Browsing by Subject "uutinen"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2016)Tarkastelen tässä tutkielmassa perussuomalaisten representaatioita ja niiden lingvististä ilmenemistä uutisdiskurssissa, uutisteksteille tyypillisessä kielenkäytössä. Tutkielmassani analysoin perussuomalaisten representaatioita kotimaisissa sanomalehtiuutisissa kriittisen lingvistiikan ja diskurssianalyysin näkökulmasta: nostan esille vuonna 2011 kotimaisissa uutisteksteissä toistuvia perussuomalaisten representaatiotapoja ja esitän, mitkä leksikaaliset valinnat rakentavat representaatiota sekä minkälaisia merkityksiä näihin representaatiotapoihin liitetään. Keskeisenä tutkimuksen kohteena ovat perussuomalaisia nimeävät ja luokittelevat leksikaaliset valinnat, mutta tarkastelen myös muita sanomalehtien uutisteksteissä sanasto- ja lausetasolla ilmeneviä arvottavia kielellisiä valintoja. Tutkimusaineistoni muodostuu puoluetta käsittelevistä, vuonna 2011 Helsingin Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja Satakunnan Kansassa ilmestyneistä uutisteksteistä. Analyysini pohjana on sanomalehdistä keräämääni 42 tekstin aineisto, jonka perusteella rajaan tarkasteluni kolmeen uutisdiskurssissa toistuvaan representaatiotapaan: perussuomalaisten henkilöimiseen puolueen puheenjohtaja Timo Soiniin, perussuomalaisen esittämiseen maahanmuuttokriittisinä sekä puolueen liittämisen protesti- ja populistipuolueiden kategorioihin. Tarkastelemieni representaatiotapojen toistuvuutta ja variaatiota tutkin lehtien verkkoarkistoista avainsanahakujen avulla keräämäni arkistoaineiston avulla. Analyysini perusteella perussuomalaisia voidaan henkilöidä puheenjohtaja Soiniin esittämällä uutisteksteissä Soini keskeisen toimijan roolissa ja samaistamalla puolueen toiminta Soinin toimintaan. Perussuomalaisia voidaan henkilöidä myös possessiivisuutta ilmaisevilla nimityksillä ja rakenteilla, joilla viitataan puolueeseen tai ryhmiin puolueen sisältä. Maahanmuuttokriittisyys voidaan nostaa perussuomalaisten ominaisuudeksi, tai se voidaan esittää perussuomalaisia yhdistävänä tekijänä – yleisempää on liittää maahanmuuttokriittisyys puolueen tiettyyn osaan rajaavalla nimityksellä tai puolueen edustajiin tai heidän näkemyksiinsä ja toimintaansa, esimerkiksi adjektiivimääritteillä. Perussuomalaisten suora nimeäminen tai luonnehtiminen protesti- tai populistipuolueeksi on aineistossani harvinaista – aineistossani nimitykset esiintyvät, kun viitataan sekä perussuomalaisiin että protesti- ja populistipuolueiden yleisiin luokkiin. Protesti ja populismi voidaan liittää myös puolueeseen läheisesti liittyviin tarkoitteisiin, kuten kannatukseen tai toimintaan viittaaviin nomineihin. Populismin lisäksi perussuomalaiset liitetään aineistossani oikeistopopulismin aatesuuntaan ja osaksi Euroopan populistipuolueiden kannatuksen kasvun ilmiötä – tätä ilmiötä voidaan myös evaluoida negatiivisesti esimerkiksi uhkaavuutta ilmentävillä nimityksillä, kuten populistivyöry tai -aalto.
-
(2020)Tutkin Ilta-Sanomien verkkosivujen pääsivulla vuosina 2006–2016 olleita hyperlinkkinä toimivia otsikoita, joihin sisältyy pronomini tämä jossakin taivutusmuodoistaan. Tutkin mihin otsikoiden pronominit viittaavat (tai mitä tarkoitteita ne otsikossa korvaavat) sekä millaista työnjakoa kyseisen pro-sanan eri muotojen välillä on. Tutkin myös sitä, millaisia ajallisia muutoksia ilmiössä on, sekä millaisiin juttuihin tällaisia otsikoita on laadittu. Tutkimuskysymykseni ovat: Mitä tämä- ja nämä-pronominien eri taivutusmuodoilla näissä aineistoni klikattavissa otsikoissa tehdään. Millainen konteksti niistä piirtyy ja millaisia reagointivaihtoehtoja lukijalle jää? Missä määrin etusivulla oleva klikattava otsikko, ja eri sivulla sijaitseva juttu ovat sama tai eri teksti? Tutkin myös, miten paljon tällaisia otsikoita aineistossani esiintyy sekä pohdin sitä, tekeekö klikkiotsikkoleimautuneen tämä-pronominin käyttö otsikosta väistämättä lukijalle ongelmallisen. Keräämäni aineiston kontekstina on Ilta-Sanomien verkkosivut vuosilta 2006–2015. Aineistoni käsittää kulloisenkin päivän pääsivun klikattavine, hyperlinkkeinä toimivine uutisotsikoineen sekä itse uutiset, joihin otsikot linkkaavat. Keräsin aineistoni Internet Archiven Wayback Machine -palvelun avulla, josta tallentamistani kuvakaappauksissa (yli 1800 kappaletta) näkyy sisältö ja konteksti sekä itse otsikolle että uutisjutulle, johon kukin otsikko viittaa. Tämä-sanojen käytön yleistyminen aineistoni otsikoissa kiihtyi vuonna 2011 (60 osumaa aineistossani), ja näytti saavuttaneen huippunsa (166 osumaa) vuonna 2012, mutta se pysyi kuitenkin lähes samanlaisena vuodet 2013 ja 2014 (114 ja 150 kappaletta). Kokonaan vaille osumia aineistossani jäivät muodot täksi, näinä, näiksi ja näiltä, joita ei löytynyt yhdestäkään klikattavasta otsikosta. Eniten osumia, 118 kappaletta, keräsi tässä. Seuraavina tulivat nämä (98) ja tämä (78). Havaitsin, että aineistossani klikkiotsikoihin leimautunut tämä ei aina ollut johtamassa lukijaa harhaan tai pelkästään synnyttämässä otsikkoon keinotekoista informaatioaukkoa, ja että osa otsikoiden viittauksista sai täydennyksensä jo itse otsikossa tai välittömässä sivuympäristössä. Näyttää myös siltä, että ajan kuluessa pronominin eri muodoille on vakiintunut erikoistunutta käyttöä, kuten lista-artikkeleiden ”Nämä ovat” / ”Tässä on” -tyyppisissä otsikoissa tai kuvaa katsomaan houkuttelevissa ”Tältä näyttää” -otsikoissa. Silti viittaukseltaan häilyvä tai lukijaa muuten hämmentävä tämä-pronomini oli aineistoni otsikossa odotuksenmukainen tapaus. Aineistoni linkkaavien tekstifragmenttien (eli hypertekstisten otsikoiden) tekstiympäristö (sivun kokonaisuus) eli konteksti, ja sitä myöden ehkä myös merkitys muuttuu sen myötä, mitä lukija tekee. Siinä mielessä tekstin tai ainakin tekstikontekstin voi sanoa olevan interaktiivinen. Linkistä uutiseen siirtynyt lukija tulee uutisen perusteella paitsi täydentäneeksi myös rekontekstualisoineeksi hyperlinkkiotsikon häilyvän deiktisyyden. Toisin sanoen, ymmärryksen ja lukijan väliin jääneen esteen kiertäminen on jätetty lukijan vastuulle. Samalla se on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi saada klikkejä lukijoilta, jotka etsivät kieliopillisen viittauksen täydennystä.
-
Teksti on enemmän kuin osiensa summa : Miten uutistekstin koherenssi vaikuttaa lukijan tulkintaan? (2023)Tutkielmassa tarkastellaan vaaliuutistekstien rakennetta, ja sen tavoitteena on tunnistaa keinoja, joiden avulla tekstistä syntyy koherentti kokonaisuus. Tutkielma käsittelee myös sitä, miten koherenssin tekstin tekijät vaikuttavat lukijan tekemään tulkintaan. Lisäksi eritellään kielellisiä keinoja, joiden avulla viestin lähettäjä välittää omaa asennoitumistaan käsiteltyyn asiaan. Tutkimuksessa hyödynnetään retorisen rakenteen teoriaa, jonka mukaisesti vaaliuutisten rakennetta on analysoitu lause lauseelta. Analyysi kattaa kuusi vaaliuutista, joista jokainen on analysoitu lause kerrallaan edeten kohti tekstin kokonaisrakenteen tulkintaa. Lauseiden, virkkeiden ja myös tekstin osien väliltä on tunnistettu erilaisia keskinäisiä vaikutussuhteita, jotka muodostavat koherentin lukukokemuksen ja jotka ohjaavat lukijaa tekemissään tulkinnoissa. Retorisen rakenteen teoria jaottelee tekstin osien väliset suhteet sisältö- ja esitystapasuhteiksi sekä moniytimisiksi suhteiksi. Tutkielma esittelee vaaliuutisteksteissä esiintyvät keskeisimmät sidostyypit ja tarkastelee niiden vaikutusta tekstin tulkintaan. Koherenssia rakentavia koheesion keinoja tarkastellaan tutkimuksessa tekstin osien muodostamien sidosten kautta. Tarkastelun kohteena on se, miten erilaiset koheesion keinot (toisto, semanttiset merkityssuhteet, pro-sanat, konjunktiot ja konnektiivit) synnyttävät erilaisia retorisia sidoksia yhdistämiensä tekstin osien välille. Tutkielma esittelee lekseemejä sekä kieliopillisia keinoja, jotka useimmiten esiintyvät tietynlaisten sidosten yhteydessä. Sidosten luokittelu retoristen rakenteen teorian keinoin ei ole aina yksiselitteistä, joten analyysia on syvennetty tarvittaessa liittyvyysmallin avulla. Analyysin asennoitumiseen kohdistuvassa tarkastelussa hyödynnetään evaluoinnin viitekehystä, asennoitumisen lähestymistapaa sekä suhtautumisen teoriaa. Näiden avulla tarkastellaan kielellisiä ja kieliopillisia keinoja, jotka vaikuttavat lukijan tekstistä tekemään tulkintaan. Toisinaan asennoitumista välittävät keinot ovat eksplisiittisiä ja viestin välittäjä selvästi osoittaa pyrkivänsä vaikuttamaan lukijaan. Joskus keinot ovat implisiittisempiä ja niiden vaikutus tulkintaan saattaa jäädä vastaanottajalta huomaamatta. Uutistekstin tavoitteena on olla neutraalia, joten tutkielma nostaa esiin koko joukon kielellisiä keinoja, jotka haastavat neutraaliutta. Tällaisia voivat olla vaikkapa tekstin osia yhdistävät konnektiivit tai arvolatauksen sisältäviä hyvä-huono–akselilla asioita jaottelevia adjektiiveja.
-
(2020)Tutkielma tarkastelee vakavan ja valtavirtaisen uutismedian ääntä verkkoympäristössä. Se analysoi kielen kautta maailmankuvaa ja vuorovaikutusta, jota uutisotsikot verkossa rakentavat ja valottaa näin verkkoa julkaisuympäristönä. Tutkielma myös peilaa tätä näkymää uutistoiminnan perinteisiin tehtäviin ja median asemaan nyky-yhteiskunnassa. Työn tavoitteena on nostaa esiin valtamedian arkinen, vaikeammin kuultava ääni ja sen kautta tarjota näkökulmia verkkokulttuuria koskevaan keskusteluun sekä lisätä verkonkäyttäjän ja lukijan tulkinnallista resurssia. Tutkielma on laadullinen, kielellinen analyysi, jossa tarkastellaan Helsingin Sanomien painettuja uutisotsikoita ja verkkouutisten otsikoita. Teoreettisena viitekehyksenä on kielitieteeseen vakiintunut funktionaalinen kielikäsitys, jonka mukaan kieli rakentaa maailmaa ja maailma puolestaan kieltä. Menetelmänä on M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalisen kieliteorian metafunktioanalyysi, jonka kautta kielenkäyttöä eli uutisotsikoita tarkastellaan kielen kaikilla tasoilla, tekstuaalisesti, interpersoonaisesti ja ideationaalisesti. Tutkielman aineistona on yhteensä 84 Helsingin Sanomissa julkaistua painettua uutisotsikkoa ja verkkouutisen otsikkoa. Otsikot muodostavat 42 paria, sillä jokaisesta uutisesta on aineistoon määrätyin ehdoin kerätty painettu otsikko ja verkko-otsikko. Otsikkoparin otsikoiden takana on yhdenmukainen leipäteksti. Tutkielmassa 42 uutisen otsikot asetetaan rinnan ja tarkastelua ohjaa otsikoiden välinen eroavaisuus. Metafunktioanalyysin hengessä otsikkopareja tarkastellaan tekstuaalisena pintana, sosiaalisena toimintana ja maailmankuvan rakentajana. Analyysi osoittaa, että painetun uutisotsikon ja verkkouutisen otsikon välillä on merkittäviä eroja. Lyhyt ja tiivis painettu uutisotsikko sisältää täsmällisesti olennaisen ja painottaa yhteiskunnallista näkökulmaa, mutta on autoritäärisempi ja etäisempi kuin verkko-otsikko. Verkkouutisen otsikko on pitkä, mutta runsaassa ilmaisussaan painettua otsikkoa aukkoisempi. Verkko-otsikon näkökulma on yksityinen, affektinen ja painettua lehteä tasavertaisempi. Verkon huomiotalouden arvot, kuten negatiivisuus ja tunnepitoisuus, näyttäytyvät verkkouutisten otsikoissa. Verkkouutisen otsikkoon piirtyy draaman kaari, jonka komplikaationa esiintyy vastakkainasettelu – kontrastointi, joka toisinaan kätkeytyy ajatusviivaan. Painettujen uutisotsikoiden ja verkkouutisten otsikoiden väliset erot heijastavat julkaisuympäristöjen välistä eroa. Erot eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, vaan niihin liittyy liikkumavaraa. Tutkielma herättää pohtimaan julkaisuympäristöjen tarjoamia mahdollisuuksia ja vakavan valtamedian kielellisiä valintoja näissä puitteissa.
-
(2020)Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella kriisiviestinnän keinoja venäläisessä lehdistössä. Tutkimuk- sen tavoitteena on selvittää vaikuttaako kriisitilanteen syy siihen, millaisia retorisia keinoja siitä uutisoitaessa käytetään sekä voiko löytää retoristen tai muiden tyyliseikkojen yhtäläisyyksiä eri kriisitilanteista uutisoitaessa. Tutkimusmateriaalina on ”Moskovskii komsomolez” -lehti ja siinä oleva uutisointi kahdesta Venäjän lähihis- torian aikana tapahtuneesta kriisitilanteesta. Nämä kriisitilanteet ovat 7.4.2017 Pietarin metrossa tapahtunut terrori-isku ja 25.3.-26.3.2018 Kemerovon ostoskeskuksessa sattunut tulipalo. Terrori-iskun syy on luonteel- taan poliittinen ja tulipalo on luokiteltu tahattomaksi onnettomuudeksi. Tutkimuksen hypoteesina on se, että poliittinen kriisi saa enemmän näkyvyyttä lehdistössä ja siitä uutisoitaessa käytetään erilaisia retorisia keinoja, kuin onnettomuudesta uutisoitaessa. Tutkimusaineisto koostuu molempien tapahtumien osalta noin viikon ajanjaksosta tapahtuneen kriisin jälkeen. Tutkimus koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa tutkimusaineistosta poimittiin 48 esimerkkiä, jotka analysoitiin retorisen analyysin avulla. Tarkastelu keskittyy viiteen eri retoriseen keinoon; joita ovat metafora, analogia, rinnastus, retorinen kysymys sekä henkilökohtainen kokemus. Tutkimuksen tarkoituksena on selvit- tää, missä yhteydessä ja millä tavoin näitä keinoja on käytetty sekä verrata käyttöä kahden erilaisen kriisitilan- teen välillä. Tutkimuksen toinen osa keskittyy tarkastelemaan kriisiuutisen kokonaisvaltaisempaa uutisointia sen koko elinkaaren aikana. Tämän tutkimuksen teoreettisena pohjana on kriisiviestinnän teoria ja se, että krii- siuutisointi rakentuu neljälle eri kirjallisuuslajin käytölle. Nämä lajit ovat esiintymisjärjestyksessä: eeppinen, dramaattinen, lyyrinen sekä didaktinen. Tutkimuksen toinen osa tehtiin tarkastelemalla aineistoa ja poimimalla siitä esimerkkejä kustakin kirjallisuuslajista. Osana näitä lajeja pidetään myös valokuvia ja esimerkkinä kustakin lajista tutkimusaineistosta poimittiin 4 valokuvaa tarkempaan analyysiin. Tutkimus näyttää, että kriisiviestinnässä on eroja riippuen kriisin syyn taustatekijöistä. Eroavaisuudet näkyvät kuitenkin enemmän uutisten teemoissa, diskursseissa sekä kehyksissä eikä niinkään yksittäisissä retorisissa kei- noissa. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tehdyn retorisen analyysin avulla ei pystynyt osoittamaan konkreet- tisia eroja kriisiviestinnän keinoissa. Toisen osan analyysi keskittyi tarkastelemaan kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa kriisiuutisen rakentamisessa ja sen perusteella voidaan todeta, että kriisiuutisen elinkaari noudattaa samaa kaavaa kriisin syystä riippumatta. Tutkimuksen johtopäätös on se, että retorinen analyysi tarvitsee rinnalleen toisen tutkimusmetodin, jonka avulla tutkimuskysymystä voi tarkastella kokonaisvaltaisemmin, ot- taen huomioon myös yhteiskunnalliset, kulttuuriset sekä poliittiset tekijät kriisin syyn ja seurausten käsittelyssä. Tällainen rinnakkainen metodi voi olla kehysanalyysi, joka on tämän tutkimuksen seuraava askel.
Now showing items 1-5 of 5