Browsing by Subject "uusi retoriikka"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2024)Tutkielmassa tarkastellaan lapsiin ja nuoriin liittyvää argumentaatiota keskustelussa translain uudistamisesta eduskunnan täysistunnoissa vuosina 2022–2023. Tutkielman tavoite on selvittää, mitä taustaoletuksia eli esisopimuksia argumentaation taustalla on ja mitä argumentointistrategioita kansanedustajat käyttävät. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyvät kriittinen diskurssintutkimus ja uusi retoriikka: tutkielmassa sovelletaan Norman Fairclough’n kriittistä diskurssianalyysia, ja argumentaation tarkastelun lähtökohtana on Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan teoreettinen malli ja luokittelu. Tutkielman teoreettinen viitekehys korostaa täysistuntopuheen luonnetta vallankäyttönä ja argumentaationa. Tutkimus on kvalitatiivinen. Sen aineisto koostuu täysistuntopöytäkirjoihin dokumentoiduista kansanedustajien puheenvuoroista. Aineisto sisältää yhteensä 110 puheenvuoroa 54 kansanedustajalta. Aineistossa ovat edustettuina niin lakiesityksen hyväksymisen kuin hylkäämisen puolesta äänestäneet kansanedustajat. Tutkimuksessa esisopimukset, joihin kansanedustajien argumentaation havaittiin perustuvan, luokiteltiin kahteen kategoriaan: esisopimuksiin, joiden perustana on käsitys sukupuolesta, sekä lapsen etua koskeviin esisopimuksiin. Lain uudistamista edistävässä ja sitä vastustavassa argumentaatiossa tavat määritellä sukupuolen käsite ja lapsen etu eroavat ratkaisevasti. Keskeiset kansanedustajien käyttämät argumentointistrategiat jaoteltiin neljään ryhmään: tosielämän esimerkit ja kokemukset, määrät ja yleisyys, auktoriteettiin vetoaminen sekä totuuden ja ideologian erottaminen. Lain uudistamista vastustavalle argumentaatiolle erityistä totuuden ja ideologian erottamista lukuun ottamatta strategioita käytetään sekä lain uudistamista edistävässä että sitä vastustavassa argumentaatiossa. Tutkimuksen perusteella keskustelu lapsista ja nuorista on translain eduskuntakäsittelyssä selkeästi polarisoitunut niin tiedon kuin arvojen ja asenteiden tasolla. Lain uudistamista edistävässä argumentaatiossa on havaittavissa tahtotila korjata lainsäädännön epäkohtia, jotka aiheuttavat translasten ja -nuorten pahoinvointia. Lain uudistamista vastustavassa argumentaatiossa transsukupuolisuutta pidetään luonnonvastaisena ja lasten ja nuorten kehitykselle haitallisena. Tutkielman johtopäätökset korostavat dialogin merkitystä niin eri näkökulmia edustavien kansanedustajien kuin kansanedustajien ja lasten ja nuorten välillä.
-
(2017)Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään inklusiivisen monikon 1. persoonan retorisia tehtäviä eläinsuojelukirjallisuudessa. Retorisen tutkimusotteen vuoksi työn keskiöön nousee yleisö, jolle argumentaatio on suunnattu. Tutkielmassa keskitytään siis myös siihen, millaiseksi monikon 1. persoonalla konstruoitu joukko hahmottuu. Tutkielman teoriataustana toimivat kognitiivisen kielentutkimuksen sisällä kehitetty kognitiivinen kielioppi sekä uusi retoriikka. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta eläinten oikeuksia ja suojelua käsittelevästä tietoteoksesta. Eläinten oikeuksiin keskittyvä Eläimet yhteiskunnassa on filosofinen kokoomateos, jonka kirjoittajiin kuuluu asiantuntijoita monelta eri alalta. Syötäväksi kasvatetut edustaa puolestaan eläinsuojelunäkökulmaa ja esittelee suomalaista lihantuotantoa. Aineistoa on edelleen rajattu näiden kahden teoksen sisällä teosten johdantoihin ja kolmeen lukuun, jotka erityisesti keskittyvät filosofiseen pohdintaan eläinten oikeuksista ja suojelusta. Tutkielmassa tarkastellaan monikon 1. persoonaa ensinnäkin sen viittausalan kannalta: millaisiin joukkoihin sillä tässä aineistossa viitataan ja millaisiksi konstruoidut joukot muodostuvat. Toiseksi monikon 1. persoonaa tarkastellaan toimijuuden kannalta: nähdäänkö konstruoitu joukko aktiivisena toimijana vai passiivisena osapuolena. Tähän vastauksia antavat semanttisten roolien analyysi sekä monikon 1. persoonan yhteydessä esiintyvien verbien merkitysanalyysi ja aspektin tarkastelu. Seuraavaksi analyysissa siirrytään monikon 1. persoonan yhteydessä esiintyviin modaalisuuden ilmauksiin, joista erityisesti episteemisellä modaalisuudella on keskeinen rooli argumentoinnin vakuuttavuuden arvioinnissa. Lopuksi tutkielmassa pohditaan monikon 1. persoonaa valintana. Toisin sanoen keskitytään siis siihen, miten se vaihtelee muiden persoonailmausten kanssa. Aineiston analyysi osoittaa, että monikon 1. persoonalla konstruoitu joukko hahmottuu pääasiassa kollektiiviksi, jonka jäsenet toimivat aktiivisesti väärällä tavalla. Monikon 1. persoonan yhteydessä käytettävät verbit liittyvät suureksi osaksi ihmisen kognitiivisiin toimintoihin ja niillä kuvataan imperfektiivistä eli kestoltaan rajaamatonta toimintaa. Monikon 1. persoonan yhteydessä esiintyy huomattavan paljon episteemisen modaalisuuden ilmauksia, jotka lähes poikkeuksetta esittävät puheenalaiset asiat varmana tietona. Monikon 1. persoonan keskeiseksi retoriseksi tehtäväksi tässä aineistossa nousee syytösten esittäminen lukijalle. Monikon 1. persoonaa käytetään lähes poikkeuksetta inklusiivisesti eli niin, että kirjoittajan lisäksi myös lukija kuuluu sen viittausalaan. Monikon 1. persoonalla konstruoituihin joukkoihin liitetään negatiivisia ominaisuuksia, jolloin myös lukijaa syytetään vääränlaisesta toiminnasta. Kun syytöksiä esitetään 'me'-joukosta käsin, kirjoittaja voi jakaa vastuun sanomastaan muille tähän joukkoon kuuluville. Samalla syytös kohdistetaan lukijaan, sillä inklusiivisella monikon 1. persoonalla lukija voidaan pakottaa kuulumaan tähän konstruoituun 'me'-joukkoon.
-
(2020)Sananvapauden rajoja ja määritelmiä arvioidaan yhteiskunnassa jatkuvasti – ja hyvä niin, sillä se on samalla sananvapauden toteutumisen ydintä. Siinä missä sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta, on se toisaalta myös vahvasti yksilön näkemyksistä riippuvainen aihe. Tässä tutkielmassa tarkastelen kymmentä eri kolumnia, jotka käsittelevät sananvapautta. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia argumentointistrategioita sananvapauskolumneissa käytetään? Miten eri tavoin sananvapauteen asennoidutaan? Millaisissa argumentatiivisissa yhteyksissä tietyt kielelliset ilmaukset korostuvat? Tutkimukseni teoreettinen lähtökohta on diskurssianalyysissa ja kriittisessä lingvistiikassa. Keskeistä on ajatus kielen ideologisuudesta. Argumentaatioteoriaan ammennan uuden retoriikan ajatuksia Perelmanin (1996) mukaisesti. Hyödynnän myös Kakkuri-Knuuttilan (1998) näkemyksiä argumentoinnista sekä Mäntysen ja Sääskilahden ajatuksia uuden retoriikan ja genretutkimuksen yhdistämisestä. Lisäksi teoriataustaa tukee Martinin ja Whiten (2005) suhtautumisen teoria. Tuloksista erottuu seitsemän erilaista argumentointistrategiaa. Vastakkainasetteluissa (1) hyödynnetään myönnyttelyrakennetta ja aikajaottelua, lisäksi oma sisäryhmä arvotetaan positiivisesti ja “muiden” muodostama ulkoryhmä negatiivisesti. Ryhmien kategorisointiin käytetään myös nimeämisen (2) eri resursseja. Lisäksi molemmilla strategioilla luodaan jännite poliittisesti erilaisten ryhmien välille: tällöin sananvapaus ja vihapuheeseen liittyvä keskustelu koetaan uhkana omaa puoluetta kohtaan. Uhkakuvien ja yksioikoisuuden (3) tuntua luodaan esimerkiksi passiivilla, teonnimillä ja predikatiivilauseilla. Sananvapauskolumnien moniäänisyys (4) on lähinnä kiistämiseen pohjautuvaa dialogista supistamista. Kiisto toimii myös vastakohtaistavana keinona. Lainausmerkeillä paitsi referoidaan myös irtisanoudutaan väitteestä, jolloin esimerkiksi vihapuhe tai sananvastuu arvottuu negatiivisesti. Auktoriteettiin vedotaan (5) niin henkilöiden kuin yleisten uskomusten tai ajankohtaisuuden nojalla. Inhimillisen toiminnan arvottaminen (6) linkittyy muihin strategioihin, ja sen avulla tuodaan esiin etenkin sananvapauden moraaliargumentoinnin aspektia. Ajallista jaottelua (7) esiintyy kolumneissa kattavasti ja sen avulla perustellaan lukijalle, miksi sananvapauden määrittely on nykyisin vaikeaa. Tutkielma osoittaa, että sananvapauden määrittely on monimutkaista, sillä aihe määrittyy suhteessa yksilön arvoihin, ideologiaan ja kokemuksiin. Samalla nuo elementit heijastuvat sananvapauden tosiasiallisen toteutumisen tasoon eli siihen, millainen sananvapausnäkemys sen hetken yhteiskunnallisessa ilmapiirissä vallitsee.
Now showing items 1-3 of 3