena uhkana ihmisten hyvinvoinnille, omaisuudelle ja koko valtakunnan turvallisuudelle. Noituuteen uskottiin niin oppineiden kuin tavallisenkin kansan keskuudessa, vaikka käsitys siitä, mitä noituus varsinaisesti oli, saattoikin vaihdella erilaisista taustoista tulevien ihmisten välillä.