Browsing by Subject "vainajakokemus"

Tässä kansanuskon tutkimustraditioon kiinnittyvässä, uskontotieteellisessä muistitietotutkimuksessa tarkastelen valvetilassa koettuja lapsuuden vainajakokemuksia 1900-luvun alkupuolen Suomeen sijoittuvan kirjoitetun kokemuskerronnan kautta. Lähestyn lapsuuden vainajakokemuksia käsittelevää kerrontaa lähiluvun keinoin moniäänisenä, useisiin aikakerroksiin palautuvia tulkintoja sisältävänä refleksiivisenä muisteluna, jossa kuuluu sekä kokemushetken lapsen että muistelevan aikuisen ääni. Sijoitan lapsuuden vainajakokemukset osaksi oman aikakautensa laajempaa sosiaalista, yhteiskunnallista ja katsomuksellista kontekstia, ja tarkastelen kokemuskertomusten kautta sitä, millaisiksi lapsuuden vainajakokemukset on kuvailtu, kuinka niitä on tulkittu ja ketkä tulkintoja ovat lasten itsensä lisäksi tai heidän sijastaan tehneet. Lisäksi tarkastelen vainajakokemuksille annettuja tulkintoja osana sekä kokemushetken että muisteluhetken laajempaa kontekstia, ja kiinnitän huomioni siihen, millaisesta vernakulaarista uskosta lapsuuden vainajakokemukset ja niistä tehdyt tulkinnat kertovat. Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että lapsuuden vainajakokemukset muistuttavat pääasiallisesti piirteiltään ja kokemustavoiltaan aikuisten vainajakokemuksia. Aikakauden elinolot heijastuvat kokemuksiin siten, että niissä esiintyvät vainajat ovat lasten sukulaisten lisäksi verrattain usein naapureita. Lapsuuden vainajakokemuksissa kokemukselle annettu tulkinta on usein lapsen lähipiiriin kuuluneen aikuisen tekemä, ja vainajakokemusten tulkintaa on keskeisesti ohjannut esimodernin kansanuskon ja uskomusperinteen muodostama tulkintakehys. Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että tämä tulkintakehys on vielä kokemusten muisteluhetkellä, 1970-luvulla, ollut niin selitysvoimainen, etteivät kokijat ole aikuisiälläkään etsineet kokemuksilleen vaihtoehtoisia selityksiä kristinuskosta tai tuolloin monia erilaisia tulkintamahdollisuuksia tarjonneen uushenkisyyden kentältä. Kokemusten tulkintaa ei toisaalta ole mahdollisesti kiistetty myöskään siksi, että 1900-luvun alkupuolen kasvatusideologiaan kuulunut vanhempien ehdoton kunnioittaminen on muisteluhetkelläkin ollut kokijoissa syvään juurtunutta. Lähiomaisiin liittyvissä kokemuksissa tulkintaa kokemusten syistä ei yleisesti ottaen ole tehty, vaan ihmissuhteen läheisyys on itsessään katsottu riittäväksi selitykseksi kokemuksen syntymiselle. Myös tämä piirre on yhteneväinen aikuisten vainajakokemusten kanssa.