Browsing by Subject "uusi sotahistoria"

Tarkastelen Pro gradu -tutkielmassani yhdysvaltalaissotilaiden kertomuksia tappamisesta Vietnamin sodassa. Työ sijoittuu uuden sotahistorian tutkimusperinteen alle. Sodassa tappamisen ilmiö ei ole ongelmaton, vaan sen tutkimus on jakautunut kahtia. Yhtäältä on korostettu tappamisen vaikeutta ja sen sotilaille tuomaa taakkaa. Toisen suuntauksen mukaan surmia toteutetaan suuremmitta vaivoitta, jopa nautinnontunteen siivittämänä. Sotilaat tuovat kertomuksillaan merkityksen väkivaltaiselle toiminnalleen. Retoristen keinojen avulla luodaan etäisyyttä aggressiiviseen käytökseen ja uhrin kokemaan tuskaan. Analysoin sotilaiden kertomuksia sosiaalipsykologiasta kumpuavien teorioiden kautta. Työn metodologinen runko pohjaa Albert Banduran Moraalisen irrottautumisen teorialle. Pyrin selvittämään sota-ajan tappamiskertomuksiin vaikuttavia tekijöitä. Miten sotilaat selittävät väkivaltaista käytöstään itselleen ja muille? Miksi perustelut koetaan tarpeellisiksi? Entä miten Vietnamissa käydyn sissisodan viitekehys vaikutti sotilaiden kokemuksiin ja toimintaan? Käytän työni lähteinä Vietnamissa taistelleiden sotilaiden kertomuksia. Sotilaat jakoivat kokemuksiaan kotipuoleen lähetetyissä kirjeissä, joita on julkaistu kokoelmateoksissa. Sodan jälkeen kootut haastatteluteokset puolestaan nostavat esille sodan kokijoiden äänen. Vastaavasti taisteluita käsittelevissä muistelmissa kertojat jäsentävät kokemuksiaan seikkaperäisesti. Sotilaskoulutusta käsittelevät kenttämanuaalit ja oppaat taas tarjoavat katsauksen sotakoneiston sisällä vallinneeseen ilmapiiriin. Yhdysvaltalaisessa sotilaskoulutuksessa toisen maailmansodan jälkeen toteutetut muutokset tähtäsivät tappamisvalmiuden lisäämiseen. Vietnamin sodassa käytetyt taistelukäytännöt puolestaan rajasivat yhdysvaltalaissotilaiden toimintamahdollisuuksia ja muokkasivat miesten kokemusmaailmaa. Sotalaitoksen hierarkkinen käskyrakenne ja ryhmille pohjaava toimintamalli mahdollistivat vastuun jakautumisen ja häivyttämisen. Yhdysvaltalaistaistelijat vertasivat käyttäytymistään tovereidensa toimintaan. Vieraaseen kulttuuriin kuuluvien vietnamilaisten epäinhimillistäminen vaikutti näihin kohdistetun aggression oikeuttamiseen. Syyllisyyttä voitiin tarvittaessa vierittää väkivallan uhreille. Itsepuolustus ja kostaminen näyttäytyvät vahvoina motiiveina väkivaltaisten purkausten taustalla. Kahtiajaon sijaan kilpailevat tutkimussuuntaukset ilmentävät ristiriitaisen ilmiön eri puolia. Sotilaat jakautuvat väkivaltaisen käyttäytymisen suhteen karkeasti kolmeen ryhmään; synnynnäisiin tappajiin, sodan päivätyöläisiin, ja tappamaan kykenemättömiin miehiin. Suurin osa taistelijoista seuraa tovereitaan ja suhteuttaa toimintansa ympäristön tarjoamiin raameihin ja tilannetekijöitä muokkaamalla lähes jokainen saadaan toimimaan väkivaltaisesti. Sotilaat valitsevat merkityksenantojen arsenaalista kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivat perustelut ja etäännyttämiskeinot. Joskus selitykseksi riittää pelkkä sodan konteksti, toisinaan mielenrauhaa ei saavuteta edes useampien selitysmallien avulla.