Browsing by Subject "vaivaishoito"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Paikallishallinto ja siihen liittyvä köyhäinhoito kokivat merkittävän muutoksen 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, kun ne siirrettiin seurakunnilta kunnille. Siihen asti köyhät eli vaivaiset nähtiin yhtenä ryhmänä, josta paikallisyhteisön piti huolehtia. Vähitellen käsitykset eriytyivät: turvattomat lapset, vammaiset, mielisairaat, köyhät ja vanhukset alettiin nähdä omina ryhminään omine erilaisine tarpeineen. Köyhistä huolehtimista ohjaamaan ja valvomaan perustettiin 1888 vaivaishoidontarkastelijan virka. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen sitä, miten nämä lainsäädännön, organisaatioiden ja asenteiden muutokset näkyvät Merikarvian, Pohjanlahden rannikolla sijaitsevan suhteellisen teollistuneen maalaiskunnan köyhäinhoidossa. Tarkastelen sitä, miten köyhistä huolehtiminen muuttui, mistä herätteet toiminnan muutoksiin tulivat, ketkä olivat paikalliset toimijat ja kenen ehdoilla köyhistä ja muista avuntarvitsijoista huolehdittiin. Tutkielmani lähdeaineisto koostuu Merikarvian kunnanarkistossa talletettavista kuntakokouksen, kunnallislautakunnan ja kunnanvaltuuston pöytäkirjoista vuosilta 1906 – 1927. Lisäksi olen käyttänyt lähteenä kyseisinä vuosina pääasiassa Porissa ilmestyneitä sanomalehtiä sekä maalaiskuntien kunnallishallintoa ja köyhäinhoitoa sääteleviä lakeja, asetuksia ja ohjeita 1800-luvun loppupuoliskolta 1920-luvulle. Merikarvian kunta perustettiin kirkonkokouksessa 1867. Sen ylin päättävä elin oli kuntakokous, joka toimi vuoden 1918 loppuun. Kunnallislautakunta valmisteli kuntakokouksessa päätettävät asiat ja vastasi niiden toimeenpanosta. Vuodesta 1912 Merikarvialla toimi kunnanvaltuusto, jonka jäsenet kuntakokous valitsi. Kuntakokouksen ja valtuuston rinnakkaisesta toiminnasta aiheutui toimivaltaristiriitoja. Kunnan toimielimissä toimi pääasiassa talollisia, yrittäjiä, virkamiehiä, opettajia ja itsenäisiä ammatinharjoittajia kuten käsityöläisiä ja kalastajia. Köyhäinhoidon kohteena olevilla ei veroja maksamattomina ollut edustusta kunnan elimissä. Ristiriitoja syntyi paitsi oikeiston ja sosialidemokraattien välillä myös kirkonkylän ”eliitin” ja kylien talollisten välillä. Vuonna 1919 kunnallinen päätösvalta siirtyi vuosien 1917 ja 1919 kunnallislakien mukaisesti yleisellä äänioikeudella valitulle kunnanvaltuustolle. Tarkastelujakson alussa Merikarvialla olivat toiminnassa vaivaispiirit, jotka pyrkivät omalta osaltaan minimoimaan kustannuksensa, mistä aiheutui piirien välistä kitkaa ja kuntalaisten eriarvoisuutta. Piirijako purettiin vuoden 1909 alussa ja köyhäinhoidosta vastaamaan perustettiin vaivaishoitohallitus. Vaivaishoidontarkastajan patistamana Merikarvialle perustettiin vuonna 1910 vaivaistalo, jota varten ostettiin rakennuksineen kaksi tilaa. Vaivaistalossa pyrittiin ankaran ohjesäännön alaisuudessa ja puutteellisissa olosuhteissa hoitamaan kaikki köyhäinhoitoa tarvitsevat lapsia lukuun ottamatta. Tilanne kriisiytyi parissa vuodessa, ja porilaisen Sosialidemokraatti-sanomalehden raportoitua epäkohdista vaivaistalon johto ja vaivaishoitohallitus nostivat kunnianloukkauskanteen lehden toimittajaa ja reportteria vastaan. Oikeus hylkäsi kanteen, koska lehtikirjoitukset voitiin osoittaa todenmukaisiksi. Vaivaishoidontarkastajan ja nimismiehen asioihin puuttuminen paransivat jossain määrin vaivaistalon tilannetta. Tämän jälkeen kuntakokous päätti piirijakoon palaamisesta ja vaivaistalon sulkemisesta. Talolliset kannattivat piirijakoon palaamista säästöjen, työväestö vaivaistalon epäkohtien takia. Läänin kuvernööri ei näihin sinänsä lainmukaisiin toimiin suostunut, joten piirijakoon ei palattu. Kuvernööri ja vaivaishoidontarkastaja vaativat lopulta sakon uhalla uuden kunnalliskodin rakentamista Merikarvialle, mutta hanke viivästyi maailmansodan ja sisällissodan takia sekä kunnan pyrkiessä siirtämään rakentamista eteenpäin. Harjun tilalle valmistui ajanmukainen kunnalliskoti vuonna 1924. Harjuun rakennettiin aiemmin perheissä ja vaivaistalossa hoidettuja mielisairaita varten mielisairasosasto, joka valmistui vuonna 1926.