Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "vokaaliharmonia"

Sort by: Order: Results:

  • Laine, Antti Olavi (2016)
    Työ käsittelee aiemmin kuvaamattoman suurten järvien bantukielen (Lacustrine tai Great Lakes Bantu), isenjen, vokaalijärjestelmää kenttämateriaaliin perustuen. Kieltä puhutaan Maran alueella Pohjois-Tansaniassa. Isenje ja sen lähisukukielet ikoma ja nata luetaan tavallisesti yhden kielen (JE45) murteiksi. Kielissä on korkea leksikaalinen yhteneväisyys, mutta niiden välillä on kuitenkin merkittäviä, erityisesti fonologisia ja tonologisia, eroja. Ikoman ja natan vokaalijärjestelmät on aiemmin kuvattu, mutta isenjestä tällaista tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty. Työssä tarkastellaan ensin maailman vokaalijärjestelmien typologiaa. Kielissä yleisin järjestelmä on viiden vokaalin /i e a u o/ malli, jossa viisi perifeeristä vokaalia asettuu dispersioteorian mukaan vokaaliavaruuden ääripäihin maksimaalisen auditorisen erotettavuuden nimissä. Seuraavaksi yleisimmissä vokaalijärjestelmissä on kolme tai seitsemän vokaalia, ja seitsemän ja useamman vokaalin järjestelmissä on tavallisesti myös sisävokaaleja. Työssä käsitellään lisäksi maailman kielissä esiintyviä vokaaliharmoniajärjestelmiä, jotka ovat vokaalien esiintymistä rajoittavia fonotaktisia ilmiöitä. Vokaaliharmonia voi järjestyä eri piirteiden mukaan – esimerkiksi suomessa toimii palataali- eli etisyysharmonia, turkkilaisissa kielissä tavataan myös labiaaliharmoniaa, ja bantukielissä on usein vokaalien suppeuteen liittyviä harmonioita. Maran alueen kielten vokaalijärjestelmissä erityisen huomionarvoista on niin sanottujen ATR-vokaalien (advanced tongue root) olemassaolo. Näiden vokaalien ääntämisen aikana laajennetaan nieluonteloa kielen tyveä eteenpäin liikuttamalla ja kurkunpäätä laskemalla, ja tämä voi olla ainoa kahta vokaalia erottava kontrasti. ATR-vokaaleihin liittyy tyypillisesti monimuotoisia harmoniaprosesseja. Isenjessä on seitsemän vokaalifoneemia, /i e ɛ a u o ɔ /. Välisillä vokaaleilla on ATR-kontrasti: /e/ ja /o/ ovat [+ATR], /ɛ/ ja /ɔ/ [−ATR]. Monitavuisissa substantiivijuurissa ei vokaaliharmonian vaikutuksesta voi esiintyä vastakkaisten ATR-arvojen välisiä vokaaleja. Isenjessä on myös foneemisesti pitkiä vokaaleja sen lisäksi, että tietyissä ympäristöissä esiintyy ennustettavia, ehdollisia vokaalinpidennyksiä, jotka voidaan analysoida sijaispidennyksiksi. Isenjessä on vahvoja viitteitä samanlaisesta substantiiviprefiksiharmoniasta kuin sukukielissä ikomassa ja natassa. Näissä järjestelmissä juuren ensimmäisessa tavussa esiintyvä [−ATR]-vokaali laukaisee prefiksin vokaalin dissimilaation välisestä vokaalista suppeaksi. Isenjessä järjestelmä ei kuitenkaan toimi täysin johdonmukaisesti, vaan kielen harmonijärjestelmä on ilmeisesti hajoamassa kielenmuutoksen ja kontaktivaikutteiden johdosta. Myös alueen muissa kielissä on havaittavissa tällaista vokaali- ja toonijärjestelmien yksinkertaistumista.
  • Alho, Atte (2020)
    Tavoitteet: Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kuultua vokaalia edeltävä vokaalikonteksti vaikuttaa vokaalien luokitteluun etu- ja takavokaaleiksi suomenkielisillä koehenkilöillä. Suomen kielen vokaaliharmonian mukaan /i/- ja /e/-vokaaleja lukuun ottamatta etu- ja takavokaalit eivät esiinny samassa sanassa, kun sana ei ole yhdyssana eikä vierasperäinen. Tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, missä kohdassa suppeusasteeltaan samankaltaisten etu- ja takavokaalien havaittu raja on. Toinen vaikuttava tekijä on mahdollisesti havaintokompensaatio, jossa kahden äänteen väliset erot korostuvat, jotta pystymme helpommin erottamaan äänteet toisistaan koartikulaation aiheuttamasta äänten samankaltaistumisesta huolimatta. Koartikulaatiolla tarkoitetaan äänteiden mukautumista ominaisuuksiltaan lähemmäksi sitä ympäröiviä äänteitä. Menetelmät: Tutkimus koostui kuuntelukokeesta ja aineiston tilastollisesta analyysista. Kuuntelukoe oli kahden vaihtoehdon pakkovalintatehtävä. Koehenkilöille esitettiin nauhoitetuista tavuista muodostettuja kaksitavuisia pseudosanoja, joiden jälkimmäiset tavut olivat välimuotoja kahdesta tavusta, joista toinen päättyi takavokaaliin ja toinen etuvokaaliin. Koehenkilön tuli valita kunkin ärsykkeen jälkeen, oliko viimeinen äänne takavokaali vai etuvokaali. Ensimmäisen tavun vokaalikontekstin vaikutusta jälkimmäisen kohdevokaalin kategorisointiin analysoitiin sekamallin logistisella regressiolla. Tulokset ja johtopäätökset: [ɒ] ja [æ]-äänteiden välisen jatkumon keskivaiheen epäselvät vokaalit luokiteltiin todennäköisemmin takavokaaleiksi, kun ne esiintyivät etuvokaalin [i] tai [æ] jälkeen kuin niiden esiintyessä takavokaalikonteksteissa. Tulokset tukevat aikaisempaa tutkimusta havainto-kompensaatiosta ja vokaalien välisestä koartikulaatiosta sekä siitä, miten konteksti voi vaikuttaa vokaalien havaitsemiseen. Lisäksi [ɒ–æ]-jatkumon vokaalit luokiteltiin kahteen muuhun vokaalijatkumoon verrattuna merkitsevästi todennäköisemmin takavokaaleiksi, kun ne esiintyivät [æ]-vokaalikontekstissa. Tämä liittyy mahdollisesti siihen, että kun erot peräkkäisten vokaalien välillä ovat pieniä, havaintokompensaation vaikutus on suurempi.