Browsing by Subject "yhteisöt"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2023)Vaikka tuomiokirjat tuovat tavalliset kansanryhmät esiin poikkeuksellisessa kriisitilanteessa, ne ovat paras lähde lähestyä myös tavallista elämää. Tässä maisterintutkielmassa pyrinkin lapsenmurhatapauksien kautta lähestymään kahden pitäjän elämää katsottuna lapsenmurhasta syytettyjen näkökulmasta. Pöytäkirjoista aukeaa yhteisöt, joihin on mahtunut monia erilaisia jäseniä. Useimmat lapsenmurhista epäillyksi joutuneet ovat olleet tavallisia piikoja tai itsellisiä, joiden aiempi elämä ei ole herättänyt aihetta epäilyksiin. Toisaalta oikeuspöytäkirjat tarjoavat näkökulmia myös yhteisön kriiseihin tai poikkeuksellisiin tilanteisiin. Juorujen kautta on selvitetty sosiaalisia kriisejä, oikeudessa on pohdittu, kuinka mielenterveysongelmaista syytettyä tulisi kohdella. Oikeudenhoito tapahtui myös nälänhädän aikana 1690-luvun lopussa. Lapsenmurhasta syytetyksi joutuneiden naisten elämä kietoutuu osaksi yhteisöjensä arkipäivää ja vaikeissa tilanteissa selviämistä. He olivat aktiivisia toimijoita, joiden tilanteet olivat monella tavalla samankaltaisia, mutta toisaalta he olivat valinneet myös erilaisia polkuja elämälleen. Vaikka kaikille syytetyille löytyy yleisimmin muutamia yhteisiä piirteitä, heitä on mahdoton tiivistää homogeeniseksi ryhmäksi.
-
(2023)Bostonissa elänyt ja lähes koko elämänsä vaikuttanut puritaanipappi Cotton Mather (1663–1728) toimi Uuden-Englannin yhteisön keskeisenä ja vaikutusvaltaisena jäsenenä. Matherin vuosien 1700–1726 välillä julkaistut merenkulkijoita ja merirosvoja käsittelevät saarnansa ovat kiinnostaneet tutkimusta hyvin moninaisista eri näkökulmista. Työssäni olen esittänyt, että Mather loi 1700-luvun alkuvuosina julkaistuissa saarnoissaan kuvaa koko Uuden-Englannin yhteisölle tärkeistä ja arvokkaista merenkulkijoista. Nämä mahdollistivat uusienglantilaisten päivittäisen elämän mukavuudet ja tarjosivat turvaa esimerkiksi kunigatar Annan sodan (1702–1713) aikana. 1710-luvulle tultaessa Matherin suhtautuminen merenkulkijoihin alkoi hiljalleen muuttua. Aiemmasta toiveikkuudesta ja ymmärtävistä ohjeista muuttui tuomitsevia puheenvuoroja. Mather paheksui merimiesten laskenutta moraalia ja paheellisia elämäntapoja. 1720-luvulle tultaessa Mather ei enää samalla tavalla arvostanut merityötä osana omaa yhteisöään. Lisääntynyt merirosvouksen uhka kuvastui Matherin merenkulkijoita ja merirosvoja käsittelevistä saarnoista selkeästi. Mather vastasi uhkaan luomalla merirosvoja toiseuttavia ja epäinhimillistäviä kertomuksia. Näiden kertomusten kautta Mather välitti uusienglantilaisille kuvaa turmiollisista ja barbaarimaisista hylkiöistä, jotka uhkasivat koko laajentuvaa angloamerikkalaista maailmaa. Tässä tutkielmassani pyrin laajentamaan ja monipuolistamaan aiemman tutkimuksen luomaa kuvaa merirosvoista osana Matherin Uuden-Englannin yhteisöä. Kokemusyhteisön käsitettä hyödyntämällä esitän, että Mather toi Uudessa-Englannissa kuolemaantuomitut merirosvot saarnojensa kautta jälleen osaksi muuta yhteisöä. Näissä merirosvoja merkityksellistävissä kertomuksissaan Mather välitti yhteisölleen kuvaa merirosvojen viimeisten hetkien kapinallisuudesta tai katumuksesta. Uuden-Englannin puritaaneja yhdistäneet syntien katumuksen ja kääntymyksen rituaaliset kokemukset olivat keskeisessä asemassa Matherin kuvatessa näitä kuolemaantuomittujen merirosvojen viimeisiä hetkiä. Pappien antamia sielunhoidollisia ohjeita ja neuvoja vastaan kapinoineet merirosvot olivat toisaalta osoitus epäonnistuneesta syntien katumuksesta ja kääntymyksen prosessista. Toisaalta tutkimuksessani osoitan, että Mather antoi merirosvojen kapinalle myös uusia merkityksiä käyttäen vastaan kapinoineita merirosvoja koko yhteisön moraalista kompassia ohjanneina ja varoittavina esimerkkeinä. Kapinallisten merirosvojen kautta Mather varoitti laumaansa uhmaamasta Jumalan tahtoa ja suhtautumaan kuolemaansa sen vaatimalla vakavuudella. Vastaavasti syntejään esimerkillisesti katuneista merirosvoista tuli Matherin saarnoissa uusienglantilaisten yhteisöä kokemuksellisesti yhdistäneiden vilpittömän katumuksen ja kääntymyksen prosessien kautta keskeinen osa muuta yhteisöä. He olivat kokemusyhteisöille tärkeiden rituaalien esimerkillisiä ilmentymiä, jotka ansaitsivat paikkansa osana Matherin yhteisöä.
-
(2024)Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia ongelmia käännös- ja tulkkausalan toimijat näkevät asioimistulkkauksen kilpailuttamisessa ja millä tavoin he ovat pyrkineet vaikuttamaan näihin ongelmakohtiin. Julkishallinnon organisaatiot hankkivat asioimistulkkausta pääosin markkinoilta kilpailuttamalla, mikä on vaikuttanut merkittävästi koko asioimistulkkauksen kenttään. Aineisto on kerätty viidellä asiantuntijahaastattelulla, ja aineistoa on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Haastattelupyyntö lähetettiin kuudelle henkilölle keväällä 2023, ja heistä viisi halusi osallistua tutkimukseen. Kaikki haastateltavat antoivat luvan käyttää tutkimuksen raportoinnissa nimeään edustamansa yhteisön nimeä. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahta järjestöelämän johtotehtävissä toimivaa henkilöä SKTL:stä ja Kieliasiantuntijoista, Diakonia-ammattikorkeakoulussa toimivaa tulkkausalan erityisasiantuntijaa ja kahta käännös- ja tulkkausalan yrityksessä toimivaa henkilöä, joista toinen toimii Delinguassa ja toinen Semantixissa. Haastattelut toteutettiin kesä- ja elokuussa 2023. Suurimpina kilpailuttamisen ongelmakohtina haastateltavat näkivät sääntelyn ja toimialatuntemuksen puuttumisen, hintakilpailun ja vaikeasti määriteltävät laatukriteerit. Näillä kuvattiin olevan vaikutusta tulkkien palkkioihin ja työehtoihin. Näiden lisäksi kilpailutusten kuvattiin olevan työläitä prosesseja, osapuolten välisen kommunikaation huonoa ja sopimuksenaikaisen seurannan haastavaa. Kaikki haastateltavat ilmaisivat huolensa myös teknisiin asioihin liittyen. Vastauksien pohjalta yhteisöjen vaikuttamisen havaittiin tapahtuvan tulkkien, kilpailuttajien ja yhteisöjen välisen yhteistyön suuntiin. Näiden lisäksi kaikki haastateltavat kertoivat tukevansa tulkkilakia. Kaikki haastateltavat kertoivat tekevänsä aktiivista yhteistyötä muiden käännös- ja tulkkausalan toimijoiden kanssa, ja asioimistulkkauksen kilpailuttamisen koettiin tulleen koko alan yhteiseksi asiaksi.
-
(2005)Tutkimuksen punaisena lankana kulkee kysymys siitä, millainen on bikerkulttuurin eetos? Miten se on syntynyt, miten sitä ylläpidetään ja miten Misfit MC:n jäsenet sitä tulkitsevat ja toteuttavat omassa elämässään? Tarkastelen eetosta kahdenlaisen aineiston valossa. i) Kenttätyöllä (vuosina 1995-1998 ja 2000-2001) kerätyn aineiston valossa tarkastelen yhtä pääkaupunkiseudulla toimivaa HD-moottoripyöräkerhoa, vuonna 1989 toimintansa aloittanutta Misfit MC:tä. Jäsenet kutsuvat kerhoaan useimmiten talliksi, joskus pajaksi, kerhoksi tai klubiksi. Puhuessaan tallista, miehet voivat viitata kerhorakennukseen ("tuut sä tallille?") mutta myös ryhmään ("meidän talli") ja sen olemassaoloon ajallisesti ja paikallisesti. Aloittaessani kenttätyön vuonna 1995 Misfit MC:n kuului kymmenen 25-30-vuotiasta miestä. ii) Kenttätyöllä kerätyn aineiston lisäksi käytän materiaalia, joka koostuu Harley-Davidson-moottoripyörän ympärille rakentuneen bikerkulttuurin historiasta ja kulttuurituotteista, kuten kertomuksista, elokuvista, musiikista, kuvataiteesta ja moottoripyörälehdistä. Aineiston avulla valotan bikerkulttuurin eetoksen syntyä, alkuvaiheita, leviämistä ja keskeisiä elementtejä. Lähdeaineiston monimuotoisuus ja runsaus palautuu kenttätyöhöni jolloin vakuutuin siitä, että tutkimusmatka bikerkulttuurin historiaan, perinteisiin ja median välittämiin (mieli)kuviin on välttämätöntä, sillä menneisyys ja Harrikkaan ajan kuluessa varastoituneet merkitykset vaikuttavat ja ovat vahvasti läsnä Misfit MC:n toiminnassa ja talliin kuuluvien miesten elämäntyylissä. Tutkimus etenee seuraavanlaisesti. Luku I on Johdanto. Luvussa II Etnografia käsittelen etnografisen tiedon luonnetta niin tutkimusasenteena kuin kenttätyön valossa. Pohdin kenttätyötä ja sen suhdetta etnografian kirjoittamiseen eli miten kenttätyöllä kerätty aineisto muuntuu etnografiseksi monografiaksi. Käsittelen myös kenttätyöni reunaehtoja, kuten tyttöystävyyden ja sukupuolen merkitystä, ja tarkastelen tutussa kulttuurissa tehdyn kenttätyön ominaispiirteitä. Reunaehtojen kuvailu toimii myös johdatuksena bikerkulttuuriin sellaisena kuin se ilmenee Misfit MC:n tallielämässä ja käytänteissä. Lopuksi pohdin "tiheän kuvauksen" mahdollisuuksia ja vaateita aineistoni puitteissa. Luvussa III Bikerkulttuurin eetosta kartoittamassa, kuvailen Harley-Davidson-moottoripyörän ympärille rakentuneen elämäntavan syntyä, levittäytymistä ja keskeisiä elementtejä. Tarkastelen media- ja populaarikulttuurisia tekstejä (elokuvien kertomat tarinat, musiikkikappaleiden sanoitukset ja HD- ja bikerlehtien artikkelit) ja kuvia (elokuvien audiovisuaaliset aspektit, kuvataide ja HD- ja bikerlehtien kuvitus), jotka ovat vaikuttaneet bikerkulttuurin eetokseen. Luvun keskeisiä - aineistosta nousevia ja miessukupuoleen vahvasti sidoksissa olevia - käsitteitä ovat biker, outlaw ja chopper, jotka ovat bikerkulttuurissa säilyneet alkuperäisessä muodossa maantieteellisestä tai kielialueesta riippumatta. Luvussa IV Misfit MC ja bikerkulttuurin eetos temaattinen painopiste siirtyy Suomeen ja Misfit MC:hen. Aluksi käyn läpi suomalaisen bikerkulttuurin muotoutumista ja ominaispiirteitä. Alkukappaleiden jälkeen keskityn Misfit MC:n jäsenten elämäntyylin sävyihin ja heidän käsityksiinsä bikerkulttuurin eetoksesta. Analyysin kiintopisteitä ovat Misfit MC:n jäsenten näkemys bikeriydestä ja tallitoiminnasta, miesten elämäntyylin moraaliset ja esteettiset sävyt, tallirakennus miesyhteisöllisyyttä ja bikerkulttuurin eetosta luovana ja ylläpitävänä sosiaalisena tilana ja Misfit MC miesten yhteisönä. Luvussa V Eetoksen ytimessä: mies ja Harley-Davidson keskityn bikerkulttuurin ytimeen: miehen ja Harley-Davidson-moottoripyörän väliseen suhteeseen. Luvun alussa esittelen ruotsalaisen yhteiskuntatieteilijä Lars Lagergrenin moottoripyörään soveltamaa työkalu - leikkikalu - toteemi - välittäjä -typologiaa ja tarkastelen moottoripyörän olemusta sukupuolittavana ja sukupuolittuvana artefaktina. Johdanto-osion jälkeen siirryn kuvailemaan Misfit MC:n jäsenten suhdetta Harley-Davidson-moottoripyörään. Lähestyn miesten ja moottoripyörien suhdetta kahden toiminnan - moottoripyörän kunnostamisen ja rakentamisen sekä moottoripyörällä ajamisen - kautta.
-
(2019)Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, millaisin tavoin Piikkilän kartanosta puhutaan ja kerrotaan kartanoa 1960-80 -luvuilla käyttäneiden ihmisten parissa. Havainnoin, missä määrin yhteisön sisällä tuotetut ja ylläpidetyt narratiivit vahvistavat tunnistamaani kollektiivista representaatiota paikasta. Lisäksi tarkastelen, millaisin tavoin paikan, suvun ja perheyhteyden käsitteet limittyvät Piikkilän yhteisöllisessä vuorovaikutuksessa ja paikassa ylläpidetyissä narratiiveissa. Tutkielmaa varten olen haastatellut yhteensä yhtätoista Piikkilää eri aikoina käyttänyttä henkilöä. Tekemiäni haastatteluja erittelen diskurssianalyysiä hyödyntäen. Nostan aineistosta esiin yhteensä viisi erilaista keskeisenä pitämääni diskurssia, jotka olen jakanut kahteen ylälukuun sen perusteella, millaiseen diskursiiviseen kokonaisuuteen ne kiinnittyvät. Samalla peilaan tekemiäni tulkintoja paikan ja tilan aikaisempaan tutkimukseen ja käsitteistöön. Ensimmäinen yläluku ja kokonaisuus koostuu Piikkilän tapoja, arvoja ja normeja järjestävistä diskursseista. Tarkastelen kerronnasta tunnistamiani pysyvyysdiskursseja sekä pysyvyyden ja jatkuvuuden merkitysten roolia statuksellisen ja symbolisen yhteisyyden syntymisessä. Lisäksi havainnoin yhteisössä tuotettuja käsityksiä sen suhteen, mikä oli sallittua paikassa ja mikä ei, sekä niiden välityksellä heijastuvia käsityksiä kunnollisesta, oikeanlaisesta ja tarkoituksenmukaisesta Piikkilästä. Viimeisenä erittelen vielä paikan saamia, sille annettuja ja siellä koettuja erilaisia rajoja ja rajallisuuksia ja näiden rajallisuuksien suhdetta omaksuttuihin spatiaalisiin identiteetteihin. Toinen yläluku ja kokonaisuus keskittyy kerronnasta tunnistamiini paikkaan kiinnittymisen diskursseihin. Nämä diskurssit olen järjestänyt kahteen alakokonaisuuteen sen perusteella, tuottavatko kertojat kiinnittymisen kokemusta ensisijaisesti suhteessa luonnonympäristöön ja rakennettuun ympäristöön vai henkiseen, yhteisölliseen tilaan. Kiinnitymisdiskurssien yhteydessä nostan esiin myös tunnistamani Piikkilän kollektiivisen narratiivin yhteydessä vuorottelevat kertojapositiot: idealisoivan kertojaposition ja kriittisen kertojaposition. Kertojapositioiden yhteydessä nostan kiinnittymisdiskurssien vastapainona esiin myös paikasta etääntymisen äänenpainoja. Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä tuon esiin Piikkilän tapojen, arvojen ja normien sekä yhteisön sisäisten narratiivien merkityksellisyyden kollektiivisen paikkatietoisuuden syntymisessä. Tätä normistoa ja kerrontaa määrittää vahvasti yhteisön eksklusiivisuus. Kollektiivisen paikkatietoisuuden syntymisessä on keskeistä paikan ja sitä käyttävän yhteisön tarkkarajaisuus ja palautuminen sukuun yhteisenä nimittäjänä. Näitä rajoja myös jatkuvasti tuotetaan yhteisön sisällä ”me vastaan muut” -tyyppisillä vastakkainasetteluilla. Huomioin myös paikan saamien ja sille annetujen henkilökohtaisten merkitysten aseman kollektiivisen paikkatietoisuuden omaksumisessa. Paikasta tuotettu kollektiivinen representaatio saa alkunsa paikan kokemisesta tärkeänä sen sisältämien esteettisten, toiminnallisten, historiallisten ja sosiaalisten elementtien vaikutuksesta. Nostan myös esiin, ettei kollektiivisen paikkarepresentaation omaksuminen ole ongelmatonta, vaan kollektiivisesti tuotetusta Piikkilästä käydään jatkuvaa neuvottelua. Tullessaan paikan käyttäjien viralliseksi, jaetuksi identiteetiksi paikasta kollektiivinen Piikkilä-representaatio väistämättä johtaa toisten narratiivien ja paikallisten identiteettien hylkäämiseen.
Now showing items 1-5 of 5