Browsing by Subject "yksikön 1. persoonan persoonapronomini"

Tutkielmassa tarkastellaan kahden eri-ikäisen helsinkiläisnaisen kielellisiä identiteettejä ja suhdetta Helsinkiin kielenkäytön kuvaamana. Analyysin perusteella selviää, miten tutkittavien erilaiset sosiaaliset lähtökohdat, opiskelua ja työuraa koskevat valinnat ja sosiaaliset ympäristöt vaikuttavat heidän kielenkäyttöönsä. Huomio kiinnittyy myös tutkittavien omiin Helsinki-suhteisiin ja suhtautumiseen helsinkiläiseen puhetapaan, erityisesti slangiin. Tutkielma perustuu sosiolingvistiseen tutkimukseen kielenkäytön tutkimuksen osalta, mutta identiteettikysymyksiä tarkastellaan myös kansanlingvistisiä menetelmiä hyödyntäen. Aineistona käytetään Helsingin puhekielen pitkittäiskorpusta. Korpukseen on haastateltu pääasiassa syntyperäisiä helsinkiläisiä kolmella eri vuosikymmenellä, 1970-, 1990- ja 2010-luvuilla. Tutkittavat, Maija (synt. 1929) ja Leena (synt. 1952), ovat osallistuneet kaikkiin kolmeen haastattelukertaan, joten kummaltakin on käytössä noin kolmen tunnin mittainen haastatteluaineisto. Haastatteluissa tutkittavat kertovat omasta elämästään kotikaupungissaan Helsingissä. Tutkielmassa vastataan kolmeen tutkimuskysymykseen. Ensin selvitetään, millaista variaatiota tutkittavilla esiintyy yksikön 1. persoonan pronominien käytössä. Pronominivariantteja tutkitaan paitsi lukumäärällisesti myös siten, millaiset ovat eri varianttien työnjaot ja mitkä tekijät ohjaavat pronominin valintaa. Yksikön 1. persoonan persoonapronomineja tutkitaan, jotta saadaan kuva tutkittavien kielen puhekielimäisyydestä. Tutkielmassa selvitetään myös, millaista on tutkittavien slangikäyttö eri vuosikymmenten haastatteluissa. Lisäksi selvitetään, miten tutkittavat itse suhtautuvat slangiin ja millaisina slanginkäyttäjinä he itseään pitävät. Tutkimuksen kohteena on myös tutkittavien kielelliset identiteetit ja paikkaidentiteetit helsinkiläisyyden näkökulmasta. Huomio on jälleen erityisesti slangissa ja siinä, miten slangi toimii tutkittavien kielellisen identiteetin rakentajana. Tutkielmassa osoitetaan, että mä-pronomini on yleisin variantti molemmilla tutkittavilla jokaisella vuosikymmenellä. Suhteessa yksikön 1. persoonan pronomineihin Leenan kieli yleiskielistyy, kun taas Maijan kieli pysyy lähes muuttumattomana vuosikymmenten myötä. Syyksi tähän esitetään Leenan elämäntilanteiden muuttuminen, kun taas Maijan elämässä isompia muutoksia ei kolmen vuosikymmenen aikana tapahdu. Slanginkäytön analyysi osoittaa, että tutkittavat ovat hyvin erilaisia slanginkäyttäjiä. Maijalla slangisanoja ei esiinny juuri lainkaan, ja hänelle slangi on muutenkin vieras kielimuoto. Mielenkiintoista tästä tekee sen, että hän on elänyt lähes koko elämänsä asuinseuduilla, jotka on tyypillisesti mielletty slanginkäyttäjien asuinseuduiksi. Sen sijaan Leenalla slangisanoja esiintyy jonkin verran, mikä tutkielman perusteella johtuu siitä, että hän on syntynyt 1950-luvun alussa, jolloin kasvavan nuorisokulttuurin myötä erityisesti nuorison kielenkäyttö puhekielistyi. Kielellisen identiteetin ja paikkaidentiteetin tarkastelu osoittaa, että kumpikaan tutkittavista ei koe slangia omakseen, vaikka Leena kuitenkin myöntää tuntevansa ja käyttävänsä slangia jonkin verran. Leena myös identifioi itsensä vahvasti helsinkiläiseksi, kun taas Maija kokee vieraana itsensä kategorisoinnin jonkin tietyn ryhmän jäseneksi, jotta voisi kohentaa omaa identiteettiään. Samalla hän kuitenkin identifioi itsensä omaan asuinseutuunsa ja konstruoi omaa asuinseutuaan suhteessa muihin. Tutkielman avulla syntyy kuva yksilön kielen muuttumisesta tai muuttumattomuudesta kolmen vuosikymmenen aikana. Myös kielellinen identiteetti ja paikkaidentiteetti voivat muuttua elämäntilanteiden myötä. Merkityksellistä tutkimuksen kannalta onkin, mitkä tekijät muutokseen tai muuttumattomuuteen vaikuttavat.