Browsing by Subject "uusliberalismi"

Tämä tutkielma käsittelee aikuisuuden representaatioita suomalaisessa Aikuiset-draamakomediasarjassa (Yle 2019–2022). Aikuiset on fiktiivinen, (itse)ironinen ja satirisoiva kuvaus Helsingin Kalliossa asuvien urbaanien nuorten elämästä aikuistumisen kynnyksellä. Sarja tutustuttaa katsojan maailmaan, jossa pitäisi olla koko ajan menestyneempi, kiinnostavampi ja aikuisempi. Tutkimusaineisto koostuu 34 jaksosta: kolmesta 10-osaisesta tuotantokaudesta ja neljästä erikoisjaksosta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten sarja kuvaa ja tuottaa aikuisuutta erilaisten sukupolvirepresentaatioiden kautta, millaisia komedian aineksia se siihen liittää sekä millaisesta kulttuurisesta kontekstista nämä representaatiot nousevat. Tarkastelen Aikuiset-sarjaa tekstinä ja populaarikulttuurin tuotteena, jonka kautta pääsen kiinni siihen, mitä aikuisuus modernissa yhteiskunnassa tarkoittaa ja millaisten tunnusmerkkien kautta se rakentuu. Tutkin sarjan kieltä ja kuvastoa, joista erityisen tärkeiksi nousevat aikuisuuteen ja sukupolvieroihin viittaavat aiheet, tapahtumat ja keskustelut sekä visuaalisen kuvaston piirteet. Tutkielmani paikantuu kulttuurintutkimuksen kentälle ja painottuu aikuisuuden, nuorison ja sukupolvien tutkimukseen. Koska aineistoni on draamakomediasarja, asetan työni myös televisio- ja komediatutkimuksen kontekstiin. Tulkitsen tutkimusaineistoa laadullisen sisällönanalyysin avulla. Osana analyysia kontekstualisoin aineistosta nousevat merkityskokonaisuudet asettamalla ne siihen kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin, jossa ne ovat syntyneet. Tekemieni tulkintojen mukaan Aikuiset-sarja sijoittaa aikuisuuden representaation nopeatempoiseen, uusliberaaliin ja urbanisoituneeseen yhteiskuntaan, jossa aikuisuuden kriteereiksi nousevat muun muassa itsenäisyys, uusien velvollisuuksien omaksuminen ja taloudellisen turvan saavuttaminen. Sarja kuvaa kaksikymppisten hahmojensa kipuilua prekaarien työmarkkinoiden ja menestyspaineiden keskellä kritisoiden samalla individualistisen yhteiskunnan vaatimuksia. Aikuisuus määrittyy sarjassa oleellisesti sukupolvien välisten ymmärryskatkosten ja antagonismin kautta, sillä nuo eronteot tuovat näkyviksi vanhempien ja nuorempien sukupolvien eroavat käsitykset siitä, mitä ovat ”oikeat” tavat olla aikuinen. Aikuiset esittää satirisoitujen sukupolvierojen kautta kommentteja laajemmasta paradigman muutoksesta, joka suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut elintason nousun, globalisaation etenemisen ja uusliberalisoitumisen myötä. Sarja ammentaa kulttuurisesta tilanteesta, jossa muutosvauhdin kiihtyminen ja mahdollisten elämänpolkujen lisääntyminen ovat tuottaneet entistä sirpaleisempia, jatkuvassa liikkeessä olevia aikuisuuksia. Aikuiset sijoittaa representaationsa maailmaan, jossa sitoutumattomuudesta on muodostunut selviytymisstrategia erityisesti urbaanissa ympäristössä, jossa aikuisuuden lykkäämiseen liitetty elämänpolkujen ja identiteettien tutkiskelu ovat selkeästi läsnä. Aikuiset-sarja on onnistunut tallettamaan tunnistettavan ajankuvan, jonka osuvuus nousee sarjan tarkkasilmäisestä tavasta käsitellä modernia yhteiskuntaa ja elämäntapaa. Karikatyyrimäiset hahmot ja satirisoiva huumori ovat syntyneet tosielämän havaintojen pohjalta ja kommentoivat aikuisuutta ensivilkaisulla kevyellä, mutta toisaalta puhuttavalla tavalla. Kutsutaan sitä sitten aikuisuuden ikuiseksi kysymykseksi tai ylisukupolviseksi kokemukseksi, Aikuiset representoi aikuisuuden monisyistä merkitysverkkoa tavalla, joka tarjoaa identifioitumisen paikkoja katsojan sukupolvesta riippumatta.

Pro gradu –tutkielmassani tutkin, miten nk. Washingtonin konsensus ohjasi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) toimittamaa avunantoa Ukrainalle vuosina 1991–1992. Washingtonin konsensuksella tarkoitetaan englantilaisen taloustieteilijän John Williamsonin vuonna 1990 kirjoittamassa artikkelissa ”What Washington Means by Policy Reform” kuvattuja talouspoliittisia suuntaviivoja, joiden katsotaan yleisesti tiivistäneen 1980–1990-lukujen uusliberaalin talousideologian, jota ”washingtonilaiset” instituutiot ja organisaatiot, IMF mukaan lukien, edustivat. Apututkimuskysymyksinä ovat: Mitä Ukrainasta rahastossa tiedettiin ja miten rahasto onnistui Ukrai-nan taloudellisen tilan arvioinnissa? Tutkielman lähdeaineistona käytän Williamsonin Washingtonin konsensusta ja IMF:n asiakirjoja vuosilta 1991–1992. Materiaali sisältää IMF:n johdon kokousten pöytäkirjoja, johdolle laadittuja raportteja, talouskatsauksia, annettuja tiedotteita ja tilastomateriaalia. Tarkastelen IMF:n materiaalia managerialistisesta näkökulmasta, eli tulkitsen IMF:n ylimmän johdon kommenttien ja mielipiteiden edustavan IMF:n kantaa organisaationa. Tutkielmassani esitän, kuinka IMF pyrki vaikuttamaan Ukrainaan yhteistyön alusta lähtien Washingtonin konsensuksen hengessä. IMF:n ehdotti Ukrainalle politiikkasuosituksia, jotka ovat lähes sellaisenaan kopioita Williamsonin kuvaamista talouspoliittisista linjauksista. Poikkeuksellisesti IMF kuitenkin ehdotti Ukrainalle puolustusmenojen myös karsimista, vaikka Washingtonin konsensuksessa maanpuolustus kuvataan alana, joka on IMF:n mandaatin ulkopuolella. IMF hankki tieota Ukrainasta vain pintapuolisesti ja toimi organisaationa hierarkkisesti ja formaalisti, mikä esti rahastoa tulkitsemasta maan tilannetta oikein. IMF:n ei ymmärtänyt Ukrainan sosiaalisten olojen nopeaa heikkenemistä, maata kohdanneen hyperinflaation syitä eikä maassa vaikuttaneen varjotalouden merkitystä. Ukraina pääsi IMF:n jäseneksi varapääministeri Volodymyr Lanovyj’n laatiman, Washingtonin konsensuksen hengen mukaisen taloudellisen strategian avulla. Strategia jäi kuitenkin pelkästään muodollisuudeksi, sillä Ukraina ei tosiasiallisesti implementoinut strategiaa eikä muutenkaan noudattanut IMF:n ohjeita ja neuvoja tutkielman aikarajauksen sisällä. Washingtonin konsensus ohjasi IMF:n ohjeistusta ja avunantoa Ukrainalle, mutta rahaston vaikutus jäi kuitenkin Ukrainan itsenäisyyden alkutaipaleella vähäiseksi. Ukrainan talouden romahdus johtui siten pääosin IMF:stä riippumattomista syistä.