Browsing by Subject "ympäristöestetiikka"

Tarkastelen tutkielmassani rakennetun ympäristön esteettistä kokemista siitä näkökulmasta, miten aika ja ajallisuus konstituoivat inhimillistä kokemusmaailmaa ja rikastavat sitä. Tutkielmani lähtökohtana on huomio, että ajan vaikutuksiin ympäristössä liittyy päällekkäisiä ja usein ristiriitaisia ulottuvuuksia. Niin negatiiviset kuin positiiviset ajan ilmentymät kuuluvat samaan kokemukselliseen ilmiömaailmaan, jossa merkityksellinen ja mielekäs ympäristökokemus mahdollistuu. Tutkielmani tarkoitus on lisätä maailmassa olemistamme koskevaa ymmärrystä käsitteellistämällä ajallisen ulottuvuuden merkityksiä rakennetun ympäristön esteettisessä kokemisessa. Teoreettinen viitekehykseni on fenomenologinen ympäristöestetiikka, jossa Martin Heideggerin analytiikkaa maailmassa olemisen rakenteesta täydentää ympäristöestetiikalle keskeinen lähtökohta kokemuksen ruumiillisuudesta. Tutkimusaineistoni muodostuu kirjallisuudesta ja omakohtaisesti koetuista tapausesimerkeistä. Patinan määrittelyn ongelma havainnollistaa ajallisuuden ilmenemiseen liittyvää ambivalenssia. Historiallisen ja käsitteellisen analyysin perusteella objektiivista eroa vaurion ja patinan välillä ei ole tehtävissä, vaan patina määrittyy tapauskohtaisesti esteettisin termein. Perinteisen patinan ja keinotekoisen patinan merkitysulottuvuuksien lisäksi valaisen ajallisuuden esteettisiä ilmenemisen muotoja patinan metaforisen merkityksen ja kehittelemäni kulttuurisen patinan käsitteen kautta. Tarkastelen patinan esteettisyyden perustaa Yuriko Saiton näkemysten kautta ja argumentoin Saitoa vastaan, että ajan vaikutusten arvostamisen ei tarvitse merkitä eri puutteellisuuden muotojen ongelmallista estetisoimista. Sen sijaan voimme ajan ansiosta arvostaa uusien ominaisuuksien ja kohteiden rikkautta. Alttiutta ajan uutta luovalle potentiaalille kuvaa ehdottamani patinasensibiliteetin käsite. Arkisen elämismaailman kontekstissa patina ja muut ajallisuuden ilmentymät tulevat esiin kokijan ja kohteen välisessä maailman muotoutumisessa. Heideggerin välinekokonaisuuden analyysin pohjalta pohdin välineen katoamista käyttökelpoisuudessaan ja väitän, että patinassa väline voi tulla esille ennen rikkoutumistaan huolehtivassa kanssakäymisessä. Yhden näkökulman ympäristön kokemisen ajalliseen ulottuvuuteen nykyajassa tuo Heideggerin objektivoivaa maailmasuhdetta kritisoiva puitteen käsite. Länsimaista ajattelua läpäisevä hallinnan taipumus näkyy ajallisuuden esteettisten ilmentymien kannalta ennen kaikkea kulttuurin näkökeskeisyydessä ja siihen kytkeytyvässä maailmasuhteen kuvallisuudessa. Puitteen esteettisenä implikaationa tarkastelen hallintaan pyrkivän subjektin vaativaa katsetta, joka heikentää ajallisuuden ilmentymien rikkautta litistämällä ajallisuuden ilmentymät hallittavaksi representaatioksi. Avoimuus ajan hallitsemattomille ilmentymille mahdollistuu kuuntelevassa katseessa, joka on yhteensopiva ehdottamani patinasensibiliteetin kanssa. Arvioin ajan vaikutusten huomioimista arkkitehtuurissa hahmottelemiani suunnitteluihanteita vasten. Ajan vaikutukset näkyvät näissä sopusuhtaisina tai ristiriitaisina ilmentyminä suhteessa suunnitteluihanteeseen. Aikaa vastustavana suunnitteluihanteena esittelen anti-patinaestetiikan käsitteen. Alvar Aallon ajattelu ja arkkitehtuuri havainnollistavat modernismissa poikkeuksellista suunnittelua, joka huomioi ajan vaikutukset rikastavalla tavalla. Ajallisuus on paitsi välttämätön rakennetekijä maailman kokemisessa, sen monet ilmentymät ympäristössä myös rikastavat kokemusmaailmaamme. Teollisen elämänmuodon uutuutta ihannoivan esteettisen preferenssin rinnalle tarvitaan uutta ymmärrystä kestävän elintavan esteettisistä muodoista, joiden osana näen ajan ilmentymien esteettisen potentiaalin ymmärtämisen. Patinasensibiliteetti ja sen kultivoiminen voivat osaltaan edesauttaa tätä kehitystä.

Tässä tutkielmassa tarkastelen Henri Lefebvren postuumisti julkaistussa Éléments de rythmanalyse -teoksessa luonnehtimaa rytmianalyysia ympäristöestetiikan viitekehyksessä. Lefebvrelle rytmianalyysissa on kyse toiminnasta, jossa rytmianalyytikko valjastaa käyttöön kaikki aistinsa ja ajattelee kehollaan eletyssä ajallisuudessa. Lefebvre painottaa teoksessaan fenomenologista ja kehollista asennoitumista rytmeihin, jotka ilmenevät eletyssä tilassa. Tarkastelen Lefebvren rytmin käsitettä suhteessa hänen teoriaansa tilasta. Pyrin tällä selventämään, mistä Lefebvren rytmissä on kyse. Tähän liittyy olennaisesti sen tarkasteleminen, miten ihmisyhteisön sosiaalinen järjestäytyminen tuottaa sekä tilaa että aikaa. Yksi tutkielmani lähtöoletus on se, että rytmien analysoiminen toimii ihmisyhteisön toiminnan tutkimisen välineenä. Kehitän tältä pohjalta rytmianalyysin soveltamista myös siihen, että se avartaa esteettisen kokemisen taustalla olevia ajallisia toiminnan rakenteita. Tässä käytän tukenani sekä Arnold Berleantin (2010) hahmotteleman esteettisen metodin alaa että viimeaikaisia ympäristöestetiikan ja rytmianalyysin alojen keskeisiä artikkeleja ja teoksia. Erittelen tutkielmassani tämän fenomenologisesta näkökulmasta ymmärretyn rytmianalyysin keskeisiä piirteitä, ja tarkastelen niitä erityisesti suhteessa Berleantin esittämän esteettisen sitoutumisen teemoihin. Tutkielmassani rytmi ei rajaudu vain ihmisen toimintaan, vaan tulkinnassani myös ihmisen ulkopuoliset elolliset ja elottomat asiat luovat suhteita, joiden puitteissa havaintokokemuksemme muodostuu. Berleantin esteettisen sitoutumisen malli antaa tulkinnassani selityksen sille, miten ympäristöön osallistuvan esteettisen arvon kokija asettuu osaksi laajempaa kenttää, jossa rytmianalyysin kautta tavoittamamme toiminnan rakenteet ilmenevät. Sovellan analyysini myötä muotoutuvaa kuvaa rytmianalyysista metodina Helsingin Rastilan urbaanin merenrantaympäristön fenomenologiseen tarkastelemiseen. Tällä osoitan sekä sen, miten tarkastelussani ilmenevät teemat kytkeytyvät toisiinsa eletyssä tilassa, että havainnollistan sitä, miten rytmianalyysi voi saada kiinni ympäristöön kytkeytyvistä arvoista ja merkityksistä.