Browsing by Subject "välihuutovuoro"

Tässä maisterintutkielmassa on tarkoitus selvittää, millaisia vuoroja välihuudot eli välihuutovuorot ovat suomalaisessa täysistuntokontekstissa. Tutkielman aineistona on yksi täysistuntokeskustelu, jossa käsitellään yhden kansanedustajan syytesuojan murtamista ja jossa esitetään yli 100 välihuutovuoroa. Kaikki tutkielmassa käyttämäni aineistoesimerkit olen litteroinut vakiintuneiden litterointikonventioiden mukaan. Tutkielmassa selvitän, millaisista kielellisistä komponenteista välihuutovuorot rakentuvat, millaisia funktioita niillä on ja millaisissa kohdissa välihuutovuoroja esitetään. Analysoin lisäksi sitä, millaisia vuoroja välihuutovuorot ovat juuri kotimaisessa kontekstissa, mutta toisaalta myös sitä, miten välihuutovuorot vertautuvat kansainväliseen tutkimukseen parlamenttikeskeytyksistä. Tutkielma kuuluu vuorovaikutuslingvistiikan alaan, ja sen metodina on keskustelunanalyysi. Tutkielmassa hyödynnetään etenkin keskustelun vuorottelujäsennyksen, päällekkäispuhunnan ja keskeyttämisen, institutionaalisen keskustelun sekä osallistumiskehikon käsitteitä. Tutkielman teoriakehys nojaa paitsi kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen myös kotimaiseen kielen- ja politiikantutkimukseen. Tutkielmani näkökulma kieleen on senkaltainen, että siinä tarkastellaan aineistoesimerkkejä etenkin syntaksin, prosodian ja sosiaalisen toiminnan tasoilla. Näitä eri ulottuvuuksia perkaamalla välihuutovuoroista piirtyy esiin sekä rakenteellisia että merkitykseen liittyviä säännönmukaisuuksia. Tutkielmassani osoitan, että välihuutovuorot rakentuvat aineistossani kolmen eri kielellisen rakenteen varaan: partikkeleiden, lausekkeiden ja lauseiden. Merkityksen tasolla puolestaan kaikki välihuutovuorot ovat aina joko puhujaa tukevia (puhujanmyötäinen) tai vastustavia vuoroja (puhujanvastainen), ja näitä funktioita ilmaistaan sekä eksplisiittisin että implisiittisin keinoin. Suurin osa välihuutovuoroista on puhujaa vastustavia, ja puhujanvastaisuutta ilmaistaan kielellisesti monimutkaisemmilla rakenteilla kuin puhujanmyötäisyyttä. Analyysissani osoitan myös, että välihuutovuorot ovat käynnissä olevaan vuorovaikutukseen pyrkiviä vuoroja, jotka sijoittuvat hämmästyttävän johdonmukaisesti siirtymän mahdollistavien kohtien (SMK) läheisyyteen. Keskeisin tulos on se, että yleensä välihuutovuoro aloitetaan SMK:ssa, jossa puhujan puheessa on joko tauko tai jossa uusi vuoro alkaa välihuutovuoron kanssa samanaikaisesti päällekkäispuhuntana. Lisäksi välihuutovuorot voivat alkaa ennen SMK:ta, SMK:n jälkeen tai keskellä vuoron rakenneyksikköä, ja kulloiseenkin lokaatioon liittyy omia erityispiirteitään. Kaiken kaikkiaan välihuutovuorot näyttäytyvät tekoina, joilla pyritään kiinnittymään käynnissä olevaan vuorovaikutukseen ja osallistumaan keskusteluun ilman puhemiehen ratifiointia