Browsing by Subject "womenomics"

Tutkielmassa analysoidaan naisten työllisyyteen ja työelämän sukupuolten tasa-arvoon liittyvän ajankohtaisen politiikan ongelmarepresentaatioita Japanissa. Ongelmarepresentaatioilla tarkoitetaan politiikassa esitettäviä ongelmia, joita ryhdytään ratkaisemaan. Tavoitteena on selvittää, mitä politiikassa esitetään ongelmaksi, miten kyseiseen politiikkaan on päädytty ja miten sitä perustellaan. Materiaaleina ovat vuoden 2015 joulukuussa julkaistu neljäs sukupuolten tasa-arvon perussuunnitelma Dai 4 ji danjo kyōdō sankaku kihon keikaku ja vuoden 2016 huhtikuussa kokonaisuudessaan voimaan astunut naisten osallistumista ja etenemistä työelämässä edistävä laki Josei katsuyaku suishin hō. Ensimmäinen on suunnitelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja jälkimmäinen on laki, joka velvoittaa yli 300 työntekijän yksityisen sektorin yritykset, valtionjohdon virastot ja paikallishallinnot laatimaan suunnitelman naistyöntekijöiden aseman parantamiseksi. Analyysissa käytetään Carol Bacchin What’s the problem represented to be? -metodia, jolla voidaan analysoida poliittisia ongelmarepresentaatioita. Analyysin kautta päästään kyseenalaistamaan itsestään selvyyksinä pidettyjä oletuksia politiikassa ja voidaan ymmärtää paremmin sitä, kuinka kyseiseen politiikkaan on päädytty. Analyysissä käydään läpi ongelmarepresentaatiot, politiikan perusteluita, taustalla vaikuttavia olettamuksia, politiikan historiataustaa, ongelmarepresentaation seurauksia ja sitä, voisiko ongelmia ajatella myös toisin tavoin. Päällimmäisiksi ongelmarepresentaatioiksi analyysissä nousevat ongelma työantajista, jotka eivät tee työpaikan tasa-arvon edistämiseksi tarpeeksi, sekä ongelma työn ja muun elämän tasapainottamisesta. Naisten osallistumista ja etenemistä työelämässä edistävä laki velvoittaa työnantajat positiivisen erityiskohtelun toimiin ryhtymiseen tasa-arvon parantamiseksi. Politiikkaa perustellaan yhteiskunnallisilla ja taloudellisilla perusteilla, kun naisten työllisyyden lisääntymisen toivotaan auttavan talouskasvuun, työvoimapulaan ja alhaiseen syntyvyyteen. Tämän taustalla on ajatus Pohjoismaissa toteutuneesta syntyvyyden noususta naisten työllisyyden lisääntyessä. Vuodesta 2013 lähtien naisten työllisyyden lisääminen on ollut myös osa pääministeri Shinzō Aben talouskasvupolitiikkaa. Vaihtoehtoinen ratkaisu olisi maahanmuuton lisääminen, mutta naisten työllisyyden lisäämistä pidetään parempana vaihtoehtona. Sukupuolten tasa-arvon edistämisellä ja työtapojen muutoksilla yritetään houkutella naisia töihin, joten tasa-arvo nähdään välineenä eikä arvona tai normina sinänsä. Historiataustasta selviää, ettei naisten työssäkäynti ole uusia asia, mutta työelämä on ollut hyvin epätasa-arvoinen naisia kohtaan. Naisten rooleihin yhteiskunnassa ovat vaikuttaneet konfutselaisuus ja valtion politiikka, ja työelämä on vahvistanut näiden luomaa roolia naisesta vaimona ja äitinä ja miesten roolia ydintyöntekijänä. Nyt kuitenkin jäykkiin sukupuolirooleihin halutaan muutosta, ja miehiä yritetään saada osallistumaan enemmän kodin-, lasten- ja vanhustenhoitoon, jotta naisten olisi helpompi osallistua työelämään. Yhdistyneet kansakunnat on panostanut Japania parantamaan sukupuolten tasa-arvoa, minkä seurauksena on tehty lakiuudistuksia ja asetettu tavoitteita.