Browsing by Subject "vaihto-opiskelu"

Tutkimuksen tavoitteena on havainnoida, millä tavoin vaihto-opiskelu ulkomailla on vaikuttanut suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kieli-identiteettiin eli kokemuksiin itsestään suomalaisina ja suomen puhujina. Tutkimuksessa havainnoidaan suomen kielen roolia vaihto-opiskelijoiden arjessa sekä eritellään kielellisiä haasteita, joita arki ilman suomea tuo mukanaan. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi ympäristön suomen kieltä kohtaan osoittamaa kiinnostusta sekä erilaisia suomen kielestä esitettyjä luonnehdintoja ja niiden vaikutusta vaihto-opiskelijoiden kieli-identiteettiin. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksan (8) opiskelijavaihdossa olleen nuoren haastatteluista. Aineistonkeruu on toteutettu teemahaastatteluina 2–3 hengen ryhmissä keväällä 2013. Haastatteluryhmiä on yhteensä kolme, ja haastattelut ovat kestäneet keskimäärin tunnin. Tutkimusaihetta tarkastellaan kieli-identiteetin ja kansanlingvistiikan näkökulmasta. Näiden lisäksi hyödynnetään koodinvaihdon sekä tunnesanojen semantiikan tutkimusta. Tutkielma osoittaa, että opiskelijavaihtoon lähdetään tyypillisesti vahvistamaan kielitaitoa. Vaihtojakso nähdään vahvistavana kokemuksena, josta tulee selvitä itsenäisesti, minkä vuoksi suomenkielisiä kontakteja pyritään vaihtokohteessa jopa tietoisesti välttelemään. Arki ilman suomen kieltä koetaan hankalaksi erityisesti virallisissa asiointitilanteissa sekä opetustilanteissa. Opiskelijat havaitsivat vaihtoaikanaan kykenevänsä välittämään tunteita ja huumoria parhaiten äidinkielellään. Suomen kieltä luonnehdittiin vaihto-opiskelijoille monin tavoin: suomen arvioitiin kuulostavan esimerkiksi keijukieleltä ja japanilta. Opiskelijat kokevat suomen kieltä kohtaan osoitetun kiinnostuksen positiiviseksi ja arvelevat sen nostaneen arvostustaan suomen kieltä kohtaan. Paluun suomenkieliseen ympäristöön vaihtojakson päätteeksi koetaan olleen vaikeaa osin siksi, että vaihdossa käytettyyn kieleen on saatettu liittää tietynlaisia persoonallisuuden piirteitä, joiden ilmaiseminen omalla äidinkielellä tuntuu vieraalta.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Työssä tarkastellaan kolmen eteläamerikkalaisen lukioikäisen vaihto-oppilaan kokemuksia suomen oppimisesta ja käytöstä Suomessa kuuden kuukauden mittaisen seurantajakson aikana. Tutkielman teoriatausta ammentaa sosiokulttuurisesta oppimisen teoriasta sekä sen sisältä nousseesta ekologisesta näkökulmasta oppimiseen. Tästä teoriataustasta ovat peräisin käsitteet toimijuus, tarjouma ja panostus, joita tarkastellaan suhteessa vaihto-oppilaiden kokemuksiin suomen oppimisen mahdollisuuksista niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Informantit eivät olleet opiskelleet suomea ennen vaihtovuotta lukuun ottamatta yhtä informanttia, joka oli opiskellut suomen alkeita joitakin oppitunteja. Ensisijaisena aineistona on käytetty puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joita on kolme kultakin kolmelta vaihto-oppilaalta. Keskeinen esimerkeissä käytetty aineisto litteroitiin. Haastatteluaineiston tukena käytettiin vihkoja, joihin informantit keräsivät itseään kiinnostavia suomenkielisiä sanoja. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että informantit suhtautuivat vaihtoaikaan Suomessa monikielisenä ja -kulttuurisena kokemuksena, jossa suomen kielen oppiminen oli yksi mahdollinen tavoiteltava päämäärä monien erilaisten uusien kokemusten joukossa. Vaihto-oppilaat kuulivat paljon suomea lukiossa, olivat pääosin aktiivisesti tekemisissä isäntäperheensä kanssa ja tutustuivat myös paikallisiin ikätovereihin. Suomen oppiminen ei kuitenkaan tapahtunut kenenkään tutkittavan kohdalla helposti tai automaattisesti, vaan edellytti aktiivista toimijuutta ja panostusta. Kaksi kolmesta informantista panosti vahvasti suomen oppimiseen, kumpikin hieman erilaisilla tavoilla. Informanteista erityisesti yksi näytti hyödyntävän tehokkaasti kaikenlaisia ns. vapaita, eli muita kuin kielen oppimiseen suunniteltuja tilanteita, oppiakseen ja käyttääkseen suomea. Suurin haaste vaihto-oppilailla näytti olevan se, että paikalliset puhuivat heille useimmiten englantia, myös isäntäperheissä. Yrityksistään huolimatta tutkittavat eivät saaneet isäntäperheitä puhumaan kanssaan suomea tarpeeksi omiin toiveisiinsa nähden. Isäntäperheet näyttäisivätkin kaipaavan enemmän koulutusta siinä, miten suomea voi käyttää sitä heikosti osaavan henkilön kanssa. Paikallisten ikätovereiden kanssa kaksi informanteista puhui jonkin verran suomea, mutta pääkielenä oli englanti. Yksi tutkittavista kuitenkin tutustui paikalliseen ystävään, jonka kanssa hän käytti vuoroin espanjaa ja vuoroin suomea, mitä hän piti yhtenä parhaista mahdollisuuksista harjoitella suomen puhumista. Kaksi informanteista kävi koko seurantajakson ajan vapaan sivistystyön järjestämillä suomen kielen oppitunneilla, joiden he kokivat olevan osittain hyödyllisiä mutta samalla riittämättömiä oppiakseen puhumaan suomea. Itseopiskelun merkitys korostui. Kaikki informantit pitivät lisäksi lukion espanjan kielen (eli ensikielensä) tunteja hyödyllisinä suomen oppimisen tilanteina. Suomeen tulevien lukioikäisten vaihto-oppilaiden suomen kielen oppimista ei ole juuri tutkittu aiemmin. Työssä ehdotetaan erilaisia mahdollisia aiheita jatkotutkimukselle, jossa myös aineistoa ja metodeja voisi laajentaa käsittämään esimerkiksi informanttien päiväkirjamerkintöjä tai keskustelunanalyysia.