Browsing by Subject "vague"

Tutkielmassa tarkastellaan tiettyjen puhekielen piirteiden (informal language) ja epämääräisyyden ilmauksien (vague language) käyttöä kirjoitetussa dialogissa. Tutkimuksen aineistona on 12 jaksoa amerikkalaisesta televisiosarjasta The Sopranos, jota esitettiin vuosina 1999-2007. Tutkimuksessa laskettiin, kuinka monta kertaa kukin piirre esiintyi dialogissa ja millaisissa konteksteissa niitä käytettiin pyrkimyksenä identifioida erityispiirteitä. Tutkimuksen osittaisena mallina ja vertailukohtana toimi Paulo Quaglion vuonna 2009 julkaisema tutkimus Television Dialogue: The Sitcom Friends vs. Natural Conversation, jossa tutkittiin diskurssianalyysin avulla puhekielen eri piirteiden esiintymistä kirjoitetussa dialogissa ja näitä tuloksia verrattiin aidon puheen korpukseen. Analyysin perusteella selvästi eniten dialogissa esiintyi slangitermejä, jotka ovat puhekielelle tyypillisiä ilmaisuja ja idiomeja, joita ei tavallisesti käytetä kirjoitetussa kielessä. Dialogissa esiintyneet slangitermit olivat pääsääntöisesti yleisessä käytössä olevia, eli niitä käytetään yleisesti englannin kielessä ympäri maailmaa. Paikallisia slangitermejä oli dialogissa varsin vähän. Toiseksi eniten dialogissa esiintyi voimasanoja (expletives), joita käytettiin negatiivisiin tilanteisiin reagoidessa ja läheisten sosiaalisten suhteiden osoitukseen. Kolmanneksi eniten oli tuttavallisia kutsumanimiä (vocatives), joilla merkittiin läheistä suhdetta keskustelukumppaneiden välillä. Neljänneksi eniten dialogissa oli puhekielisiä tervehdyksiä ja hyvästelyjä. Vähiten puhekielen piirteistä dialogissa käytettiin toistoja ja huomionilmaisuja (backchannels). Epämääräisyyden ilmauksia käytettiin dialogissa selvästi vähemmän kuin puhekielen piirteitä. Epämääräisyyttä ilmaisevia substantiiveja (nouns with vague reference) esiintyi näistä eniten. Toiseksi eniten dialogissa esiintyi diskurssimerkkejä you know ja I mean, jotka viittaavat puheenvuorossa edeltävän sanoman epämääräisyyteen. Kolmanneksi eniten dialogissa oli asennemerkkejä maybe, probably ja perhaps, jotka merkitsevät sanoman epävarmuutta tai siihen liittyvää epäilystä. Niitä käytettiin dialogissa merkitsemään ehdotuksia ja epäilevää asennetta. Vähiten esiintyi epämääräisyyttä ilmaisevia rinnastusliitteitä (vague coordination tags) ja epämääräisyyttä ilmaisevia liitteitä (hedges). Tutkimus osoitti, että aineistossa käytettiin selvästi enemmän puhekielen piirteitä kuin epämääräisyyden ilmauksia ja että näitä piirteitä käytettiin rajoitetummissa merkityksissä kuin aidossa keskustelussa. Quaglion laajemmassa tutkimuksessa näiden piirteiden osalta tulokset olivat samansuuntaisia ja korpusvertailu osoitti, että aidoissa keskusteluissa epämääräisyyden piirteitä käytettiin enemmän kuin puhekielen piirteitä.